Luominen

Marc Ambler

Tärkeä yhtälö, josta kaikkien tulisi olla tietoisia, kuuluu: ”Luonnonvalinta ei ole yhtä kuin (≠) evoluutio”.¹ Kristittyjen tulisi tuntea se, etteivät he tulisi huijatuiksi. Evolutionistien tulisi tietää se muistutuksena siitä, että heillä on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin he voisivat väittää tietävänsä evoluutiolle mekanismin.

Kuinka usein kuulemmekaan luonnonvalintaa koskevaa esimerkkiä käytettävän evoluution todisteena. Kokojen, värien, ihon kuvioiden ja muotojen muutokset on usein esitelty evoluution kunniatauluna. Tällainen syötti-ja-saalis -taktiikka on niin usein paljastettu omana itsenään, että on ihme, että sitä edelleen käytetään tai että ihmiset edelleen lankeavat siihen.

Koko termin tulisi saada ihmiset valppaiksi siitä, että jotakin puuttuu. Jos ajattelemme sanaa ”valinta”, valitsemme yleisen, päivittäisen kokemuksemme perusteella jostakin jo olemassa olevasta. Ajattele, että sinua pyydetään valitsemaan kortteja korttipakasta. Voisit valita kortteja pakasta vaikka joka sekunti koko loppuelämäsi ajan ja kaikki, mitä koskaan saavuttaisit, olisivat samojen korttien eri ryhmät. Et olisi luonut mitään uutta – olisit vain järjestänyt kortteja uudelleen, poistanut niitä tai lisännyt niitä toisesta korttipakasta.

Jos taikuri pyytää sinua valitsemaan kortin korttipakasta ja yllättää sinut jollakin uudella, tiedät sen olevan epätodellista, silmänkääntötemppu. Meidän tulee oppia näkemään evolutionistien silmänkääntötemppu silloin, kun he väittävät vetäisseensä jotakin ”uutta” korttipakasta. Valinta on aina jostakin jo olemassa olevasta sarjasta tai valikoimasta; se ei luo mitään uutta.

Tämä kuvaus soveltuu yhtä lailla ”valintaan” biologisessa yhteydessä. Äärimmäisen viisas Luoja tiesi ne eri elinolosuhteet, joihin Hänen luotujensa tulisi sopeutua syntiinlankeemuksen ja kirouksen ja erityisesti Nooan aikaisen vedenpaisumuksen jälkeen selviytyäkseen hengissä. Hän sisällytti runsaan valikoiman geneettisen informaation vaihtelua jokaisen luomansa ”lajin” [engl. kind, luotu laji, vastaa nykybiologiassa sukua tai lahkoa] ominaisuudeksi. Tämä sisältää ne piirteet, jotka tulisivat olemaan vuorovaikutuksessa elinympäristön kanssa: kasvien, eläinten ja ihmisten yleinen koko; yksittäisten elinten tai raajojen koot, kuten nokat ja nenät, lehtien koot, ihon värit, karvoituksen ja sulkien pituudet, kuvioinnit ja värit. Kaikki nämä ja monet muut muunnokset oli ohjelmoitu Hänen luomistöidensä DNA:han, joten eri lajien populaatioiden muuttaessa uusiin elinympäristöihin näiden muunnosten eri ilmiasut tekivät yksilöt kykeneviksi selviytymään niissä elinympäristöissä. Yksilöt, joilla oli nuo muutokset, siirsivät ne edelleen jälkikasvulleen. Kun nämä muunnelmat ja tätä vaihtelua ilmaisevan populaation elinympäristö ovat tarpeeksi erilaiset, voimme tunnistaa erilaisia ”lajeja” [engl. species]. Missään näistä valintaprosesseista ei koskaan lisätä uutta informaatiota. Sitä voidaan säilyttää tai menettää mut ta ei koskaan lisätä.

Kreationisti -kemisti/eläintieteilijä Edward Blyth (1810 – 1873) kirjoitti luonnonvalinnasta noin 25 vuotta ennen kuin Darwin väärinkäytti sitä tukemaan evoluutioteoriaansa. Blyth näki selvästi tämän huomattavan ilmiön nousevan äärimmäisen viisaan, kaikkitietävän, nerokkaan Luoja-Jumalan sallimuksesta.

Koska tiedämme Jumalan rakastavan kauneutta (heijastuneena Hänen kuvakseen luoduissa miehessä ja naisessa), Jumalalla oli todennäköisesti mielessään myös se lintujen, kalojen, koirien ja kissojen vaikuttava valikoima, jota olemme muunnelleet ”keinotekoisella valinnalla” pyrkien ennemminkin ”kauneuteen” kuin eloonjäämiseen.²

Mutta olipa jonkin erityispiirteen variaatio valittu luonnollisesti elinympäristön seurauksena tai keinotekoisesti jalostajien toimesta, se pysyy juuri sellaisena: ”valintana” jo olemassa olevasta geneettisestä informaatiosta. Mitään uutta ei luoda.

Koko termin tulisi saada ihmiset valppaiksi siitä, että jotakin puuttuu.

Patenttilaki vaatii, että tuote sisältää ”kekseliään askeleen”, jotta se voidaan patentoida. Pelkkiä olemassa olevan tuotteen suunnittelun muunnoksia ei voida patentoida. Monia oikeustaisteluita on käyty patenttioikeuksista juuri tämän asian johdosta. Evoluutio vaatii saman asian - ”kekseliään askeleen”, uuden elimen tai ruumiinosan, jonka mahdollistaa uusi DNA:n informaatio, jota siellä ei ennen ollut. Huolimatta huimista voimavaroista, jotka on tuhlattu evoluutiotutkimukseen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, luonnonvalinnan ei ole koskaan osoitettu saaneen aikaan tämäntyyppistä ”kekseliästä askelta”.

Tämän päivän darwinistit viittaavat mutaatioihin sen uuden ominaisuuden mekanismina, jonka ”luonnonvalinta” valitsee. Evolutionistien tulisi siten keskittyä mutaatioihin puolustaessaan teoriaansa ”luonnonvalinnan” sijasta. Kun heitä painostetaan kertomaan esimerkkejä uudesta geneettisestä informaatiosta tai ruumiin elimistä, jotka mutaatio on luonut, he viittaavat tavallisesti sellaisiin tapauksiin kuin saarten siivettömiin kovakuoriaisiin³ tai Galapagos-saarten lentokyvyttömään merimetsoon.⁴ Näiden esimerkkien ongelma on ilmeinen. Vaikka ne voivatkin tuoda etua juuri kyseisille eliöille erityisissä, erittäin epätavallisissa elinympäristöissä, mitään ”uutta” ei ole lisätty DNA:han tai eliöiden ruumiinosiin. Itse asiassa ne käsittävät olemassa olevan geneettisen informaation kadottamisen tai vioittumisen.⁵

Evoluutio tarvitsee epätoivoisesti ”luonnollista keksintöä”, ”luonnollista uutuutta” ja ”luonnollista luomista”. ”Luonnonvalinta” ei yksinkertaisesti läpäise katselmusta evoluution todistuskappaleena. Päinvastoin se on upea kunnianosoitus Jumalan suunnittelulle ja Hänen kaitselmukselleen langenneessa maailmassa.

Luonnonvalinta ≠ evoluutio.

MARC AMBLER
Marc on liikemies Kapkaupungista, jossa hän asuu vaimonsa Juanitan kanssa. Hän kuuluu Etelä-Afrikan  Creation Ministries Internationalin johtokuntaan.