Vettä kuussa!

Kuvan alaosassa vettä ja sen yläpuolella puolikas kuusta. Kuva ©: iStockphoto.com/JohnnyLye
Jonathan O’Brien

Michiganin yliopiston tiedemiehet ovat tehneet tärkeän löydön – he ovat löytäneet paljon vettä syvältä Kuun sisältä peräisin olevista kivistä. Vesi on kemiallisesti ”sitoutunut” kuukiviin.1

Tämän päivän vallitseva sekulaari teoria sanoo, että Kuu muodostui sulasta materiaalista, jonka Maahan törmännyt Marsin kokoinen kohde sai aikaan melkein 4,5 miljardia vuotta sitten.2 Teorian mukaan tämä erittäin kuuma sulanut materiaali sulautui sitten yhteen muodostaen Kuumme.

Sekulaaritiedemiehet ennustivat tämän teorian pohjalta, että kaikki Kuun varhaisen sulan vaiheen aikana ollut vesi olisi kiehunut ja haihtunut pois avaruuteen jättäen Kuun ja sen kivet kuiviksi kuin vanhat luut. Tätä he odottivatkin löytävänsä ja uskoivat monien vuosien ajan, että Apollo-lennoilta tuotujen kuukivinäytteiden analyysit olivat vahvistaneet sen. Totuus on kuitenkin nyt osoittautunut aivan päinvastaiseksi. Vuosien 1969–1972 laskeutumisten aikana Kuun pinnalta kerättiin kiviä, jotka olivat jähmettyneet syvältä Kuun vaipasta purkautuneista tuliperäisistä virtauksista. Nämä kivinäytteet on viime aikoina analysoitu uudelleen.3

Kuukivet tutkittiin uudelleen

Vesilöytö tehtiin sen jälkeen, kun todistelinjojen yhdistäminen muutamalta viime vuodelta alkoi tukea ajatusta ”vetisestä” Kuusta. Tiedemiehet päättivät hiljattain alkaa tutkia Apollo-lennoilta tuotuja kuukivinäytteitä uudelleen – tällä kertaa tarkemmin. He käyttivät tämän päivän kehittyneitä analyysitekniikoita ja paljastivat merkittäviä vesipitoisuuksia pienistä tuliperäisistä lasihelmistä.

On hämmästyttävää, että ensimmäiseksi näytteet analysoineet 1970-luvun tiedemiehet eivät löytäneet ollenkaan vettä, tai jos löysivätkin, olettivat sen päätyneen näytteisiin vasta Kuusta tuonnin jälkeen. He otaksuivat, että kuivan Kuun teoria oli jo todistettu. Ei tiedetä, kuinka paljon heidän ennakkoluuloiset ajatuksensa vaikuttivat heidän analyysimenetelmiinsä ja tieteellisen tutkimuksensa syvyyteen. Eivätkö kuukiviä ensimmäisenä tutkineet tiedemiehet vaivautuneet analysoimaan niitä pikkutarkasti veden varalta, koska he uskoivat, etteivät löytäisi mitään? Jos näin oli, tämä on jälleen uusi esimerkki siitä, kuinka pitkiin ikiin sitoutuminen ja evolutiiviset ennakkoasenteet hidastavat tieteen kehitystä.

Geologit ovat kiinnostuneet tästä uudesta löydöstä, koska kivi on yhden tyyppistä maasälpää, joka perinteisesti ymmärretään kemiallisesti ”erittäin kuivaksi” – vettä ei pitäisi olla niissä ollenkaan. Sekulaarit planeettojen tutkijat ovat erittäin hämmentyneitä, julistaen Kuun muodostumisen olevan nyt ”mysteeri”.4 Vettä ei ole löytynyt ainoastaan Kuun sisäkuoren kivistä, vaan Kuuhun viime vuosina lähetetyt luotaimet ovat löytäneet suuria määriä vettä myös Kuun pinnalta. Yhden kraatterin uskotaan sisältävän jopa 3,78 miljardia litraa jäätynyttä vettä.5 Planeettojen tutkija Paul G. Lucey kommentoi, että hän oli ”syvästi järkyttynyt” näistä uusista löydöistä.6 Jotkut tiedemiehet ajattelevat pintaveden voineen tulla meteoriittien iskuista, mutta he ymmärtävät, ettei mikään tunnettu mekanismi voi selittää Kuun sisällä olevaa vettä, jonka on täytynyt olla siellä kemiallisessa mielessä ”alusta alkaen”.

Tiedemiehet uskovat nyt, että suuria määriä vettä oli olemassa Kuun muotoutumisen ensi hetkistä alkaen. Kuun on siis täytynyt alkaa muotoutua märästä materiaalista. Vettä on huomattavan paljon – näissä kuukivissä on yhtä paljon vettä kuin maapallon valtamerten pohjien keskiharjanteiden alla muodostuvassa basalttikivessä.7 Kivet ovat siis todella märkiä! 8

Teorioiden ongelmia

Sekulaariteoreettikkojen silmiinpistävä ongelma on oikeaoppinen teoria astronomisten kappaleiden, kuten planeettojen ja kuiden, muodostumisesta. Sekulaariteorian mukaan ne olivat ensin kuumia ja sulia palloja, jotka sitten jäähtyivät hitaasti. Tämän uuden vesilöydön kanssa painivat sekulaarit planeettoja tutkivat tiedemiehet ovat viime aikoina kehittäneet joitain teorioita selitykseksi, mutta mikään heidän ehdottamistaan ideoista ei pääse edellä mainitun ”sulamisongelman” tai muidenkaan ongelmien ympäri (katso jäljempänä). Heidän mukaansa Kuu olisi voinut saada vetensä nuoresta Maasta, mutta silloinkin sula kiviaines olisi poistanut kaiken epävakaan aineen (helposti haihtuvat ainesosat). Tuon hypoteesin kaatuessa he sanovat, että Kuu olisi voinut saada vetensä meteoriiteista. Kumpikaan ajatus ei kuitenkaan sovi sekulaariin muodostumishypoteesiin.

Entä Maa sitten? Mistä sen vesi on peräisin? Planeettoja tutkivat tiedemiehet tietävät Maan olevan aivan liian lähellä aurinkoa, että se olisi saanut vettä sekulaaritiedemiesten mukaan aurinkokuntamme muodostaneesta materiasta. Jotkin sekulaariteoreetikot ovat yrittäneet kuvitella epätodennäköisiä tapahtumia, joissa Maa olisi radikaalisti muuttanut paikkaansa planeettojen joukossa, jolloin planeettamme olisikin hankkinut vetensä jostain paljon kauempaa aurinkokunnassamme ja sitten jotenkin kulkeutunut lähemmäksi aurinkoa. Tämä vaatisi paljon aikaa, vaikka olisikin mahdollista. Ei ole mitään syytä, miksi se olisi tapahtunut, eikä mitään todistetta tai havaintoa, että sellainen planetaarinen siirtyminen olisi koskaan tapahtunut tai että sellainen mekanismi voisi muutenkaan järjestää vettä maapallolle. Se on vain villi arvaus.

Aika kaataa sekulaarin, naturalistisen hypoteesin myös muilla tavoin. Monet tiedemiehet uskovat, että maapallon valtameret ovat syntyneet pääosin jäisten meteoriittien iskuista. Veden määrä Maan valtamerissä (ja Maan sisäpuolisissa kivikerroksissa) on kuitenkin niin uskomattoman suuri, ettei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi aikaa teorian toimimiseksi. Miten maapallolla olisi ollut aikaa hankkia vetensä suunnattoman hitaasti keräten sitä meteoriitti-iskuista? Sekulaariteoreetikot ovat vaikeassa tilanteessa, koska he tietävät, että vesi ei voi ilmestyä avaruuteen tyhjästä. He tuntenevat itsensä pakotetuiksi selittämään veden alkuperä luonnollisin keinoin – mutta heiltä alkavat ideat loppua.9

Unohtaen ongelman siitä, kuinka Maa sai omakseen suuret vesimäärät, jotkut tiedemiehet sanovat, että jäiset meteoriitit ovat saaneet aikaan ainakin Kuussa olevan veden. Jos näin on, niin miten vesi tuli kemiallisesti sidotuksi Kuun sisäosien kiviin? Kivien sisältämä vesi on vastoin ajatusta siitä, että jäiset meteoriitit iskeytyivät Kuuhun muuttaen sen sisintä sen jälkeen, kun se oli jo muodostunut ja jähmettynyt. Jos se kuitenkin tapahtui Kuun ollessa kokonaan sula, niin kuumuuden ongelma ”upottaa” koko hypoteesin, koska kaikki vesi olisi ajautunut avaruuteen. Pommituksen olisi myös pitänyt tapahtua heti alussa, koska tiedemiehet tietävät kivien ”geokemiasta”, että vesi oli niissä jo heti ensi hetkistä alkaen Kuun muodostuessa.

Toisen äskettäin ilmi tulleen paljastuksen mukaan Kuu vaikuttaa olevan edelleen geologisesti aktiivinen. Kaukoputkien kautta Maasta on usein nähty valopisteitä, jotka osoittavat, että laavaa tulee Kuun pinnalle.10 Tämä on merkki geologisesta nuoruudesta.11 Sekulaaritiede ennusti, että Kuu olisi liian vanha säilyttääkseen sisäisen kuumuutensa oletettujen miljardien vuosien ajan.

Jumala loi

Raamatussa Jumala kertoo meille, että Hän muodosti Maan vedestä ja veden kautta.12 Toisin sanoen Maalla oli vetinen, ei sula alku.13 Hän kertoo myös tehneensä Kuun neljäntenä päivänä täydellisenä ja valmiina täyttämään tarkoituksensa. Kiistämätön todiste Kuun vetisestä alusta, hämmästyttävä nykytieteen löytö, on täysin sopusoinnussa Raamatun väitteiden kanssa. Tämä pitää selvästi paikkansa sen kanssa, mitä Jumala on kertonut meille Maan ja sen kumppanin, Kuun luomisesta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Erickson, J., Water on the moon: it’s been there all along, ns.umich.edu, luettu 31. toukokuuta 2013.
  2. Pitkäniän kannattajien olettamus, jota ei koskaan havaittu tieteellisesti.
  3. Kivinäytteiden alkuperä syvältä Kuun uumenista tiedetään niiden koostumuksen perusteella.
  4. Khan, A., New look at Apollo moon rocks reveals signs of ‘native’ water, Los Angeles Times, 17. helmikuuta 2013; articles.latimes.com, luettu 31. toukokuuta 2013.
  5. Kuun pinta tulee erittäin kuumaksi auringon säteistä, mutta pysyvästi varjossa pysyvät alueet, kuten kraattereiden pohjat, pysyvät kylminä.
  6. Water found on moon could lead to lunar colonies, www.news.com.au, 24. syyskuuta 2009, luettu 31. toukokuuta 2013.
  7. Hauri, E.H., Weinreich, T., Saal, A.E., Rutherford, M.C. and Van Orman, J.A., High pre-eruptive water contents preserved in lunar melt inclusions, Science  333(6039):213–215, 2011; www.sciencemag.org.
  8. Yksi ällistyttävä todiste Kuun vetisestä alkuperästä lisää on sen pinnalta löytynyt graniitti. Graniitin muodostumista Kuussa pidettiin pitkään mahdottomana. Katso Silvestru, E., The not-so-dark side of the Moon, creation.com/young-moon-active-mantle, 23.8.2011.
  9. Katso myös riippumaton todistusaineisto Samec, R.G., Lunar formation—Collision theory fails, J. Creation  27(2):11–12, 2013.
  10. Walker, T., NASA pictures support biblical origin for Moon, Creation  33(2):50–52, 2011; creation.com/nasa-shrinking-moon.
  11. Kuu on liian pieni säilyttääkseen merkittävän sisäisen lämpönsä sekulaaritiedemiesten väittämien pitkien aikojen kuluessa.
  12. 1. Moos. 1:2; 2. Piet. 3:3-5. Yksi johtavista tiedemiehistä, joka on mukana uudessa tutkimuksessa, Alberto Saal, on äskettäin todennut: ”Seuraus, jota en tosin pysty absoluuttisesti todistamaan, on, että maapallo muodostui todennäköisesti vedestä.”
  13. Katso Humphreys, D.R., Starlight and Time: Solving the Puzzle of Distant Starlight in a Young Universe, Master Books, USA, 1994. Toisessa luvussa kirjoittaja antaa mahdollisen selityksen maan alun sulalle sisukselle, joka on sopusoinnussa Raamatun ja fysiikan lakien kanssa.

JONATHAN O’BRIEN, taiteiden kandidaatti, luonnontieteiden kandidaatti
Jonathan on työskennellyt geologisen tutkimuksen ja musiikin opetuksen parissa. Hän työskentelee osa-aikaisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa (Australiassa).

Creation  36(1):52-53, tammikuu 2014
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: iStockphoto.com/JohnnyLye