
Ari Takku
Ei kysyvä tieltä eksy, sanotaan. Moneen keskeiseen kysymykseen ei ole kuitenkaan niin helppoa vastata yksiselitteisesti.
K: Onko tiede puolueetonta totuuden1 etsintää?
Yksi tapa tieteen jaotteluun on jako operatiiviseen eli kokeelliseen tieteeseen ja historialliseen alkuperätieteeseen (ks. Kuva 1).2

Kuva 1: Eräs tapa tieteen jaotteluun on jakaa tiede historialliseen alkuperätieteeseen ja kokeelliseen tieteeseen. Niiden välinen ero on selvä.
Kokeellinen tiede on uskonnollisista näkemyksistä vapaata, ns. todellista tiedettä, joka perustuu havainnoitaviin, nykyhetkessä tapahtuviin, toistettavissa oleviin kokeisiin. Kokeellista tiedettä saamme kiittää esimerkiksi lääketieteestä, kuussa käynnistä ja teknologiasta.
Alkuperätiede käsittelee menneisyyden tapahtumia, joita kukaan ei ole ollut havainnoimassa, eikä niitä voida toistaa. Tämän ”tieteen” pariin kuuluvat niin arkeologia, evoluutio-oppi kuin myös oppi siitä, että Jumala loi kaiken. Alkuperätieteen tulokset syntyvät tulkintojen kautta – tulkintojen, joita ihmiset tekevät maailmankuvansa kautta, tiedostivatpa he sitä tai eivät.
- Luomiseen uskovat tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että maailman ja maailmankaikkeuden ilmiöt selittyvät parhaiten Raamattuun kirjoitetun todellisen historian valossa tulkittuna.
- Suuri joukko tiedemiehiä vannoo puolestaan naturalistisen filosofian nimiin.3 Heidän mukaansa vain luonnolliset syyt ovat sallittuja ja kaikki tulee voida selittää materiatason prosesseilla. Tämä tarkoittaa sitä, että ainoa sallittu vastaus on kaiken syntyminen itsestään.4
Huomaathan, että todisteet ovat kaikilla samat. Otetaan esimerkiksi Tyrannosaurus rexin luusta löydetty pehmytkudos verisoluineen ja verisuonineen.5
- Luomiseen uskova tiedemies pitää löytöä kiistattomana osoituksena siitä, että dinosaurukset ovat eläneet maapallolla hiljattain – kaikkien kemian lainalaisuuksien mukaan tällaiset löydöt eivät voi olla peräisin miljoonia vuosia vanhoista luista.
- Materiatason selityksiin sisäänrakennettu oletus miljardeista ja miljoonista vuosista saa tämän uskomuksen mukaan ajattelevat tiedemiehet tulkitsemaan löydöt miljoonien vuosien ikäisiksi ja etsimään mekanismia, jolla tämä olisi mahdollista.
Sama todiste, täysin eri tulkinnat!
Seuraavan kerran, kun näet tai kuulet tieteen tuloksia, mieti läpäiseekö tulos kolmen kohdan testin.
Perustuuko tulos
- havainnoitaviin,
- nykyhetkessä tapahtuviin,
- toistettavissa oleviin kokeisiin?
Jos kyse on menneisyyden tapahtumista, selvitä, mikä on todistetta ja mikä on tiedemiehen (maailmankuvan värittämää) tulkintaa. Jos tiedemies ei usko Raamattuun, tulkitse tulos Raamatun valossa ja mieti, mitä se kertoo sinulle.
K: Onko evoluutio totta?
Kyllä ja ei. Vastaus riippuu siitä, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Termillä kosminen evoluutio selitetään maailmankaikkeuden ja aineen alkuperää. Kemiallinen evoluutio käsittelee alkuaineiden kehitystä alkuräjähdyksen atomeista. Tähtien evoluutio kuvaa tähtien ja planeettojen ilmestymisen. Orgaaninen evoluutio käsittelee elämän ilmestymistä, ja ehkä tutuimpana makroevoluutio, joka yrittää selittää uuden informaation synnyn sekä uusien eliöiden ilmestymisen.6
Kaikille näille evoluutioille on yhteistä se, että ne ovat tapahtuneet täysin naturalistisesti. Toinen yhteinen tekijä on se, että kukaan ei ole havainnut näitä evoluutioita. Ikinä. Missään!
Jäljelle jää ns. mikroevoluutio, joka on terminä äärimmäisen huono ja harhaanjohtava – kyse ei ole muutoksen suuruudesta vaan suunnasta!7 Oikeasti pitäisi puhua lajin sisäisestä sopeutumisesta, mukautumisesta. Raamatun alussa kerrotaan, miten Jumala loi kunkin eliön ”lajinsa mukaan”. Lajiksi käännetty sana on baramin (lajityyppi) ja se tarkoittaa nykybiologian termein sukua tai lahkoa. Lajityypin sisäinen muuntelu selittää, miten populaatio sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin ja lajiutuu – esimerkiksi miten Nooan aikaisen vedenpaisumuksen ja sitä seuranneen jääkauden jälkeen arkissa selvinneistä lajityypin edustajista syntyi varsin nopeasti lukuisia uusia (biologisia) lajeja. On huomattava, että tällaisessa luonnonvalinnan muokkaamassa populaatiossa käytännössä aina häviää informaatiota, mitä enemmän eliö mukautuu.8 Parhaimmassa tapauksessa informaation määrä pysyy ennallaan. Kukaan ei ole koskaan havainnoinut mutaatiota, joka lisäisi geneettistä informaatiota tavalla, joka mahdollistaisi mikrobista-minuksi -evoluution (makroevoluution). Jos makroevoluutio olisi totta, joka puolella pitäisi olla tuhansittain esimerkkejä siitä, miten tällaista uutta geneettistä informaatiota syntyy.9
Valitettavasti hyvin usein lajin sisäistä sopeutumista käytetään todistamaan mikrobista mikrobiologiksi -evoluutiota (ks. Kuva 2). Termin merkitys voi vaihtua jopa kesken lauseen. Näin ollen kannattaa olla tarkkana luontodokumenteissa ja muissa. Ehkä kolmen kohdan testi voisi auttaa tässäkin asiassa:
- Mitä lajityyppiä eliö oli ennen?
- Mitä lajityyppiä eliö on nyt?
- Missä on evoluutio?

Kuva 2: Kikkailua evoluutio-termillä.
Otetaan esimerkiksi koirien jalostus sudesta: koiraeläin-lajityypin edustaja ennen, koiraeläin jälkeen, missä evoluutio? Hyönteismyrkylle vastustuskykyiset hyttyset: ininää ennen ja ininää jälkeen – tuloksena ei ollut ampiaista. Antibiootille resistentti bakteeri on bakteeri, ja bakteerina pysyy. Missä evoluutio? Eliöt muuntuvat, mutta kukin lajityyppinsä rajoissa.
Luominen-lehti
Luominen-lehden tavoitteena on tarjota vastauksia eri tieteen aloilta ja osoittaa, miten Raamattuun kirjoitetun todellisen historian pohjalta tosiasiat ja tulkinnat naksahtavat saumattomasti yhteen.
Tässä numerossa nähdään, miten
- maailman nuoren iän osoittaneen RATE-ryhmän10 kriitikko tarjosi lisää todisteita nuoren maan puolesta (s. 6)
- kasvissyöjähai heijastaa alkuperäistä luomistyötä (s. 9)
- luomisnäyttely Virossa tavoittaa erästä maailman maallistuneinta kansaa (s. 10)
- maailman kenties kuuluisin tiedemies, Albert Einstein, ihaili luomiseen uskovia neroja (s. 46), mutta suhtautui itse kielteisesti Raamatun Jumalaan (s. 16)
- ns. johtofossiileja käytetään kehäpäätelmiin (s. 20)
- heprean kielen professori vahvistaa luomiskertomuksen selkeän sanoman, missä ei ole tilaa miljardeille vuosille (s. 28)
- sekulaaritiede on ymmällään Kuusta löytyneestä valtavasta vesimäärästä (s. 32) – me tiedämme, että kaikki on luotu veden kautta
- aika ajoin uudelleen esiin noussut väite 1. Mooseksen kirjan lukujen 1 ja 2 kahdesta eri luomiskertomuksesta osoittautuu myytiksi (s. 34)
- entinen buddhisti kertoo, mistä buddhalaisuudessa on oikeasti kyse ja miten buddhalaista kannattaa lähestyä evankeliumilla (s. 36)
- evankeliumin julistus luomisesta alkaen on tehokas tapa lähestyä ihmisiä – Paavalikin käytti sitä (s. 39)
- muinaisten kiinalaisten kehittämä merkkikieli vahvistaa 1. Mooseksen kirjan historiallisuuden (s. 42)
Lehdessä on myös oma osionsa lapsille – tällä kertaa käsitellään Vedenpaisumusta (s. 24).
K: Mitä väliä Raamatun alulla on, eikö tärkeintä ole se, että Jumala loi?
On aivan totta, että pelastuakseen ihmisen ei tarvitse tietää oikeita vastauksia alkuperäkysymyksiin. Tästä huolimatta suhtautumisella Raamatun alkuun ja luomiskertomukseen on erittäin laajoja ja kauaskantoisia seurauksia. Jeesus ja apostolit perustivat opetuksensa todelliseen historiaan. Jos Raamatun alun historiallisuus mitätöidään, on väistämättömänä seurauksena myös opinkappaleiden hylkääminen.
Siinä vaiheessa, kun aletaan puhua Aadamin ja Eevan hengellistämisestä, ja että he eivät olleet oikeita ihmisiä, ollaan pelastuskysymyksessäkin äärimmäisen lähellä haaksirikkoa. Ja ateistit tietävät tämän varsin hyvin. New Yorkin yliopiston biologian ja geologian emeritusprofessori Frank Zindler on todennut: ”Jos koskaan ei ollut Aadamia ja Eevaa, ei koskaan ollut todellista alkuperäistä syntiä. Jos koskaan ei ollut alkuperäistä syntiä, ei ole mitään tarvetta pelastukselle. Jos ei ole mitään tarvetta pelastukselle, ei ole mitään tarvetta pelastajalle. Ja mielestäni tämä laittaa Jeesuksen, historiallinen tai ei, työttömien joukkoon.”11
Saamme kuitenkin ottaa Raamatun kirjaimellisesti aivan sen ensilehdiltä lähtien. Se kertoo, miten paljon Jumala rakasti Aadamia ja Eevaa ja halusi olla yhteydessä heihin. Ehkä heillä oli tapana kävellä yhdessä kauniissa Eedenin puutarhassa. Ihminen teki kuitenkin tietoisen valinnan ja hylkäsi Jumalan ja näin joutui eroon Luojastaan. Vaikka yhteys oli rikki ja ihmisen teon vuoksi luomakuntaa kohtasi kuoleman ja kärsimyksen kirous, Jumala halusi silti yhteyttä ihmiseen. Mutta koska Hän on Pyhä, Hän ei voi katsoa yhtään rikkomusta läpi sormiensa. Jokaisesta väärästä sanasta, teosta tai hyvän tekemättä jättämisestä seuraa rangaistus, ja koska Jumala on äärettömän Pyhä, ainoa oikeudenmukainen tuomio on iankaikkinen kadotus.
Jumala kuitenkin rakasti meitä ihmisiä niin valtavasti, että heti syntiinlankeemuksen jälkeen Hän antoi lupauksen neitseestä syntyvästä Pelastajasta, joka tulisi kerran murskaamaan paholaisen vallan ja palauttamaan yhteyden Jumalaan. Me tiedämme, että Hän tuli noin 2 000 vuotta sitten, ja koska Jeesus on Jumalan Poika, Hän pystyi kantamaan äärettömän rangaistuksen. Jeesus Kristus, Poika Jumala, joutui puolestamme kärsimään kadotuksen roikkuessaan tuskissaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän teki sen, koska halusi niin kovasti olla kanssamme. Kristinuskon ydin on tässä: Jumalan puolelta kaikki on valmista – ilman mitään omaa tekoasi tai ansiotasi, Jeesus on sovittanut myös Sinun syntisi ja tarjoaa ikuista elämää, jos vain pyydät Hänet elämääsi. Hän antaa jopa voiman uskoa Häneen, jos vain pyydät sitä.
- Jos aurinkokunnan synty ja elämän ilmestyminen maapallolle ovat vain sattuman tulosta, myös kaikki ajatuksemme ovat vain vahinkoja – atomien törmäilyn sivutuotteita. Tämä koskee myös materialistien ajatuksia, joten miksi uskoisimme niiden (materialismin ja naturalistisen filosofian) olevan tosia? Miksi yksi vahinko antaisi oikean ratkaisun alkuperäkysymyksiin muihin vahinkoihin nähden? Lewis, C. S., The Business of Heaven, Fount Paperbacks, U.K., p. 97, 1984. creation.com/cs-lewis-on-materialistic-thoughts
Näin totuuden etsiminen ei ole loogisesti mahdollista puhtaasti naturalistiseen filosofiaan ja materialismiin sitoutuneelta ihmiseltä. - Batten, D., ”Se ei ole tiedettä”, luominen.fi/se-ei-ole-tiedetta
- Naturalistinen filosofia on käsitys siitä, että todellista on vain fyysinen luonto ja että kaikki ilmiöt ovat tieteellisesti selitettävissä. Naturalistisen filosofian ideologisia kumppaneita ovat materialismi (”materia on kaikki, mitä on”) ja sekulaari humanismi (joka ei hyväksy yliluonnollista käsitystä todellisuudesta.) Lähde: Wikipedia
- Edesmennyt ateistitiedemies ja biokemian nobelisti Jaques Monod totesi, että ”on täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta, kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa”.
- Doyle, S.: Tosielämän Jurassic Park?, Luominen 13:22-24. (Alkuperäisjulkaisu Creation 30(3):12–15.)
- Pälikkö, Kimmo: Taustaa-kirjasarja ja taustaa.fi/kortit/pages/KP08.htm
- Wieland, C.: Evoluutiojuna on tulossa - ei vaan menossa väärään suuntaan, Luominen 11:26-29. Alkuperäisjulkaisu: Creation 24(2):16–19. creation.com/the-evolution-trains-a-comin
- Sarfati, J.: Refuting evolution, Chapter 2. creation.com/refuting-evolution-chapter-2-variation-and-natural-selection-versus-evolution
- Carter, Robert W.: Can mutations create new information? Journal of Creation 25(2):92–98 Elokuu 2011. creation.com/mutations-new-information
- Radioisotopes and the Age of the Earth (RATE), icr.org/rate
- Smith, Calvin: Paljastettu vihollinen, Luominen 9:4-7. Alkuperäisjulkaisu: Creation 32(3):48–51. creation.com/enemy-revealed