Einsteinin sankarit: Raamatulliset kreationistit

Albert Einstein. Kuva ©: Ferdinand Schmutzer, PD via Wikimedia Commons
Shaun Doyle

Harva väittää vastaan, kun sanotaan, että 1900-luvun tunnetuin tieteilijä oli Albert Einstein (1879–1955). Nykyään hänen nimensä on synonyymi nerolle. Useimmat tunnistavat hänen kuuluisimman yhtälönsä E=mc2 (vaikkakin monien olisi vaikea selittää, mitä se oikeastaan tarkoittaa!). Kuitenkin jopa Einsteinilla oli tiedesankarinsa.

Keitä sitten suuri Einstein olisi ihaillut? Heidän on täytynyt olla ihmeellisiä tutkijoita, jotta Einstein olisi pitänyt heitä arvossa! Ja niin he olivatkin. Einsteinin työhuoneen seinällä1 oli hänen kolmen sankarinsa kuvat: Isaac Newtonin2 (1642–1727), Michael Faradayn3 (1791–1867) ja James Clerk Maxwellin4 (1831–1879).

Kaikki kolme ansaitsivat Einsteinin kunnioituksen. Newtonin liikettä koskevat lait sekä käsitys painovoimasta olivat ensimmäisiä teorioita, jotka onnistuneesti yhdistivät ajatukset tähtien, planeettojen ja maapallon liikkeistä. Faradayta puolestaan pidetään laajalti kaikkien aikojen suurimpana kokeellisena tutkijana. Hän esimerkiksi löysi bentseenin ja todisti, että magnetismi pystyi tuottamaan sähköä, monien muiden asioiden lisäksi. Maxwell keksi sähkön ja magnetismin neljä perustavanlaatuista yhtälöä sekä ennusti sähkömagneettisen säteilyn kulkevan tietyllä valtavalla vauhdilla. Tuo nopeus – 300 000 kilometriä sekunnissa – mitattiin valolta, mikä osoitti, että valo oli sähkömagneettista säteilyä. Ilman heidän löydöksiään meillä ei olisi suurta osaa nykyteknologiasta. Käytännössä kaikkea, missä on liikkuvia osia, sähköä ja magneetteja, voidaan osin pitää näiden kolmen miehen työn ansiona.

Mutta näillä miehillä oli myös muuta yhteistä – he kaikki olivat Raamattuun uskovia kreationisteja. Meidän aikamme mittapuulla heitä pidettäisiin ”fundamentalisteina”. Newton kirjoitti elinaikanaan teologiasta enemmän kuin tieteestä uskoen Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Faraday oli jäsenenä hyvin konservatiivisessa Skotlannin kirkon liikkeessä nimeltä sandemaanit, jotka tunnettiin koruttomasta raamatuntulkinnastaan. Vastikään eräässä kirjassa kerrottiin:

”Sandemaanien, maltillisen kristillisen lahkon, jäsen Faraday oli syvästi uskonnollinen ja näki tieteen – luonnon tutkimisen – sydämen uskonsa jatkeena. Vaikka me 2000-luvulla väittelemme tieteen ja uskonnon konfliktista, Faraday ei nähnyt sellaista jakoa. ’Luonnon kirjan, jota meidän on luettava, on kirjoittanut Jumalan sormi’, hän kirjoitti. Faradaylle ’luonnon salaisuuksien paljastaminen oli Jumalan manifestaatioiden löytämistä.’”5

Maxwell oli lukenut laajalti teologiaa Aina vakaana evankelisena kristittynä hän oli vuorovaikutuksessa useiden aikansa parhaiden teologien kanssa. Itse asiassa hän usein torui muita uskovia uskonnollisen totuuden sitomisesta liian tiukasti sen ajan tieteeseen. Hän käsitti, ettei tämä ollut ongelma Jumalan muuttumattomalle Sanalle, vaan ihmisen muuttuvalle ymmärrykselle maailman toimimisesta.

Einsteinin työhuoneen seinällä oli hänen kolmen sankarinsa kuvat: Isaac Newtonin (1642–1727), Michael Faradayn (1791–1867) ja James Clerk Maxwellin.

Maxwellin usko Raamattuun järkytti jopa nuorta Karl Pearsonia6, joka epäillessään vedenpaisumusta joutui Maxwellin nuhtelemaksi Raamatun kyseenalaistamisesta!

”Keskustelu kääntyi darwinistiseen evoluutioon; en osaa sanoa kuinka siihen päädyttiin, mutta puhuin epäkunnioittavasti vedenpaisumuksesta. Clerk Maxwell kiihtyi välittömästi valtavaan suuttumukseen moittien minua uskon puutteesta Raamattuun! Siihen aikaan minulla ei ollut mitään käsitystä, että hän oli säilyttänyt lapsuutensa jäykän uskon ja että hän oli, jos mahdollista, uskossaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarkkuuteen vankkumattomampi kuin Gladstone7.”8

Surullista kyllä, Einstein ei jakanut sankariensa hengellistä vakaumusta. Kuten monet hänen aikanaan ja nykyäänkin, hän koki itsensä vapaaksi hylkäämään Raamatun Jumalan.9 Vähänpä hän tiesi, että kaikessa mahtavassa työssään hän operoi lainatuilla olettamuksilla. Newton, Faraday ja Maxwell eivät olleet turhaan raamatullisia kreationisteja. He ymmärsivät, että ainoa järkevä peruste luonnollisen maailman ihmeelliselle säännönmukaisuudelle oli Kirjoitusten järjestelmällinen ja muuttumaton Jumala. He ymmärsivät, että tieteen olettamuksia10, jotka löytävät perustuksensa ainoastaan Jumalasta, ei voida erottaa historiasta11, josta Hän on todistanut. He myös ymmärsivät, että Hänen Sanansa on varmempi kuin maailmankaikkeuden maailmankaikkeuden perusta, mukaan lukien lait, jotka sitä hallitsevat. He etsivät niitä ajatuksia, joita Jumala oli ennen heitä ajatellut.

Meillä on paljon opittavaa Einsteinin sankareilta. Maailma on järjestynyt, koska Jumala järjestää sen. Jumalan Sana ei muutu ja on aina luotettava, toisin kuin ihmisen tieteelliset teoriat. Mutta hyvä tiede on aina sopusoinnussa Kirjoitusten kanssa – tulevathan ne kummatkin samalta Jumalalta. He opettavat myös, että sen sijaan, että raamatullinen luominen olisi tieteen vastakohta, luominen on tieteen vankka perusta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Arianrhod, R., Einstein’s Heroes: Imagining the World Through the Language of Mathematics, University of Queensland Press, St Lucia, Qld, p. 8, 2003.
  2. Lamont, A., Sir Isaac Newton (1642/3–1727): A Scientific Genius, Creation  12(3):48–51, 1990; creation.com/newton.
  3. Lamont, A., Michael Faraday (1791–1867) – God’s power and electric power, Creation  12(4):22–24, 1990; creation.com/faraday.
  4. Lamont, A., James Clerk Maxwell (1831–1879), Creation  15(3):45–47, 1993; creation.com/maxwell.
  5. Schlesinger, H., The Battery: How a Portable Power Sparked a Technological Revolution, Smithsonian, 2010.
  6. Karl Pearson (1857–1936) oli yksi tilastotieteen perustajista ja myös merkittävä darwinisti ja eugeenikko (tunnettu eugeniikan perustajan Francis Galtonin suojattina). Nuorenakaan miehenä Pearson ei kokenut Maxwellin uskonnollista katsantoa myönteisesti, vaikkakin hän kunnioitti Maxwellia tutkijana.
  7. William Ewart Gladstone (1809–1898) toimi neljä kautta Iso-Britannian pääministerinä ja oli kuuluisa puhetaidostaan ja konservatiivisista evankelikaalisista näkemyksistään.
  8. Pearson, K., Old Tripos days at Cambridge, as seen from another viewpoint, The Mathematical Gazette  20:27–36, 1936. Pearson kunnioitti suuresti George Stokesia (1819–1903) opettajana, joka Maxwellin tavoin oli Raamattuun uskova kristitty sekä uraauurtava optiikan ja nestedynamiikan tutkija.
  9. Grigg, R., Einstein, maailmankaikkeus ja Jumala, ks. sivut 16-19. Alkuperäisjulkaisu Creation  23(1):50–53, 2000; creation.com/einstein.
  10. Sarfati, J., Miksi tiede yleensäkään toimii?, Luominen  8:12. Alkuperäisjulkaisu Creation  31(3):12–14, 2009; creation.com/whyscience.
  11. Sarfati, J., Biblical history and the role of science, Creation  33(4):6, 2011; creation.com/biblical-history-science.

SHAUN DOYLE
suoritti luonnontieteiden kandidaatin (ympäristötiede) tutkinnon kunniamaininnoin sekä graduate diploman [kandidaatin ja maisterin tutkinnon välissä] Queenslandin yliopistossa Brisbanessa, Australiassa.

Creation  36(1):54-55, tammikuu 2014
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: Ferdinand Schmutzer, PD via Wikimedia Commons