Heprean professori: 1. Mooseksen kirja kertoo normaalin pituisista päivistä!

Andrew ja Rebecca Steinmann. Kuva ©: creation.com
Jonathan Sarfati haastattelee Dr Andrew Steinmannia Concordia-yliopistosta

Dr Andrew Steinmann on kemian insinööri (B.S.Ch.E) Cincinnatin yliopistosta (Ohio), teologian maisteri Concordia Theological Seminary:stä (Ft. Wayne, Indiana) sekä Lähi-idän tutkimuksen filosofian tohtori Michiganin yliopistosta. Hän on palvellut pastorina sekä kirkossa että vanhainkodissa. Nykyään Dr Steinmann on arvostettu teologian ja heprean professori sekä yliopiston ohjaaja (University Marshal) Chicagon Concordia-yliopistossa, joka on konservatiivinen luterilainen humanististen tieteiden yliopisto. Hän on kirjoittanut kirjoja noin tusinan verran, mukaan lukien Vanhan testamentin kommentaareja ja useita teologisia tiedejulkaisuja, ja on heprean kielen professorien kansallisen järjestön (National Association of Professors of Hebrew) jäsen. Dr Steinmann on naimisissa Rebeccan kanssa, joka on rekisteröity sairaanhoitaja lastensairaalassa ja yksi laajasti käytetyn kirjan ”Sheehy’s Emergency Nursing” toimittajista. Heidän poikansa toimii rehtorina luterilaisessa oppilaitoksessa ja heidän tyttärensä on kirjanpitäjä.

Suurimman osan kirkon historian ajasta niin juutalaiset kuin kristitytkin oppineet ovat ymmärtäneet, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvussa puhutaan kirjaimellisista luomispäivistä. Tämä ei koske vain muinaisia heprean asiantuntijoita vaan myös useimmat nykypäivän heprean tutkijat ymmärtävät 1. Mooseksen kirjan kirjoittajan tarkoittaneen luomispäivillä todellisia päiviä. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston heprean kielen Regius-professori James Barr (1924–2006) on sanonut:

”Tietääkseni yhdessäkään maailmanluokan yliopistossa ei kaiketi ole heprean tai Vanhan testamentin professoria, joka ei uskoisi, etteikö 1. Mooseksen kirjan lukujen 1–11 kirjoittajan tai kirjoittajien tarkoituksena olisi ollut välittää lukijoilleen käsitykset, että luominen tapahtui kuudessa perättäisessä 24 tunnin pituisessa päivässä, samanlaisissa kuin nykyäänkin; ja että 1. Mooseksen kirjan sukuluetteloissa mainitut luvut tarjoavat yksinkertaisella yhteenlaskulla kronologian (aikajärjestyksen) maailman luomisesta Raamatun historian myöhempiin vaiheisiin; ja Nooan vedenpaisumus käsitettiin maailmanlaajuiseksi, ja se tuhosi kaikki ihmiset ja eläimet maan päältä lukuun ottamatta arkissa ollutta elämää.”1

Teologialtaan Dr Barr oli varsin liberaali, eikä uskonut 1. Mooseksen kirjaan, mutta hän ymmärsi, mitä se opetti. Toinen heprean kielen tutkijaprofessori, joka ymmärtää 1. Mooseksen kirjaa samoin mutta myös uskoo siihen, on Concordia-yliopiston Dr Andrew Steinmann.

Asiayhteys ja kirjoittajan tarkoitus

Jotkut väittävät, että hepreankielen sanan yôm (יום), ”päivä”, merkitys ei ole selvä 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa, koska sillä voi olla useita merkityksiä. Samoin englannin ilmaisussa ”in my father’s day” (isäni päivinä) sanalla ”day” ei tarkoiteta kirjaimellista päivää.2 Dr Steinmannin mielestä niin englannissa kuin hepreassakin ”asiayhteys ja kirjoittajan/puhujan tarkoitus määrittävät merkityksen”. Sanonta ”in my father’s day” sisältää todellakin vihjeen käytetyn päivä-sanan merkityksestä asiayhteyden kautta. ”Yksi vihje on prepositio in, joka ilmaisee ajanjakson (eli aikakauden), jona jotain tapahtui, toisin kuin muu prepositio kuten esimerkiksi on, joka ilmaisee hetkeä, tiettyä päivää (kuten: on the first day of the week, viikon ensimmäisenä päivänä). Toinen vihje on maininta henkilöstä, joka eli aiemmin (father’s, isän), mikä viittaa edelleen menneeseen aikakauteen. Nämä vihjeet ovat usein itsestäänselvyyksiä kieltä äidinkielenään puhuville, mutteivät välttämättä kieltä myöhemmin oppineille. Meidän on siis huolellisesti etsittävä 1. Mooseksen kirjan 1. luvusta asiayhteyteen liittyviä vihjeitä, sillä nykyään muinaisheprea ei ole kenenkään äidinkieli.”

Luomispäivät

Mikä on 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun asiayhteys? Se on täysin eri kuin lausahduksella ”in my father’s day”. Kun puhutaan kuudesta luomispäivästä sekä näitä seuraavasta lepopäivästä, kaikki luomispäivät päättyvät samaan lauseeseen: ”Tuli ilta ja tuli aamu.” Voisiko tämä mahdollistaa miljoonien vuosien mittaiset luomispäivät, kuten ”Day-Age”-teoriaan [”päivä-aikakausi”-teoria] uskovat opettavat? Dr Steinmann vastaa vakuuttavasti: ”Ei missään tapauksessa!”, ja jatkaa: ”Selvästi tämä lause asiayhteydessään ilmaisee päivä–yö-syklin, kierron, joka alkoi ensimmäisenä päivänä, kun valo luotiin. Sitä paitsi tämä lause toistetaan vielä viisi kertaa, jotta painottuisi, että kyseessä olivat peräkkäiset kuusi aurinkovuorokautta3, joiden aikana Jumala loi maailman (1. Moos. 1:8, 13, 19, 23, 31).”

Ammatillisissa kirjoituksissaan Dr Steinmann perustelee, että tämä lause on merismi, joka tarkoittaa koko 24 tunnin päivää.4 Merismi tarkoittaa kielikuvaa, missä kahta vastakohtaa käytetään kokonaisuuden kuvaamiseen, esimerkiksi ”avoinna päivin ja öin / yötäpäivää” eli ympäri vuorokauden, aamun sarastus ja iltahämärä mukaan lukien; ja sanonta ”searched high and low”, ”etsin korkealta ja matalalta”, tarkoittaa ”etsin kaikkialta”.

Lisäksi päiviin liittyy luku. Luomisviikon aloittava päivä on ”päivä yksi” (hepreaksi yom echad ( יום אחד )). Tämä tukee edelleen ajatusta 24 tunnin päivästä. 5,6 Dr Steinmann selittää:

”’Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä’ pohjimmiltaan ilmaisee ’ilta + aamu = yksi päivä’. Tässä asiayhteydessä päivä on selvästi määritelty yhdeksi tavalliseksi (normaalin pituiseksi) päiväksi. Tämä ei ole päivä, joka kuvaa päivänvalon jaksoa tai aikakautta. Ajan kulun kuvaaminen illan tulona ja sitten aamuna on tärkeä asiayhteydellinen vihje siihen, että sana päivä koostuu ajanjaksosta, jota mitataan valon ilmestymisellä ja katoamisella.”

Ennen muiden historian päivien olemassaoloa ei voida puhua ”ensimmäisestä päivästä” eli käyttää järjestyslukua (ensimmäinen, toinen, kolmas…). Sen sijaan käytetään ilmaisua ”päivä yksi” eli peruslukua (yksi, kaksi, kolme...). Kuitenkin päivän yksi jälkeen on luonnollista ryhtyä käyttämään järjestyslukuja:

”Kun ensimmäinen päivä oli määritetty ’yhdeksi (aurinkovuorokausi-) päiväksi’ alettiin laskea seuraavia päiviä. Niin luomiskertomus jatkaa: ’toinen päivä… kolmas päivä…neljäs päivä… viides päivä.’”

Kuitenkin tämä kaava muuttuu hieman luomisviikon kahdeksi viimeiseksi päiväksi, koska tekstistä löytyy artikkeli ha (engl. ”the”, määräinen artikkeli). Dr Steinmann selittää syyn:

”Kuudes ja seitsemäs päivä on tuotu esiin erityisinä päivinä. Jumala loi ihmisen vallitsemaan maata kuudentena päivänä ja pyhitti seitsemännen päivän, koska tuolloin hän lopetti luomistyönsä. Jopa hepreankielisen tekstin numerointi on tässä jonkin verran epätavallinen. Tyypillisiä heprean kielen rakenteita ’kuudennelle’ ja ’seitsemännelle’ päivälle ei käytetä. Sen sijaan teksti sanoo ’päivä, se kuudes’ ja ’päivä, se seitsemäs’ korostaakseen näitä kahta ensimmäisen viikon tärkeää päivää.”

Oliko 1. Mooseksen kirja historiaa?

Uudehko tekosyy 1. Mooseksen kirjan sananmukaisen merkityksen väistämiseksi on ”kehyshypoteesi” (Framework Hypothesis), jonka Arie Noordtzij muotoili vuonna 1924. Siinä myönnetään, että 1. Mooseksen kirjan 1. luvun luomiskertomuksessa kerrotaan kirjaimellisista luomispäivistä, mutta väitetään, että nämä eivät ole historiallisia päiviä, vaan kuuluvat kirjalliseen kehykseen. Dr Steinmann tuntee tietysti tämän väitteen ja sanoo, että kehys tarkoittaa tässä ”kahta kolmen päivän ryhmää: päivä 1: valo luodaan, päivä 2: vedet ja taivas, päivä 3: maa // päivä 4: valot taivaalle, päivä 5: vedessä ja ilmassa elävät olennot, päivä 6: maaeläimet ja ihminen”.

Mutta Steinmann osoittaa tämän ajatuksen pohjautuvan loogiseen virhepäätelmään: ”Ei ole sopivaa tehdä tästä joko–tai-väittämää.” Pikemminkin se voisi loogisesti olla sekä kirjallista että historiallista, ja hän jatkaa selitystä:

”Vaikka myöntäisimme, että tässä on jonkinlainen kehys, on tärkeää myös todeta, että tämä havainto tulee 1. Mooseksen kirjan 1. luvun tekstin ulkopuolelta. Se on ylimalkainen havainto, joka ei pidä paikkaansa kaikissa yksityiskohdissaan7. Sen tarkoituksena on auttaa meitä ymmärtämään, miten kirjoittaja (Mooses) muotoili historiallisesti tarkkaa kertomusta välittääkseen totuuksia Jumalasta. Kuitenkaan tämä ei poissulje sitä, että päivät olisivat olleet todellisia, historiallisia päiviä. On ilmeistä, että 1. Mooseksen kirjan 1. luku kertoo järjestyksen Jumalasta, jonka luomistapa johtaa kirjalliseen kehykseen. Mutta yhtä selvää pitäisi olla, että Jumala on historian Jumala, joten Hän loi ajan ja käytti kuusi päivää maailman luomiseen.”

Lisäksi asiayhteyden perusteella on selvää, että 1. Mooseksen kirja on tarkoitettu kertomaan todellisista historian tapahtumista. Dr Steinmann on Vanhan testamentin historian ja kronologian8 julkaisuja kirjoittanut asiantuntija, ja hän huomauttaa:

”Nämä luvut eivät ainoastaan sisällä kertomuksia ihmisistä ja heidän teoistaan, vaan heidät on lisäksi liitetty toisiin ihmisiin sukuhistoriallisin selvityksin (esim. 1. Moos. 5, 10 ja 11:10–32). Nämä sukuluettelot todistavat kertomuksissa mainittujen henkilöiden todellisesta historiallisesta olemassaolosta.”

Lisäksi 1. Mooseksen kirjan luvut 1–11 nivoutuvat saumattomasti lukuihin 12–50, eikä jälkimmäisiä voi ymmärtää ilman aiempaa historiaa. Dr Steinmann tarkentaa:

”1. Mooseksen kirjan kertomus hidastuu luvussa 12 antaakseen meille yksityiskohtaisen selonteon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämästä, mutta myös näihin selostuksiin on siroteltu sukuluetteloita (esim. Ismaelin jälkeläiset 1. Moos. 25:12–18). Tosiasiassa tapahtumat 1. Mooseksen kirjan jälkimmäisissä luvuissa ovat niin hyvin dokumentoidut, että voimme varmuudella ajoittaa monia tapahtumia Israelin patriarkkojen elämästä.”

Kirjaimellisen 1. Mooseksen kirjan tärkeys kristinuskolle

Monet kirkossa väittävät, että 1. Mooseksen kirjan päivien ymmärtäminen on ”sivuseikka”. Mutta Dr Steinmann, jolla on laaja kokemus sekä pastorina että pastorien opettajana, on ponnekkaasti eri mieltä:

”1. Mooseksen kirja on elintärkeä, koska siitä riippuu koko evankeliumi. Evoluutioteorian mukaan populaatiot [samaan lajiin kuuluvien yksilöiden joukot] kehittyvät, eivät yksilöt. Kuitenkin Raamattu ilmoittaa selvästi, että synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja vapautus synnistä yhden ihmisen, Kristuksen Jeesuksen kautta (Room. 5:12-15[9]). Mikäli Aadam ei ollut kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen (1. Moos. 2:7) ja ensimmäinen syntinen, silloin meidän ei ole tarvetta luottaa meidät synnistä ja kuolemasta vapauttavaan Kristuksen työhön, Hänen, joka on ’viimeinen Aadam’ ja ’toinen ihminen’ noista kahdesta (1. Kor. 15:21-22, 45-47[10]).”

Entä sitten näkemys ”progressiivisesta luomisopista”, joka kieltää biologisen evoluution, mutta hyväksyy miljardien vuosien kosmologisen ja geologisen evoluution? Kuten Dr Steinmann sanoo, silläkin on kiusalliset seurauksensa, sillä vanhoiksi väitetyt kivet sisältävät usein eläin- ja jopa ihmisfossiileja. Tämä tarkoittaisi sitä, että olentoja eli ja kuoli miljoonia vuosia ennen Aadamia:

”Raamattu sanoo selvästi, että synti ja sen seuraus – kuolema – tulivat maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, kautta. Jos oli olemassa olentoja, jotka elivät ja kuolivat, ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä – kuten pitkiin ajanjaksoihin uskovat kreationistit väittävät – Raamattu on silloin väärässä eikä Kristuksen voitto kuolemasta ole teko, joka kumoaa Aadamin synnin.”

”1. Mooseksen kirja on elintärkeä, koska koko evankeliumi on pelissä.”

Mutta jos tämä on näin selvää, miksi kuitenkin monet teologit kieltävät sen, mitä 1. Mooseksen kirja selvästi kertoo? Dr Steinmann kertoo todennäköisen syyn: antautuminen maailman väärälle filosofialle, vastoin Kolossalaiskirjeen 2:8 sanaa:

”Koska evoluutioteoria – ja pitkien ajanjaksojen oppi – on levinnyt niin laajalle tiedemiesten keskuuteen ja on niin hyväksytty nykymaailmassa, monet konservatiiviset Raamatun selittäjät ovat tunteneet tarvetta tarjota 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukselle sellaista selitystä, jonka voitaisiin nähdä olevan sopusoinnussa sen kanssa, mitä suuri osa koulutettua maailmaa juuri nyt pitää perustotuutena. Sellaiset selitykset, jotka yrittävät sovittaa miljardit vuodet, joita monet tiedemiehet luulevat tarvittavan evoluutioon, tekevät vääjäämättä väkivaltaa Raamatun opetukselle. Nämä selitykset eivät ainoastaan kiellä 1. Mooseksen kirjan selvää merkitystä, vaan lisäksi johtavat väistämättömästi kristinuskon perusoppien kuten Kristuksen sovitustyön kieltämiseen. Lisäksi ne vaativat usein kieliopillisesti virheellisen ja epäuskottavan tavan lukea 1. Mooseksen kirjan tekstiä.”

Kristillinen usko

Kaikki edellä mainittu olisi yhdentekevää Dr Steinmannille, mikäli hän ei olisi kristitty. Onneksi hänen vanhempansa ottivat hänet aina mukaansa kirkkoon, joten hän sai pienestä pitäen kuulla evankeliumia. Hän painottaa, miten tärkeää on, että vanhemmat opettavat pienestä pitäen lapsilleen kristinuskon totuutta:

”En muista aikaa, jolloin en olisi uskonut Kristukseen. Itse asiassa kuulun pitkän linjan luterilaisen kristillisyyden ketjuun, joka ulottuu ainakin vuoteen 1695 Pohjois-Saksan palatiinilaisalueelle. Vanhassa luterilaisessa perinteessä vanhempien edellytetään opettavan uskoa lapsilleen kotona heti, kun nämä ovat kykeneviä oppimaan kristinopin perusasioita (usein apuna käytetään Lutherin Vähä katekismusta). Vanhempien tulee myös viedä lapsensa kirkkoon, missä nämä oppivat asioita Raamatusta, kun sitä käytetään ja sovelletaan jumalanpalveluksessa.”

Creation Ministries kannattaa vahvasti ihmisten opettamista varhaislapsuudesta lähtien. Olemme myös kiitollisia Dr Steinmannin kaltaisille asiantuntijoille, jotka puolustavat raamatullista perustaa korkeimmalla tieteellisellä tasolla.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Barr, J., letter to David C.C. Watson, 23. huhtikuuta 1984.
  2. Toinen selitys tälle, katso Catchpoole, D., and Sarfati, J., ‘In my father’s day … ’: On katsottava asiayhteyttä, jotta voitaisiin määrittää, käytetäänkö ”päivä”-sanaa tarkoittamaan pitkää ajanjaksoa, päivänvalon aikaa vai 24 tunnin aikaväliä. creation.com/fathers-day, 26. maaliskuuta 2013.
  3. ”Aurinkovuorokauden” yleinen merkitys on ”24 tuntia vastava ajanjakso, joka kuvaa keskimäärin sitä aikaa, jona maapallo pyörähtää kerran akselinsa ympäri”, thefreedictionary.com/solar+day. Tässä tarkoitetaan tätä määritelmää; nämä olivat normaalin mittaisia päiviä. Ennen auringon luomista tämän 24 tunnin päivä–yö-vaihtelun tarjosivat maapallon pyöriminen ja valo, jonka Jumala loi ensimmäisenä päivänä. Katso Sarfati, J., How could the days of Genesis 1 be literal if the Sun wasn’t created until the fourth day? creation.com/daysbeforesun, 13. toukokuuta 1998.
  4. Steinmann, A. Evening and Morning, The Bible Translator  62(3):145–150, 2011.
  5. Steinmann, A., אחד as an ordinal number and the meaning of Genesis 1:5, Journal of the Evangelical Theological Society  45(4):577–584, 2002.
  6. Sarfati, J., The numbering pattern of Genesis: Does it mean the days are non-literal? J. Creation  17(2):60–61, 2003; creation.com/numbering, perustuen Steinmannin artikkeliin, אחד as an ordinal number, viite 5.
  7. Esimerkiksi valaisevat taivaankappaleet (luotiin 4. päivänä) sijoitettiin ”raqiaan” (taivaanvahvuuteen, -avaruuteen), joka luotiin 2. päivänä; valaat ja kalat (5. päivänä) meriin (jotka luotiin 3. päivänä).
  8. Steinmann, A., From Abraham to Paul: A Biblical Chronology, Concordia Publishing House, 2011.
  9. Cosner, L., Romans 5:12–21: Paul’s view of literal Adam, J. Creation  22(2):105–107, 2008; creation.com/romans5
  10. Cosner, L., Christ as the last Adam: Paul’s use of the Creation narrative in 1 Corinthians 15, J. Creation  23(3):70–75, 2009; creation.com/1-corinthians-15.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).

Creation  36(1):48-51, tammikuu 2014
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com