Julista vain evankeliumia! eli Kuinka et tee vaikutusta ateisteihin

Luominen.fi logo.
Jonathan Sarfati

Monet kristityt, jotka eivät usko raamatulliseen (”nuoren maan”) luomiseen väittävät, että se haittaa evankeliumin kertomista ateisteille. Siten heidän mukaansa tulisi välttää sellaisia mielipiteitä jakavia1 aiheita kuin luomiskertomusta ja ”julistaa vain evankeliumia”. Mutta kuinka tämä sopii yhteen kirjoitusten parhaiden evankeliumin julistajien menettelyn kanssa?

Paavalin sanoma evankeliumista sisälsi luomiskertomuksen

Kuinka esimerkiksi apostoli Paavali julisti evankeliumia? Hän kiteyttää evankeliumin 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa ja muistuttaa korinttolaisia siitä, että hän oli opettanut heille samaa jo julistaessaan heille evankeliumia ensi kertaa noin 15 vuotta aikaisemmin2:

”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan …” (1-4).

Pane merkille viimeinen ilmaisu, ”kirjoitusten mukaan”. Paavali selittää, että evankeliumi, ”hyvä uutinen”, ei roiku juurettomana tyhjän päällä. Selittääkseen hyvät uutiset Paavali kertoi huonot uutiset, eli sen että tarvitsemme pelastusta, koska olemme syntisiä, ja mistä tämä kaikki sai alkunsa: hän kertoo syyn evankeliumin olemassaololle jatkaessaan:

”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa. _ _ Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema _ _ Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’, viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki” (21-22, 26, 45).

Piirretty mies huutaa megafoniin. Kuva ©: iStockPhoto.com/ShaneObrien

Näin Paavali evankeliumia julistaessaankin perusti sen lujasti 1. Mooseksen kirjan alkulukuihin3 – juuri niihin, jotka monet vaativat meitä jättämään pois!

Apostoli Paavali kirjoitti myös Roomalaiskirjeen, syvällisimmän evankeliumin selityksen Raamatussa. Tässäkin Paavali asettaa vastakkain kaksi ihmistä, Aadamin ja Jeesuksen.

”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet _ _ kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti _ _ Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.” (Room. 5:12-15)4

Paavali opettaa lisäksi edellisessä luvussa (Room. 4:1-17) elintärkeää totuutta siitä, että ihminen vanhurskautetaan yksinomaan uskon, ei tekojen kautta. Paavalin perustelu noudattaa luomiskertomuksen tapahtumajärjestystä – juuri siksi, että ”Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” – usko (1. Moos. 15:6) ennen ympärileikkausta, joka on teko (1. Moos. 17).5

On merkillepantavaa, että Paavali edellytti kirjeidensä lukijoilta, eräiltä historian ensimmäisiltä pakanakristityiltä, 1. Mooseksen kirjan hyvää tuntemusta – ja sen hyväksymistä historiankirjoituksena.6 Miten he voisivat tuntea Genesiksen, ellei sitä olisi heille opetettu? Tämä osoittaa, että ensimmäisille kristityiksi kääntyneille opetettiin 1. Mooseksen kirja perinpohjaisesti heti heidän opetuslapseutensa alussa.7

Ateistit tietävät evankeliumin perustuvan 1. Mooseksen kirjan alkulukuihin

Tärkein syy sille, että ateistit hylkäävät evankeliumin on: ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat” (1. Kor. 1:18). Yksi nykyinen syy näennäiseen hullutukseen on monien evankelistojen yritys saarnata evankeliumia ilman sen 1. Mooseksen kirjassa olevaa perustusta. Ateistit tulkitsevat tämän aivan oikein hullutukseksi. Esimerkkinä suuriääninen amerikkalainen ateisti Frank Zindler: ”Tuhoavin biologian aiheuttama asia kristinuskolle oli biologisen evoluution löytäminen. Kun nyt tiedämme, että Aadam ja Eeva eivät olleet todellisia ihmisiä, kristinuskon keskeinen myytti on tuhottu. Jos Aadamia ja Eevaa ei koskaan ole ollut, ei myöskään ole perisyntiä. Jos perisyntiä ei ollut, pelastus on tarpeeton. Jos pelastusta ei tarvita, ei tarvita pelastajaakaan. Käsitykseni on, että tämä asettaa Jeesuksen, oli hän sitten historiallinen tai ei, työttömien joukkoon. Mielestäni evoluutio merkitsee ehdottomasti kuolinkelloja kristinuskolle.”8

Zindlerin tapaan myöskään ateopatian apostoli Richard Dawkins9 ei jaksa kestää niitä, jotka yrittävät liittää yhteen evoluution ja kristinuskon:

”Mutta tietenkin Aadamin ja Eevan tarina oli pelkästään vertauskuvallinen, vai mitä? Vertauskuvallinen?! Silloinhan Jeesus olisi antanut kiduttaa ja teloittaa itsensä vertauskuvallisen synnin takia, jonka olisi tehnyt henkilö, jota ei koskaan ollut olemassa? Kukaan, jota ei ole kasvatettu uskoon, ei voisi tehdä tästä muuta johtopäätöstä kuin ’sulaa hulluutta’!”10

Kuoleman ja kärsimyksen ongelma

Yllämainituissa raamatunkohdissa Paavali liittää vastaansanomattomasti kuoleman ja kärsimyksen Aadamin syntiin. Paavalille kuolema on ”vihollisista viimeinen” (1 Kor. 15:26) ja ”synnin palkka” (Room. 6:23) – kuoleman ei näin ollut mahdollista olla osa Jumalan alkuperäistä luomistyötä, jota Hän kutsui ”sangen hyväksi” (1 Moos. 1:31).

Lisäksi ihmiskunnan herruus yli koko luomakunnan (1 Moos. 1:26-28) merkitsi, että kun Aadam lankesi syntiin, koko hänen alaisensa luomakunta joutui myös kirotuksi. Siten lankeemus oli laajuudeltaan kosminen, koskien koko luotua maailmankaikkeutta.11 Tämä todetaan Roomalaiskirjeessä 8:22, ”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti” – koska Jumala itse alisti luomakunnan katoavaisuuden alle, kun Aadam lankesi (jae 20).12

Mutta luomiskertomuksen kieltäminen yrittämällä sekoittaa miljoonat vuodet yhteen Raamatun kanssa aiheuttaa suunnattoman ongelman. Nämä valtavat ajanjaksot pitävät sisällään sen, että maaperän kiviainekset kerrostettiin tuon ajanjakson kuluessa. Nämä kiviaineskerrostumat sisältävät kuitenkin fossiileja. Mutta fossiilit ovat kuolleiden jäänteitä! Tämä koskee kuolleita ihmisiä,13 eläimiä14 ja orjantappuroita.15 Kuitenkin tämä oppi miljardeista vuosista sijoittaa suurimman osan näistä kuolemista tapahtuneeksi ennen Aadamin syntiä, mikä kaivaa pohjan Raamatun johdonmukaisesta opetuksesta, jonka mukaan kuolema on synnin seurausta. Monet pitkiä aikakausia kannattavista kristityistä ovat tietämättömiä näistä ongelmista (tärkeä syy sille, että emme väitä, etteivätkö pitkiin aikoihin uskovat pelastuisi16).

Teistinen evoluutio on vieläkin epäloogisempaa (mikä on paljon puhuvaa!), koska se olettaa ”viimeisen vihollisen”, kuoleman jopa Jumalan ”sangen hyvän” luomistyön työkaluksi. Kuuntele Darwinia itseään:

”Näin ollen luonnon sodankäynnistä, nälänhädästä ja kuolemasta seuraa suoraan kaikkein ylhäisimmän kuviteltavissa olevan päämäärän, nimittäin korkeampien eläinten, tuottaminen.” 17

Täytyy ihmetellen kysyä, ymmärtävätkö teistiset evolutionistit, mitä he väittävät. Mutta jälleen kerran valppaat ateistit tietävät liiankin hyvin. Esimerkiksi tieteen filosofi David Hull kirjoitti:

”Millainen evoluutioteoriaan ja luonnonhistorialliseen tietoon sopiva Jumala sitten olisikaan, Hän ei ole protestanttien ’vältä tuhlausta, vältä puute’-Jumala. Hän ei ole myöskään rakastava Jumala, joka välittää luoduistaan. Hän ei ole edes se kauhistuttava Jumala, joka kuvataan Jobin kirjassa. Galápagosin Jumala on piittaamaton, tuhlari, välinpitämätön ja lähes pirullinen. Hän ei missään tapauksessa ole sellainen Jumala, jota kukaan haluaisi rukoilla.”18

Ateisti, Nobelin palkinnon voittanut geenitutkija Jacques Monod (1910-1976) oli vieläkin suorasukaisempi todetessaan, että evoluutio on:

”Mitä julmin, koska se on tappamisen ja tuhoamisen tapahtumasarja. Elämän taistelu ja heikoimpien hylkääminen on kauhea prosessi, jollaista koko moderni etiikkamme inhoaa. Ihanneyhteiskunta ei karsi, vaan suojaa heikkoja; täysin niin sanotun luonnonlain vastaisesti. Olen yllättynyt, että yksikään kristitty puolustaisi ajatusta, että Jumala olisi joltain osin käynnistänyt tällaisen tapahtumasarjan saadakseen aikaan evoluution (kursivoinnit lisätty).”19

Johtopäätös

Kuten alussa osoitettiin, Paavali hyödynsi 1. Mooseksen kirjaa laajasti evankeliumin julistuksessaan ja kirjeissään. On todellakin selvää, että hän ja muut apostolit opettivat uusia kristittyjä perinpohjaisesti luomiskertomuksen todellisesta historiasta. Meidän tulisi seurata hänen esimerkkiään!

Teistiset evolutionistit kuvittelevat myös mielellään, että ateistit voitetaan evoluutiota koskevien myönnytysten kautta. Ikävä kyllä suuri osa kirkosta on yrittänyt tätä puolitoista vuosisataa, aina Darwinin Lajien synnyn julkaisemisesta lähtien. Englannin kirkko esitti hänelle jopa anteeksipyynnön!20 Mutta ateistit pysyvät täysin piittaamattomina. On vaikea pukea asiaa sanoiksi paremmin kuin eräs blogia kirjoittava kreationisti, joka nuhteli teististä evoluutiota ajavaa BioLogos –järjestöä:

”Tekemällä kompromissin (A) te ette voita heitä, vaan (B) viestitte heille, että he voittavat teidät. Ateistit yksinkertaisesti odottavat teidän jatkavan toimintaa, jonka myötä heitätte yli laidan kaiken sen, mitä maailma vihaa teissä kristittyinä. Jos he joka tapauksessa saavat teidät heittämään pois sellaisen selkeän raamatunkohdan kuin 1. Mooseksen kirjan 1. luvun, lopun hylkääminen tulee olemaan lastenleikkiä.”21

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Tuon syytteen käsittelemiseksi, katso Batten, D., “But it’s divisive!” creation.com/divisive, missä todetaan, että hajottavat tahot ovat todellisuudessa niitä, jotka torjuvat raamatullisen opetuksen (Room. 16:17).
  2. Anderson, D., creation.com/easters-earliest-creed, 8. huhtikuuta 2007.
  3. Cosner, L., Christ as the Last Adam: Paul’s use of the Creation narrative in 1 Corinthians 15, J. Creation  23(3):70-75, 2009; creation.com/christ-adam.
  4. Cosner, L., Room. 5:12-21: Pauls’s view of literal Adam, J. Creation  22(2):105-107, 2008; creation.com/romans5.
  5. Sarfati, J., Miksi Raamatun historiallisuus on tärkeää, Luominen  13:4–7. Alkuperäisjulkaisu: Creation  33(4):18-21, 2011; creation.com/bible-history-fall-ark.
  6. Sarfati, J., Genesis: Bible authors believed it to be history, Creation  28(2):21-23, 2006; creation.com/gen-hist. Katso myös Batten, D. ja Sarfati, J., 15 Reasons to Take Genesis as History, CBP, 2006.
  7. Cosner, L., What the New Testament doesn’t say, creation.com/nt-doesnt-say, 11. syyskuuta 2012.
  8. Zindler, amerikkalainen ateisti väittelyssä tunnetun kristityn apologeetan William Craig’in kanssa. Video Atheism vs. Christianity, Zondervan, 1996.
  9. Dawkins kutsuu uskoa Jumalaan ”mielen virukseksi”, mistä seuraisi sen luokitteleminen sairaudeksi tai patologiaksi, ja sitä lapsilleen opettavat vanhemmat harrastaisivat Dawkinsin näkemyksen mukaan lapsen mielen hyväksikäyttöä. Dawkinsin käyttämä perustelu saa kuitenkin kysymään, onko hänen oma fanaattinen antiteisminsä mielen patologiaa – siitä nimitys ”ateopaatti”.
  10. Dawkins, R., The root of all evil? Channel 4, UK, 16. tammikuuta 2006.
  11. Sarfati, J., The Fall: a cosmic catastrophe: Hugh Ross’s blunders on plant death in the Bible, J. Creation  19(3):60-64, 2005; creation.com/plant_death.
  12. Perinpohjainen selvitys Roomalaiskirjeen 8. luvussa kuvatun lankeemuksen seurauksista, katso Smith, H.B., Cosmic and universal death from Adam’s Fall: An exegesis of Romans 89-23a, J. Creation  21(1):75-85, 2007; creation.com/romans8.
  13. Kattava selvitys kuolemasta, sairauksista ja vammoista ihmisen fossiileissa ja niiden aiheuttama ongelma vanhan maan ajanjaksoihin liittyen, katso Lubenow, M., Pre-Adamites, sin, death and the human fossils, J. Creation  12(2):230, 1998; creation.com/pre-adamites-and-human-fossils.
  14. Gurney, R., The carnivorous nature and suffering of animals, J. Creation  18(3):70-75, 2004, creation.com/carniv.
  15. Catchpoole, D., Drawing power – The famous ‘Eden of bones’ illustration has a new stablemate, ‘Thorns before sin’, doubling the impact, creation.com/drawing-power, 16. elokuuta 2012.
  16. Moritz, K.P., creation.com/can-christians-believe-evolution, 21. lokakuuta 2010.
  17. Darwin, C.R., On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life, 1st ed., p. 490, John Murray, London, 1859; darwin-online.org.uk (emphasis added).
  18. Hull, D., The God of the Galápagos, Nature  352:485-86, 8. elokuuta 1991.
  19. Monod, Jacques, The Secret of Life, ABC interview, Australia, 1976. Katso myös Gadsby, P.W., Jaques Monod and theistic evolution, Creation  3(2):18-19, 1980; creation.com/monod (korostus lisätty).
  20. Sarfati, J., Church of England apologises to Darwin, creation.com/anglican, 20. syyskuuta 2008.
  21. Siteerattu: Cosner, L., Evolutionary syncretism: a critique of Biologos, creation.com/biologos, 7. syyskuuta 2010.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).

Creation  35(3):15-17, heinäkuu 2013
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com, iStockPhoto.com/ShaneObrien