
Tas Walker
Mitä tulee iänmääritykseen, meille vakuutetaan, että on olemassa tusinan verran radioaktiivisuuteen perustuvia ajoitusmenetelmiä, jotka kaikki antavat saman tuloksen. Pitääkö tämä paikkansa?
Louhoksella Englannissa lähellä Banburyn kaupunkia, noin 80 mailia [noin 128 kilometriä] Lontoosta luoteeseen sijaitseva fossiloitunut puuaines ajoitettiin hiili-14-menetelmällä.1 Tulokseksi saadut iät vaihtelivat 20 700 ja 28 800 vuoden välillä. Kalkkikivi, jonka sisältä puuaines löytyi, oli kuitenkin jurakaudelta, 183 miljoonan vuoden takaa. Selvästikin iänmääritysmenetelmien välillä on ristiriitaa.
Etelä-Afrikassa ja Botswanassa sijaitsevista kaivoksista sekä tulvakerrostumista Länsi-Afrikan Guineasta analysoitujen timanttien todettiin sisältävän mitattavan määrän hiili-14:ää, yli 10-kertainen pitoisuus verrattuna käytetyn laboratoriolaitteiston toteamisherkkyyteen.2 Näytteille määritetty keskimääräinen ”ikä” oli 55 700 vuotta. Kallioiden, joiden sisällä timantit olivat, väitettiin kuitenkin olevan 1 000 – 3 000 miljoonaa vuotta vanhoja. Jälleen ajoitusmenetelmät ovat ristiriidassa.
USA:ssa sijaitsevan St. Helens-tulivuoren kraatterin laavakuvun kallionäytteiden ikä määritettiin kalium-argon -menetelmällä. Kokonaiset kallionäytteet antoivat iäksi 350 000 vuotta.3 Kun jotkut kallionäytteen kaksoissilikaatin mineraalit uutettiin ja määritettiin erikseen, niiden iäksi saatiin yli kaksinkertainen luku, 900 000 vuotta. Toisen mineraalin, pyrokseenin, kaksi näytettä antoivat iät 1 700 000 ja 2 800 000 vuotta. Mikä ikä on oikea? Tosiasiassa ei mikään. Laavakupu muodostui, kun St. Helens-tulivuori räjähti 1980-luvulla, ja näytteet olivat oikeasti vain 10 vuotta vanhoja. Tässä lisää ristiriitaisia tuloksia ajoitusmenetelmien välillä.
Luomisoppia kannattavat tiedemiehet ovat tuoneet esiin tusinoittain samankaltaisia poikkeuksia ja ristiriitoja. Hämmästyttävää on, että nämä ristiriitaiset tulokset eivät huolestuta valtavirran geologeja. He uskovat aidosti maailman olevan miljardeja vuosia vanha, eivätkä ristiriitaiset tulokset saa heitä kyseenalaistamaan uskoaan. Heidän mielissään nämä ristiriidat ovat pieni mysteeri, mikä ratkaistaan luovalla ajattelulla ja suorittamalla lisätutkimuksia.
Gunter Faure selostaa tunnetussa isotooppigeologian oppikirjassaan erilaisia radioaktiivisuuteen perustuvia iänmääritysmenetelmiä, mukaan luettuna niin sanottu isokroni[samankestoisuus]-menetelmä. Kun joukolle kallionäytteitä tehdään iänmääritys ja saadut tulokset piirretään kuvioksi siten, että ne muodostavat suoran viivan, tutkija voi laskea kuviosta iän tuntemattomille näytteille. Mutta Faure varoittaa lukijoitaan hyväksymästä tällä tavalla saatua ikää kyseenalaistamatta sitä.
Hän mainitsee esimerkin tulivuoriperäisestä laavasta Itä-Afrikassa pitkin Ugandan, Zairen ja Ruandan rajaa. Tämän laavan tiedetään olevan suhteellisen nuorta, mahdollisesti historiallisena aikana4 muodostunutta. Silti rubidium-strontium-menetelmä, jossa käytettiin suoran viivan isokroni-määritystä, antoi iäksi 773 miljoonaa vuotta. Huolestuttaako tämä näitä tiedemiehiä? Ei. Heillä on täydellinen usko menetelmään. Heidän mielestään asian ytimen muodostaa se, miten tulokset tulkitaan. Faure sanoo, että tässä tapauksessa meidän ei tulisi tulkita tuloksia isokronin perusteella, vaan pitäisi käyttää ”sekoitettua viivaa”. Kuinka siis voimme tietää eron? Emme voikaan. Ainoa tapa tietää, että pitäisi käyttää sekoitettua viivaa, perustuu siihen, että laskettu ikä on muuten väärä – ja ainoastaan etukäteisusko siihen, mikä iän tulisi olla, on ainoa tapa ”tietää”, onko ikä oikea vai väärä.
Toisessa esimerkissä Okudaira et al. [tieteellinen viittauskäytäntö, tarkoittaa ”ja muut”, suom. huom.] määrittivät ikiä isokroniin perustuen Kaakkois-Intian kaksoissilikaattikallion näytteistä. He saivat rubidium-strontium-menetelmällä iäksi 481 miljoonaa vuotta, mutta samarium-neodyymi-menetelmällä ikä oli melkein kaksinkertainen, 824 miljoonaa vuotta.5 Saiko ero tutkijat epäilemään ajoitusmenetelmiä? Ei lainkaan. He poistivat ristiriidan tavalla, jolla he ”tulkitsivat” tulokset. He sanoivat, että vanhempi ikä kertoo, milloin kalliot muodostuivat, kun taas nuorempi ikä kertoo siitä, milloin kalliot kuumenivat myöhemmin. Kuinka he tiesivät? Ei väliä, mitä luvut ovat, asianmukainen tarina voidaan aina keksiä sen jälkeen, kun tulokset on saatu.
Vielä yksi esimerkki tulee Etelä-Intian tulivuorialueelta plutonista [magmasta maankuoressa kivettynyt kivilaji].6 Käytettäessä lyijy-lyijy-menetelmää koko kallionäytteelle saatiin iäksi 508 ± 25 miljoonaa vuotta. Kalium-argon-menetelmällä kiillenäytteet antoivat iäksi 449 ± 14 miljoonaa vuotta. Uraani-lyijy-menetelmä antoi zirkoneille iäksi 572 ± 2 miljoonaa vuotta. Kolme eri näytettä, kolme eri menetelmää, kolme eri tulosta. Saiko tämä tutkijat epäilemään radioaktiivisuuteen perustuvia ajoitusmenetelmiä? Ei. He vain sovelsivat luovaa tulkintaa. He sanoivat, että saadut ikäerot johtuvat siitä, että suunnaton plutoni jäähtyi hitaasti miljoonien vuosien aikana, ja vaikutus oli erilainen eri mineraaleihin. Ongelman sijasta ristiriitaa pidettiin uutena löydöksenä. Ristiriitaisia radioaktiivisuuteen perustuvia ajoitustuloksia julkaistaan koko ajan, eikä niihin sisälly sellaisenaan mitään, mistä voisi päätellä, mitä ne tarkoittavat. Siksi geologit tutkivat, miten toiset geologit ovat tulkinneet toiset kalliot alueella todetakseen, minkä suuruusluokan ikiä heidän pitäisi saada. Sitten he keksivät tarinan, joka selittää saadut luvut osana alueen geologista historiaa. Kreationistigeologit katsovat Raamatun kertomukset maapallon todelliseksi historiaksi, ja että kalliot ovat vähemmän kuin 6 000 vuotta vanhoja. Koska Raamattu on luotettava ja historiallisesti vahvistettavissa, katsomme, että on tieteellisesti pätevää tulkita radioaktiivisuuteen perustuvat ajoitustulokset raamatullisen näkymän valossa.7
- Snelling, A., Geological conf lict: Young radiocarbon date for ancient fossil wood challenges fossil dating, Creation 22(2):44–47, 2000; creation.com/geological-conflict.
- Baumgardner, J., 14C evidence for a recent global flood and a young earth; in: Vardiman, L., Snelling, A. ja Chaffin, E., Radioisotopes and the Age of the Earth, Vol. II, Institute for Creation Research, California, USA, pp. 609–614, 2005. Katso myös Creation 28(4):26–27, 2006, creation.com/diamonds.
- Austin, S.A., Excess argon within mineral concentrates from the new dacite lava dome at Mount St Helens Volcano, Journal of Creation 10(3):335–343, 1996; creation.com/lavadome.
- Faure, G., Principles of Isotope Geology, 2nd ed., John Wiley & Sons, New York, pp. 145–147, 1986.
- Okudaira, T., Hamamoto, T., Prasad, B.H. ja Kumar, R., Sm-Nd and Rb-Sr dating of amphibolite from the Nellore-Khammam schist belt, S.E. India: constraints on the collision of the Eastern Ghats terrane and Dharwar-Bastar craton, Geological Magazine, 138(4):495–498, 2001; geolmag.geoscienceworld.org/cgi/content/abstract/138/4/495 (web.archive.org-sivustolla kopio sivusta).
- Miyazaki, T. and Santosh, M., Cooling history of the Puttetti alkali syenite pluton, Southern India, Gondwana Research 8(4):576–574, 2005.
- Katso lisätietoja kirjoituksista, jotka käsittelevät radiometrisia iänmäärityksiä ja alan jännittäviä tutkimustuloksia osoitteesta creation.com/dating.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: iStockPhoto/soupstock, iStockPhoto/Prebranac