Luominen

Russell Grigg

Rakkaus¹ kutsuu Australaasian lauhkeissa metsissä. Eksoottinen tuoksu (jota kutsutaan feromoniksi) leijuu ilmassa lähettäen vastustamatonta viestiä yhden hyönteislajin koiraille – harsosääskille – siitä, että naarasharsosääski on lähellä ja kaipaa koirasta.² Vastatessaan kutsuun koirassääski huomaa, että lemmenkipeä naaras osoittautuu olevan orkidean [engl. Greenhood Orchid, kuuluu kämmekkäkasveihin] kukassa.³

Kun koirassääski laskeutuu kukan ärsytysherkäksi kieleksi tai huuleksi kutsutulle ulkonevalle osalle, saranoitu kieli sulkeutuu yhtäkkiä vangiten sääsken kukkaan. Tuleeko sääskestä orkidean aamupala? Ei, orkidealla on paljon hienostuneempaa käyttöä sääskelle.

Kun sääski tutkii pientä vankilaansa, se huomaa, että sen yläpuolisesta ”ikkunasta” tulee valoa. Voisiko se olla uloskäynti?

Kun sääski ryömii ylöspäin tutkiakseen asiaa, sen täytyy ahtautua eteenpäin kapeassa karvoilla vuoratussa tunnelissa. Tehdessään niin se hipaisee kahta strategisesti sijoitettua kukan osaa. Ensimmäinen pursuaa tahmeaa nestettä ja sääski saa siitä pienen liimanokareen ruumiiseensa. Toinen osa tarjoaa siitepölypaketin, joka kiinnittyy liimaan, kun sääski liikkuu eteenpäin. Edessä on uloskäynti, ja sääski pääsee jälleen ulos kukasta, mutta kantaa nyt mukanaan orkidean lisääntymiskeinoja.

Orkidealta vie 30 minuutista tuntiin palauttaa kieli alkuasentoon ja tarjota siten toiselle sääskelle mahdollisuus saapua kukkaan.

Koirassääski lentää pois rakkauteen pettyneenä etsien romanssia ja tulee pian houkutelluksi seuraavan orkidean tuoksulla. Vaikuttaa siltä, ettei se ole ottanut opikseen ja rakkauden kutsu on liian vahva. Tällä kertaa se hedelmöittää toisen orkidean selässään kantamallaan siitepölyllä. Orkidean luotti (kasvien ”naarasosa”, joka vastaanottaa siitepölyn) on myös strategisesti sijoitettu sääsken kulkureitille odottamaan valmiiksi ”lastattua” sääskeä.

Luominen ja valinta

Orkideoiden lisääntymismekanismit vaihtelevat suuresti. Vaikka saattaisi olla houkuttelevaa nähdä tämä esimerkkinä tarkasta suunnittelusta, voi olla, että hyvin monien erilaisten sopeutumien potentiaali oli jo alkuperäisessä orkideoiden ”luodussa lajityypissä” [engl. kind, vastaa nykybiologiassa sukua tai lahkoa, suom. huom.]. Valinnalla (keinotekoinen, jalostuksen kautta) on voitu ”poimia” erilaisia koirarotuja alun perin sekarotuisesta koira-/susipopulaatiosta ilman mitään todellista informaation lisäystä. Tämä tapahtumasarja ei siis näytä lainkaan sellaista ”evoluutiota”, joka olisi muuttanut yksisoluiset mikrobit vompateiksi, valkovuokoiksi ja web-suunnittelijoiksi, koska se vaatisi paljon uutta geneettistä informaatiota – hiusten, nenien, korvien, aivojen jne. tekemiseksi. Vastaavanlainen valintaprosessi on todennäköisesti ”hienosäätänyt” tätä orkidean pölytysprosessia.

Orkideoiden ”lajeja” [engl. species] on paljon ja niillä on samankaltaista vaihtelua. Käyttämällä satojen aromaattisten kemikaalien erilaisia yhdistelmä- ja konsentraatioseoksia eri orkideat houkuttelevat eri kärpäs-, hyttys- ja mehiläislajeja. Jokaisen orkidealajin muoto on hienosäädetty tiettyä hyönteistä varten, jota kasvi houkuttelee suorittamaan pölytyksen.

Loiko Jumala tuhansia erilaisia muunnelmia vai loiko hän luodulle orkidealajille kyvyn tuottaa nykyään näkemämme moninaisuuden? Hyvin monet orkidealajit ja -suvut voidaan helposti risteyttää, mikä viittaa siihen, että suuri osa näkemistämme muunnoksista on sopeutumisen seurausta. Kreationisti Edward Blythin 25 vuotta ennen Darwinia havaitsema luonnonvalinta on ollut valitsemassa muunnelmia – muunnelmia, jotka syntyvät luotua geneettistä informaatiota uudelleen yhdistelemällä – jotka parhaiten sovittavat yhteen orkidean kukan ja sen pölyttäjän.

Jotkut ominaisuudet saattavat jopa syntyä mutaatioiden aiheuttaman geneettisen informaation vähenemisen kautta – esimerkiksi hupun kirkas levy on voinut syntyä erilaisia pigmenttejä (vihreä, punainen, keltainen jne.) tekevien geenien toiminnan loppumisen seurauksena. Nämä prosessit eivät kuitenkaan voi koskaan muuttaa orkideaa esimerkiksi mangopuuksi, koska sellainen vaatisi paljon uutta geneettistä informaatiota ja tarvitsisi älykkään suunnittelijan keksimään sen.

Orkideat todistavat Jumalan luovasta viisaudesta. Ne on luotu ilman mettä, jota muut kukat käyttävät houkutellakseen pölyttäjiä, mutta niillä on kyky tuottaa tuoksuvaa sukupuoliferomonia ja kyky sopeutua tarjolla oleviin hyönteisiin pölyttäjinä. Ihailemme monimutkaista vuorovaikutusta orkidean ja huijatuksi tulleen harsosääsken välillä.

Enemmän uskoa vaatii varmasti sen uskominen, että tämä kaikki on syntynyt satunnaisesta kemikaalisotkusta, kuin että kaiken takana on Mestarisuunnittelijan luova älykkyys.^4,5

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu  Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.