Luomisesta lapsille: Evankeliumin historian seitsemän L-kirjainta, #3 Luonnonmullistus

Ihmisiä ja pareittain eläimiä arkissa. Piirros ©: creation.com
Russell Grigg

Sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva olivat rikkoneet Jumalan käskyä vastaan syömällä hedelmää, jota Jumala oli kieltänyt syömästä, Jumala lähetti heidät asumaan Eedenin puutarhan ulkopuolelle, pois Paratiisista. Siellä he saivat paljon lapsia, jotka kasvoivat aikuisiksi ja nämä saivat paljon lapsia, jotka kasvoivat aikuisiksi ja saivat paljon lapsia. Useimmat näistä ihmisistä eivät rakastaneet ja totelleet Jumalaa. Sen sijaan he ajattelivat ja tekivät pahojaan kaiken aikaa. Tilanne muuttui niin pahaksi, että Jumala katui tehneensä ihmisen. Noin 1 500 vuoden jälkeen oli vain yksi mies, Nooa, joka palvoi Jumalaa ja totteli Häntä.

Arkin rakentaminen

Eräänä päivänä Jumala kertoi Nooalle, että Hän aikoi lähettää vedenpaisumuksen, joka peittäisi koko maapallon. Jumala käski Nooan rakentaa valtavan laivan, arkin. Sen oli tarkoitus säästää joidenkin eläinten ja Nooan perheen henki, jotta maapallo saataisiin uudelleen asutuksi vedenpaisumuksen jälkeen. Arkin mitat olivat noin 140 x 23 x 13,5 metriä. Se oli pitempi kuin jalkapallokenttä, yhtä leveä kuin neljä ajokaistaa ja vähän korkeampi kuin nelikerroksinen rakennus. Siinä oli kolme kantta, monia huoneita kaikille valituille eläimille ja niiden ruuille, katto sateen pitimiksi sekä täyspitkä aukko ylhäällä, jotta valo ja raikas ilma pääsisivät sisään.

Ihmiset ympärillä näkivät valtavan arkin saavan muotonsa, kun Nooa ja hänen poikansa rakensivat sitä. Mutta kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsa Nooan varoitusta siitä, että vedenpaisumus oli tulossa ja että sen tultua heidän tulisi nousta arkkiin pelastuakseen.

Kaikki kyytiin!

Arkin kolmessa kerroksessa erilaisia eläimiä pääosin pareittain sekä Nooa. Piirros ©: creation.com

Monien, monien vuosien kuluttua kaikki oli valmista. Jumala lähetti tietyt eläimet ja linnut Nooan luo – useimmista eläimistä yhden parin, mutta muutamista luoduista lajeista seitsemän paria kustakin. (Näitä olivat ne rituaalisesti ”puhtaat” eläimet, joita voitaisiin käyttää uhritoimituksissa. Myöhemmin nämä eläimet olisivat ainoita, joita heprealaiset voisivat syödä.) Oliko arkissa tilaa niille kaikille? Kyllä, sillä arkissa oli kaikkiaan vain useita tuhansia eläimiä. Tämä oli mahdollista sen vuoksi, että monet arkkiin menneistä luotujen lajien eläimistä synnyttivät monet biologiset lajit vedenpaisumuksen jälkeen. Esimerkiksi sudet, kojootit, dingot, sakaalit ja koirat, joka sinullakin voi olla lemmikkieläimenä, ovat kaikki peräisin yhdestä parista, joka asteli arkkiin. Luultavasti myös leijonat, pantterit, gepardit ja tiikerit polveutuvat nekin kaikki yhdestä arkissa olleesta eläinpariskunnasta.

Nooa otti arkkiinsa myös eri dinosauruslajien pareja, joiden esi-isät Jumala oli luonut luomisviikon kuudentena päivänä muiden eläinten lailla. Arkissa oli tilaa jopa isoimmille dinosauruksille, koska nehän ovat saattaneet tulla kyytiin, ennen kuin ne olivat täysikasvuisia. Arkissa oli luultavasti noin 50 eri dinosauruslajia. Nooan ei tietenkään tarvinnut ottaa yhtään sellaisia eläimiä, jotka elävät vedessä, kuten kaloja, valaita tai rapuja. Eikä hänen täytynyt ottaa mukaansa hyönteisiä, koska ne eivät hengitä sierainten kautta (1. Moos. 7:22)*. Arkissa on voinut olla joitain niistäkin ”salamatkustajina”, mutta jotkut olisivat voineet selviytyä myös arkin ulkopuolella.

* suom. huom.: Englanniksi 1. Moos. 7:22:ssa lukee: [A]ll in whose nostrils was the breath of the spirit of life, of all that was on the dry land, died (American Standard Version). Suomeksi sama kohta kuuluu näin: Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat (KR 1933/38).

Entä ne eläimet, jotka elävät nykyään kaukaisissa paikoissa, kuten kengurut ja pingviinit? Vedenpaisumus muutti maapallon pintaa: olihan ennen vedenpaisumusta vain yksi maanosa eikä seitsemää kuten nykyään. Niinpä kaikki eläimet ovat eläneet samalla maa-alueella kuin Nooa.

Vesi peitti koko maapallon

Kun Nooa ja hänen perheensä sekä kaikki määrätyt eläimet olivat arkissa, Jumala päästi vedet valloilleen. Ensin vesi ryöppysi ”syvyyden lähteistä”, valtavista vesivarannoista, jotka sijaitsivat syvällä valtameren ja maan alla. Sitten saapui kovin sade, jota on koskaan nähty: satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä! Kaikki, jotka hengittivät ja elivät kuivalla maalla, kuolivat. Jäljelle jäivät vain Nooa ja ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa (1. Moos. 7:22-23).

Vedenpaisumus kesti noin vuoden. Mihin kaikki vesi sitten meni? Mietitäänpä. Kuvittele, että maapallon pinta olisi täysin sileä – kaikki vuoret madaltuneet olemattomiksi ja valtamerten syvänteet nousseet samalle tasolle. Nykyisten valtamerten vesi peittäisi koko maan pinnan kolmen kilometrin syvyydeltä, joten koko maapallon peittämiseksi on olemassa runsaasti vettä – maapallon on vain täytynyt olla nykyistä tasaisempi.

Raamattu ilmoittaa, että ”vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat” (Ps. 104:8). Tämä merkitsee sitä, että tuohon aikaan maaperä liikehti hurjasti, minkä seurauksena näkemämme vuoret syntyivät työntyen nykyisiin korkeuksiinsa. Mount Everestin ja monen muun vuoren huipulla on simpukankuoria, jotka paljastavat, että huiput ovat joskus olleet vedenpaisumuksen alla. Maan kohoaminen aiheutti valtavien vesimassojen virtaamisen pois maa-alueelta kohti syvänteitä, joita vajosi meren pohjaan. Se aiheutti myös valtavia muutoksia maapallon pintaan. Kun vedet laskeutuivat riittävästi, Nooan arkki pysähtyi ”Araratin vuorille”. Emme kuitenkaan tiedä tarkasti, missä tuo paikka nykyään sijaitsee.

Arkista ulos

Nooa perheineen ja erilaiset eläimet ihailevat sateenkaarta. Piirros ©: creation.com

Kun maapallo oli lopulta kuiva ja tuotti jälleen kasvillisuutta, Jumala käski Nooan tulla ulos arkista ja tuoda mukanaan kaikki linnut ja muut eläimet. Ajan kuluessa eläimet saivat poikasia, jotka saivat poikasia, jotka saivat poikasia, ja ne korvasivat vedenpaisumuksessa kuolleet eläimet. Ne muuttivat Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan päin. Jotkut niistä saavuttivat lopulta maa-alueen, jota kutsumme nyt Australiaksi. Jotkut muut ylittivät maasillan Pohjois-Amerikkaan ja vähitellen jatkoivat matkaansa alas Etelä-Amerikkaan. Tämä oli mahdollista, sillä vedenpaisumuksen jälkeen tuli jääkausi. Se sitoi valtavia määriä vettä jääksi maaperän päälle. Siispä merenpinta oli sen verran matalalla, että paljastui pitkiä maakannaksia, joita pitkin eläimet pystyivät kulkemaan maanosasta toiseen.

Nooa uhrasi polttouhrin Jumalalle kiittääkseen Häntä siitä, että Hän oli suojellut heitä vedenpaisumuksen aikana. Silloin Jumala antoi erityisen lupauksen, että Hän ei koskaan enää lähetä maailmanlaajuista vedenpaisumusta hävittämään koko maapalloa ja kaikkea elämää. Muistutukseksi lupauksestaan Hän antoi erityisen merkityksen sateenkaarelle, jonka usein näemme sateen jälkeen. Siitä hetkestä lähtien sateenkaari on ollut merkkinä tästä Jumalan lupauksesta. Vaikka sen jälkeen on ollut monia paikallisia tulvia, ei kuitenkaan koskaan enää maailmanlaajuista.

Tiedämme, että vedenpaisumus on tapahtunut, ensinnäkin siitä, että se on kirjattu Raamattuun. Myös sen jälkeensä jättämä todistusaineisto vahvistaa sen. Löydämme eläin- ja kasvifossiileja joka puolelta maailmaa. Muta ja hiekka peittivät hukkuneet eläimet nopeasti ja säilöivät ne, ennen kuin ne ehtivät mädäntyä tai joutuivat kalojen ruuaksi. Nämä eläimet muuttuivat fossiileiksi, joita löydämme nykyään maaperästä. Kolme neljäsosaa maapallon maa-alueen pinnasta sisältää fossiileja. Suurin osa maaperän hiilestä muodostui kasveista, jotka hautautuivat maahan 4 500 vuotta sitten Nooan ajan vedenpaisumuksessa.

Vaikka tulevaisuudessa ei koskaan enää tule maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen kaltaista tuomiota, jokaisen meistä täytyy kohdata Jumalan tuomio siitä, miten olemme eläneet. Sinulla saattaa olla ystäviä, jotka eivät usko tai tiedä tätä. He käyttäytyvät kuten Nooan aikalaiset, jotka eivät uskoneet vedenpaisumuksen tulevan. Mutta se ei estänyt sitä tapahtumasta.

Miten me voimme selvitä? Meillä ei ole Nooan arkkia, mutta meillä on Herra Jeesus Kristus, joka kuoli ristillä kärsiäkseen rangaistuksen meidän synneistämme. Hän on noussut kuolleista, jotta voisi olla Pelastaja kaikille niille, jotka uskovat ja luottavat Häneen.

Peittikö vedenpaisumus koko maapallon?

Kyllä vain, sillä Raamattu kertoo niin. Jos tulva olisi ollut vain paikallinen, Nooa ei olisi tarvinnut arkkia ollenkaan. Linnut olisivat lentäneet turvaan omin voimin ja Nooa perheineen sekä eläimet olisivat voineet kävellä turvaan paikallisen tulvan alta. Jos eläimet olisivat kuolleet vain paikallisesti, muualta tulleet eläimet olisivat korvanneet ne.

Nooa oli arkin kyydissä vuoden ja kymmenen päivää. Paikalliset tulvat eivät koskaan kestä niin pitkään. Ympäri maailmaa asuvilla kansoilla on tarinoita vedenpaisumuksesta, niin kuin odotettavissa onkin, sillä kaikki ihmiset maailmassa polveutuvat Nooasta ja hänen perheestään.

Lopuksi, jos kyseessä olisi ollut vain paikallinen tulva, se tarkoittaisi, että Jumala olisi rikkonut lupauksensa olla lähettämättä enää koskaan sellaista tulvaa. Jumala ei riko lupauksiaan. Joten kyllä, vedenpaisumus todellakin peitti koko maapallon.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet artikkelit:

  1. Luominen (Luominen  13:8-11)
  2. Lankeemus (Luominen  14:14-17)
Creation  35(3):24-27, heinäkuu 2013
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: creation.com