Merkurius - lisää merkkejä nuoruudesta

Kuvan vasemmassa osassa Merkurius, muu osa avaruutta. Kuva ©: creation.com
Andrew Lamb

Vuonna 2011 Messenger-avaruusluotain alkoi kiertää Merkuriusta käyttäen antureitaan tutkiakseen Merkuriuksen kemiaa, magneettisuutta, ilmakehää, geologiaa ja pinnanmuotoja. Aurinkoa lähimpänä planeettana Merkurius on alttiina äärimmäisen intensiiviselle2 avaruussäälle (kuumuus, mikrometeoriittinen pommitus, säteily ja aurinkotuuli1), minkä vuoksi evoluutioon uskovat otaksuivat Merkuriuksen olevan ”vanha palanut kekäle”.3 Mutta todisteet kertovat toisin kyseenalaistaen Merkuriuksen oletetun miljoonien vuosien iän.

Tässä on muutamia evoluution vastaisia tutkimustuloksia.

Siniset ontelot

”…tämä leuat loksauttava asia, jota kukaan ei koskaan ennustanut” 4

Merkuriuksen rokonarpinen pinta on täynnä epäsäännöllisen muotoisia syvänteitä, jotka ovat jopa useiden kilometrien levyisiä, ja monissa niistä on kirkkaat, sinertävät valoheijastukset [engl. halo] ja sisustat (katso alla). Tiedemiehet nimittävät niitä ”onteloiksi”. Ne näyttävät ”tuoreilta” eikä niihin ole kasaantunut pieniä törmäyskraattereita, mikä viittaa siihen, että ne ovat suhteellisen nuoria. Tiedemiehet ajattelevat näiden onteloiden muodostuvan pinnan romahduksesta paikoissa, joissa helposti haihtuvat aineet pakenevat maaperästä.5

Merkuriuksen pinnalla sinisiä onteloita. Parannetun värikuvan tuottanut ©: NASA/JHUAPL/Carnegie Institution of Washington.

Onteloiden, joilta puuttuvat värit ja kirkkaus, ajatellaan kuluttaneen haihtuvat aineensa ja tulleen passiivisiksi, kun taas värikkäät ontelot ovat yhä aktiivisesti haihtumassa.5 ”Kuva-analyysit ja arviot onteloiden kasvuvauhdista johtavat päätelmään, että niitä muodostuu yhä aktiivisesti”.6

Onteloita esiintyy kraatterien pohjilla, kraatterien keskellä olevissa huipuissa ja kraatterien reunojen penkereillä. Nämä ovat paikkoja, joihin ”törmäyssulaminen” päättyy, kun kraatterit muodostuvat. Meteoriittitörmäyksen voimakas kuumuus sulattaa pinnan alapuolisen maakerroksen ja roiskuttaa sen ympäriinsä muodostaen sulaneen maakerroksen kraatterin eri osiin. Tässä maakerroksessa haihtuvat kemikaalit saattavat erottautua omaan erilliseen mineraalikerrokseensa, joka sitten rapautuu muodostaen siniset ontelot.7,8

Aktiivisesti haihtuvien aineiden varastojen läsnäolo tarkoittaa sitä, että kraatterit eivät voi olla miljoonia vuosia vanhoja, koska sen kaltainen geologinen aktiivisuus olisi loppunut aikoja sitten. Tämä ilmiö on hämmästyttänyt sekulaareja planeettatutkijoita.

Magneettikenttä

Vuosina 1974–75 Mariner 10 -avaruusluotain havaitsi, että Merkuriuksella on magneettikenttä, mikä aiheutti ristiriidan evolutiivisille selityksille (mikäli Merkuriuksen kaltainen pieni planeetta olisi miljoonia vuosia vanha, sillä ei enää pitäisi olla magneettikenttää).9 Lentäessään Merkuriuksen ohi vuosina 2008–09 Messenger teki vieläkin ristiriitaisemman havainnon: Merkuriuksen magneettikentän voimakkuus näytti heikentyneen muutamia prosentteja. Niin nopea heikentyminen olisi ehdottoman ratkaisemattomassa ristiriidassa miljoonien vuosien näkemyksen kanssa. Heikentyikö se tosiaan? — Messengerin vuoden 2011 lento selvittäisi asian…

Vuoden 2011 mittaukset todellakin paljastivat valtaisan 7,8 % heikentymisen magneettikentän voimakkuudessa verrattuna vuoteen 1975.10 Tämä heikentyminen on hämmästyttävän nopeaa jollekin niin suurelle kuin planeetan magneettikenttä10 ja osoittaa, että magneettikenttä ja täten Merkurius itse eivät voi olla miljoonia vuosia vanhoja.

Evolutiiviset ennusteet olivat osoittautuneet vääriksi, mutta entä luomisopin ennusteet?

Vuosikymmeniä sitten fyysikko Dr. Russ Humphreys kehitti planeettojen magneettikentistä mallin, joka perustui raamatullisiin oletuksiin, että Jumala loi planeetat 6 000 vuotta sitten ja että ne saivat alkunsa veden kautta (1. Moos. 1:2; 2. Piet. 3:5). Sen lisäksi hän oletti, että Jumala loi jokaisen vesimolekyylin vetyatomit siten, että vetyatomien ytimet ovat samaan suuntaan muodostaen massiivisen magneetin, jonka voimakkuus on siitä lähtien alkanut heikentymään. Vuonna 1984 hän käytti tätä mallia ennustaessaan Uranuksen, Neptunuksen ja Merkuriuksen magneettikenttien voimakkuuksia. Hänen Uranus- ja Neptunus-ennusteensa (radikaalisti erilaiset kuin evoluutioon perustuvat ennusteet) osoittautuivat hämmästyttävän tarkoiksi, kun Voyager II vastaavasti vieraili näiden planeettojen luona vuosina 1986 ja 1989.11 Entä Merkurius? Humphreys ennusti kentän voimakkuuden heikentymisen olevan 1,8 % vuoteen 1990 mennessä verrattuna vuoden 1974 voimakkuuteen.12 Tämä vastaisi 4–6 % heikentymistä vuoteen 2011 mennessä. On kuitenkin osoittautunut, että Merkuriuksen kentän heikentyminen on ollut jopa hieman nopeampaa kuin Dr. Humphreys ennusti.10

Humphreys ennusti myös, että vanhemmat magmakivet (jos mitkään) Merkuriuksella sisältäisivät jäänteitä magneettisuudesta.12 Tämä ennuste myös vahvistettiin—Merkuriuksen pohjoiset vulkaaniset tasangot ovat magneettisia ja vastakkaissuuntaiset nykypäivän magneettikentälle. Tämä osoittaa, että Merkuriuksen magneettikenttä, kuten maapallonkin, oli aikaisemmin paljon vahvempi (riittävä magnetoimaan pintakerroksen) ja napojen paikka on vaihtunut ainakin kerran.13

Kemiallinen yhdiste

”…ei vain hirvittävän kuuma, vaan ilmeisesti peittynyt tulikivellä” 14

Tulikivi on vanha nimitys rikille, joka on haihtuva alkuaine. Evolutiivisten planeettojen muodostumisteorioiden mukaisesti helposti haihtuvien alkuaineiden (kuten vety, hiili, happi ja rikki) ja niiden muodostamien yhdisteiden (esim. vesi ja hiilivedyt) pitäisi olla hyvin harvinaisia tai puuttua kokonaan Merkuriukselta, koska se on aivan liian lähellä aurinkoa. Siellä ei pitäisi olla rikkiä, mutta siellä on ja paljon - vähintään 10, mahdollisesti 20 kertaa suhteellisesti niin paljon kuin paljon etäämpänä olevalla maapallolla!15

Messengerin tiedemiehet päättelivät, että ”Merkuriuksen sisus sisältää suurempia määriä haihtuvia alkuaineita, kuin mitä ennustetaan muutamissa sisempien planeettojen muodostumismalleissa.”5 ”Teoreetikkojen täytyy mennä takaisin piirustuspöytien luokse Merkuriuksen muodostumisasiassa”, sanoi eräs heistä.6

Siispä niin he juuri tekivät. Ja osoitettuaan haihtumisen, massiivisen törmäyksen ja planeetan kondensoitumisteorioiden riittämättömyyden he nyt vihjaavat arasti planeetan muodostumiseen paljon haihtuvia alkuaineita sisältävistä kondriittisista kivimeteoriiteista16 selviytyäkseen havaituista yhteistyökyvyttömistä tosiasioista.

Evoluutioon uskoville ”useimmat aikaisemmat ajatukset Merkuriuksen kemiasta eivät pidä yhtä sen kanssa, mitä olemme itse asiassa mitanneet planeetan pinnalta.”6 Mutta jäänteet haihtuvista alkuaineista kuumalla planeetalla eivät tuota ongelmaa 6 000 vuotta vanhalle aurinkokunnalle.

Jäävarastot

Tiedemiehet ihmettelivät pitkään, voisivatko tutkasignaalia hyvin heijastavat laikut lähellä Merkuriuksen napa-alueita - jotka havaittiin ensimmäisen kerran maasta käsin jo vuosikymmeniä sitten käyttämällä jättimäisiä radioteleskooppeja - olla jäätyneen veden varastoja.17 Kun Messenger kartoitti Merkuriuksen pintaa, laikkujen havaittiin muistuttavan kraattereissa ympärivuotisesti varjossa olevia alueita, mikä vahvistaa vesi-jää -teoriaa.18 Messengerin neutronispektrometri havaitsi vetyä näillä alueilla19 vahvistaen siten johtopäätöstä jäätyneestä vedestä.

Merkuriuksen pinnan kraatterien jäävarastoja merkattu keltaisilla ja sinisillä ympyröillä. Kuva ©: Chabot, N.L. et al., Craters hosting radarbright deposits in Mercury’s north polar region, 43rd LPSC, 2012

Kartta osoittaa kraatterin jäävarastot18

Kuvissa keltaisella: kraattereissa tutkasignaalia heijastavia laikkuja. Kuvissa sinisellä: kraattereissa tutkasignaalia heijastamattomia laikkuja.

Mutta jopa osa pysyvän varjon alueella olevista kraatterien pohjista vastaanottaa kraatterin reunoista heijastuvaa valoa ja lämpöä. Miten jää voisi säilyä siellä? Kolme tekijää vaikuttaa veden säilymiseen kraatterissa — etäisyys napaan, koko, ja peittääkö jokin jäätä. Merkuriuksella jään varastoja on jopa pienissä, halkaisijaltaan alle 10 km:n kraattereissa ja kraattereissa, jotka ovat niinkin kaukana navoilta kuin 67º leveysasteilla — neljänneksen päässä päiväntasaajalta!18

Monella Merkuriuksen jäävarastolla on katteena ohut tumma materiaali, jonka oletetaan olevan vähemmän haihtuvaa hiilivetyä.20 Kuitenkin, jopa tällä eristeellä, ”vesi-jää ei ole stabiilia halkaisijaltaan enintään 10 km kraattereissa, jotka ovat yli 2º päässä Merkuriuksen navalta”.18 Vielä kauempana, ”alemmalla leveysasteella (<75º) pienet kraatterit (halkaisija alle 10 km), joissa on tutkasignaalia heijastavaa ainetta, tarjoavat haasteelliset lämpöympäristöt vesi-jäälle”18 (korostus lisätty). Tämä tarkoittaa sitä, että on vaikea selittää jopa koko vuoden ajan varjossa ja eristekerroksen alla olevan jään kestävän miljoonien vuosien ajan planeetalla, missä päivälämpötila voi sulattaa lyijyn.

Johtopäätös

Merkurius ”ei vahvista teoriaa” eikä se ole ”sellainen planeetta, joka on kuvattu oppikirjoissa”.6

Hyvien tieteellisten teorioiden pitäisi kyetä tekemään täsmällisiä ennusteita, mutta evolutiiviset oletukset Merkuriuksesta olivat merkittävästi ristiriitaisia suhteessa havaittuun tietoon. Sitä vastoin luomisopin mukaiset teoriat, kuten Dr. Russ Humphreysin planeettojen magneettikentän syntyä selittävä samansuuntaisten ydinten magneettiteoria, on tuottanut tarkkoja ennusteita Merkuriuksesta.10

Merkurius on geologisesti aktiivinen, magneettinen ja täynnä haihtuvia alkuaineita. Nämä nuorekkaat piirteet sopivat hyvin Raamatun väitteeseen, että taivaankappaleet luotiin 4. päivänä (1. Moos. 1:14), vain 6 000 vuotta sitten, ja näitä piirteitä on vaikea sovittaa yhteen kuvitellun miljoonien vuosien iän kanssa.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. D’Incecco, P. et al., Kuiper Crater on Mercury — an opportunity to study recent surface weathering trends with Messenger, 43rd Lunar and Planetary Science Conference, 19.–23. maaliskuuta 2012, lpi.usra.edu/meetings/lpsc2012/programAbstracts, luettu 1. kesäkuuta 2012.
  2. Vilas, F.et al., Search for absorption features in Mercury’s visible reflectance spectra: recent results from Messenger, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012. (Saatavilla researchgate.net-sivustolta)
  3. Kaufman, R., Mercury “hollows” found—pits may be solar system first, nationalgeographic.com, 29. syyskuuta 2011.
  4. Messenger-tiedemiesryhmän jäsen David Blewett, lainattu viitteessä 3 (Kaufman).
  5. Blewett, D.T. et al., Hollows on Mercury: Messenger evidence for geologically recent volatile-related activity, Science  333(6051):1856–1859, 30. syyskuuta 2011.
  6. Mercury not like other planets, Messenger finds, Carnegie Institution for Science, carnegiescience.edu, 29. syyskuuta 2011.
  7. Vaughan, W.M. et al., Hollow-forming layers in impact craters on Mercury: massive sulphide or chloride deposits formed by impact melt differentiation? 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.
  8. Vaihtoehtoisesti syvältä maan sisästä törmäyksen kautta vapautunut laava saattaa tuottaa ”kuona”kerroksen, joka kuluu muodostaen ontelot — katso Helbert, J. et al., Spectral reflectance measurements of sulphides at the planetary emissivity laboratory — analogs for hollow-forming material on Mercury, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.
  9. Ks. Spike Psarris, Mercury—the tiny planet that causes big problems for evolution, Creation  26(4):36–39, 2004; creation.com/mercury.
  10. Humphreys, R., Mercury’s magnetic field is fading fast — latest data confirm evidence for a young solar system, J. Creation  26(2):4–6, 2012.
  11. Humphreys, R., Beyond Neptune: Voyager II supports Creation, ICR Impact #203, toukokuu 1990; icr.org/article/329.
  12. Humphreys, R., The creation of planetary magnetic fields, Creation Research Society Quarterly  21(3):140–149, joulukuu 1984; creationresearch.org/crsq/articles/21/21_3/21_3.html.
  13. Purucker, M.E. et al., Evidence for a crustal magnetic signature on Mercury from Messenger magnetometer observations, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.
  14. Choi, C.Q., Planet Mercury full of strange surprises, NASA spacecraft reveals, space.com, 29. syyskuuta 2011.
  15. Nittler, L.R. et al., The major-element composition of Mercury’s surface from Messenger x-ray spectrometry, Science  333(6051):1847–1850, 30. syyskuuta 2011.
  16. Peplowski, P.N. et al., Radioactive elements on Mercury’s surface from Messenger: implications for the planet’s formation and evolution, Science  333(6051):1850–1852, 30. syyskuuta 2011.
  17. Matson, J., New maps of Mercury show icy looking craters on the solar system’s innermost planet, scientificamerican.com, 28. maaliskuuta 2012.
  18. Chabot, N.L. et al., Craters hosting radarbright deposits in Mercury’s north polar region, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.
  19. Lawrence, D.J. et al., Hydrogen at Mercury’s north pole? Update on Messenger neutron measurements, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.
  20. Neumann, G.A. et al., Dark material at the surface of polar crater deposits on Mercury, 43rd LPSC, lpi.usra.edu, 2012.

ANDREW LAMB, luonnontieteiden kandidaatti, Grad.Dip.Ed. [vuoden mittainen, kandidaatin tutkinnon jälkeen käytävä yliopistokurssi]
Andrew liittyi  CMI Australiaan huhtikuussa 2000. Hän puhuu useita kieliä, mm. thai ja tetum, on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

Creation  34(4):36-38, lokakuu 2012
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: creation.com,
NASA/JHUAPL/Carnegie Institution of Washington,
Chabot, N.L. et al.

 

Lisää samasta kategoriasta « Rakkausloukku Kaikki samaan aikaan »