Luominen

Russell Grigg

Evankeliumin historian seitsemän ällää ovat Luominen, Lankeemus, Luonnonmullistus, Levittäytyminen yli kaiken maan, Liitto, Lunastaja ja Luojan lupausten täyttymys. Ne kertovat Jumalan suunnitelmasta maailmaa ja meitä varten.

Aadam ja Eeva nauttivat suunnattomasti asuessaan ihanassa puutarhakodissaan, jonka nimi oli Eeden. Heillä oli paljon herkullisia hedelmiä ja pähkinöitä ja muuta mukavaa syötävää – ja monia ystävällismielisiä eläimiä lemmikkeinä. Ajattelepa, millaista olisi mahtanut olla silittää kesyä Tyrannosaurus Rexiä. Mutta se ei kestänyt ikuisesti.

Yksi sääntö

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi tälle vain yhden säännön: Aadam voisi syödä puutarhasta mitä tahansa, paitsi sen puun hedelmiä, jota kutsuttiin hyvän ja pahan tiedon puuksi. Jumala varoitti Aadamia, että jos hän söisi siitä, hän kuolisi. Hedelmä ei ollut myrkyllinen, vaan kuolema olisi rangaistus tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan.

Siihen mennessä Aadam ja Eeva eivät olleet tehneet mitään väärää. Mutta jos he söisivät sen puun hedelmää, he kieltäytyisivät tottelemasta Jumalaa. Tottelemattomuutta kutsutaan synniksi. Jumala halusi heidän itse päättävän rakastaa Häntä, joten Hän antoi heille vapauden valita. Hedelmäpuu oli testi. Rakastivatko he Jumalaa tarpeeksi valitakseen tottelemisen vai eivät?

Sielunvihollisen suunnitelma

Eräänä päivänä Eeva kuuli jonkun muun kuin Aadamin puhuvan hänelle. Ääni tuli aivan kuin käärmeen suusta. Se oli Saatana eli paholainen, joka kysyi: ”Onko Jumala todella sanonut: Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?”

Eeva vastasi, että he voisivat syödä mistä tahansa puutarhan puusta paitsi yhdestä. Ja hän lisäsi Jumalan sanoneen, etteivät he saaneet edes koskea siihen. Eihän Jumala ollut sanonut mitään siitä, etteikö puuhun olisi voinut koskea. Joten ehkä se oli Aadamin oma varoitus Eevalle olla koskematta siihen.

Saatana sanoi Eevalle: ”Ette te kuole. Jumala tietää, että kun te syötte sitä hedelmää, teistä tulee Hänen kaltaisiaan ja tulette tuntemaan hyvän ja pahan.” Mutta Saatana valehteli. Hän on Jumalan vihollinen ja kieltämällä sen, mitä Jumala on sanonut, hän yrittää saada ihmisiä olemaan uskomatta Jumalaan.

Nykyään Saatana heittää epäilyksen varjon sen ylle, mitä Jumala sanoo Raamatussa ja mitä Raamattu sanoo Jumalasta. Kyse ei ole ainoastaan siitä, mikä on oikein tai väärin, vaan kyse on myös jopa sen kieltämisestä, että Jumala on meidän Luojamme. Yksi Saatanan keinoista on kehitysoppi, joka sanoo, että kaikki aines maailmankaikkeudessa teki itse itsensä ilman Jumalaa.

Mutta Jumala on olemassa. Hän on meidän Luojamme ja Raamatussa Hän antaa meille säännöt, joita Hän haluaa meidän noudattavan. Niihin kuuluvat totuuden puhuminen, vanhempiemme totteleminen ja toisten ihmisten kohteleminen siten, kuin me haluamme heidän kohtelevan itseämme. Jumalan sääntöjen rikkomista kutsutaan synniksi.

Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi olemassa myöskään syntiä ja voisimme päättää itse, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Ja jos ei olisi syntiä, Jumala ei voisi koskaan kysyä meiltä, miksi emme totelleet Hänen sääntöjään. Emme myöskään tarvitsisi Vapahtajaa.

Joka kerta, kun kuulet jonkun sanovan TV:ssä, että ”evoluutio on tosiasia”, voit todeta: ”Tiedän, miksi sanot noin, ja tiedän, ettei se ole totta. Kehitysoppi ei ole tosiasia.”

Ei sitä, mitä Saatana lupasi

Eeva tarkasti puun. Kuinka se olikaan kaunis, ja hedelmät näyttivät todella herkullisilta. Hän ajatteli, kuinka mukavaa olisikaan olla viisas kuten Jumala. Hän poimi yhden hedelmän ja puraisi ison mehevän palan. Sitten hän antoi siitä Aadamillekin, ja myös tämä puraisi ison mehevän palan.

Voi kauhistus: seuraus ei ollutkaan se, mitä he odottivat. Yhtäkkiä he tajusivat, että he olivat olleet tottelemattomia Jumalalle. Ja nyt he tiesivät ja tunsivat hyvän ja pahan välisen eron. He tunsivat itsensä syyllisiksi ja olivat häpeissään.

Tämä ei ollutkaan se ihmeellinen lopputulos, jonka Saatana oli heille luvannut. Heille valkeni, ettei Jumala ollutkaan valehdellut, vaan Saatana oli. Synti on aina tällaista. Luulemme nauttivamme jonkin sellaisen tekemisestä, minkä tiedämme olevan väärin, mutta sitten huomaamme, että se vain hävettää ja kaduttaa. Aadam ja Eeva luonnollisesti pelkäsivät nyt Jumalan tapaamista.

Myöhemmin sinä päivänä Jumala tuli puutarhaan. Voi ei! Aadam ja Eeva piiloutuivat Häneltä puiden sekaan. Eihän se mitään auttanut, koska kukaan ei voi piiloutua Jumalalta. Jumala kutsui heitä: ”Missä te olette?” – ei sen takia, ettei Hän voinut löytää heitä, vaan sen takia, koska Hän halusi heidän tulevan esiin vapaaehtoisesti. He olivat kuitenkin liian häpeissään tullakseen Jumalan luokse.

Niinpä Jumala sanoi: ”Oletteko syöneet hedelmää, jota kielsin teitä syömästä?” Tietenkin Jumala tiesi, mitä he olivat tehneet, mutta Aadam ja Eeva eivät tunnustaneet syntiään. Sen sijaan he kumpikin yrittivät syyttää jotakuta muuta. Aadam sanoi Jumalalle: ”Nainen, jonka Sinä asetit tänne, antoi minulle hedelmän ja minä söin sen.” Aadam ei syyttänyt ainoastaan Eevaa, vaan myös Jumalaa, koska Jumala teki Eevan hänelle. Eeva vuorostaan syytti käärmettä, jota Saatana oli käyttänyt puhuakseen hänelle.

Rangaistukset

Koska Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, syntiä seuraa aina rangaistus. Jumala kertoi Aadamille, että maa olisi siitä eteenpäin kirouksen alainen. Rikkaruohot ja piikit kasvaisivat siinä. Aadamin täytyisi kuokkia maata sekä työskennellä kovasti koko loppuelämänsä tuottaakseen ruokaa syötäväksi. Ja kaikkein pahin rangaistus oli, että hän kuolisi, kuten Jumala oli häntä varoittanut ja hänen ruumiinsa palautuisi tomuksi.

Jumala kertoi Eevalle, että sen vuoksi, mitä hän oli tehnyt, hänellä olisi kovempia kipuja lapsia synnyttäessään. Mutta hänen tyttärensä (ja edelleen heidän tyttärensä) haluaisivat silti aviomiehiä. Olemme kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläisiä. Ja koska Aadam ja Eeva tekivät sen valinnan, että he tottelivat Saatanaa eivätkä Jumalaa, me kaikki teemme samoin. Me kaikki synnymme syntiä haluavina, sen sijaan, että haluaisimme tehdä sitä, mikä on oikein.

Silti Jumala rakasti Aadamia ja Eevaa, aivan kuten Hän rakastaa myös sinua. Siispä Jumala antoi heille (ja meille) lupauksen Saatanaa vastaan suunnatun ennustuksen muodossa. Yksi Eevan kaukaisista jälkeläisistä, Herra Jeesus Kristus, tulisi eräänä päivänä asumaan tänne maan päälle. Hän tekisi tyhjäksi Saatanan työn kärsimällä rangaistuksen meidän syntiemme tähden kuollen ristillä ja heräten jälleen eloon. Tämä tapahtui noin 2 000 vuotta sitten.

Raamattu kertoo meille, että Jumala valmisti Aadamille ja Eevalle vaatteita eläimen nahoista niiden viikunanlehtien tilalle, jotka he olivat laittaneet peitokseen yrittäessään piiloutua Jumalalta. Siispä ainakin yhden eläimen on täytynyt kuolla – heidän syntinsä tähden.

Lopuksi Jumala lähetti Aadamin ja Eevan pois Eedenin puutarhasta. Se oli tarpeen, jotta he eivät söisi eräästä toisesta siellä olleesta puusta, jota kutsuttiin elämän puuksi. Jos he olisivat tehneet sen, he olisivat eläneet ikuisesti syntisessä tilassaan. Jumala asetti enkelivartion estääkseen heitä palaamasta sinne enää koskaan. Siitä päivästä lähtien Aadam ja Eeva kadottivat erityisen yhteytensä Jumalaan. Sitten heidän ruumiinsa alkoivat kuolla, aivan kuten meidänkin nykyään, vaikka he elivätkin vielä pitkään.

Mutta kuten nyt tiedämme, Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh. 11:25).