Luominen

Carl Wieland

Usein oletetaan, että orjuus sisällissotaa¹ edeltäneessä USA:ssa johtui valko- ja tummaihoisten keskinäisestä rasismista. Todellisuus oli täysin päinvastainen – orjuus pahensi rasismia.

Ensiksikin todisteet osoittavat, että kautta aikojen ihmiset ovat ”rodusta” riippumatta orjuuttaneet toisiaan aina, kun heillä on ollut siihen keinot ja tilaisuus. Mustat kaappasivat toisia mustia myydäkseen heidät Afrikan ulkopuolisille markkinoille. Lukemattomia ”valkoisia” eurooppalaisia orjuutettiin sekä valkoisten että ei-valkoisten toimesta. Jopa sana ”orja” [engl. slave] juontuu eräästä raskaasti orjuutetusta valkoisesta rodusta, slaaveista. Itse asiassa Pohjois-Afrikan rannikon barbareski-merirosvot harrastivat niin kukoistavaa ja vakiintunutta valkoisten orjakauppaa 1800-luvun alussa, että se sai Yhdysvallat lähettämään sinne sotavoimiaan taisteluun – seikka, joka inspiroi sen kuuluisaan laivastohymniin sanat ”To the Shores of Tripoli” [Tripolin rannikoille].

Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2001 mustia afrikkalaisia myytiin ja pidettiin orjina Sudanissa.² Valitettavasti ”poliittisesti korrektien” tiedotusvälineiden hiljaisuus tämän julkisen skandaalin tiimoilla on ollut mykistävää – ehkä siksi, että syyllisetkin olivat mustia afrikkalaisia, tai siksi, että monet heistä olivat ”rauhan uskonnon” seuraajia.

Toisekseen, tukea orjuuden rasismia lisäävästä roolista saadaan, kun vertaillaan Yhdysvaltain ja Brasilian yhteiskuntien erilaisia piirteitä. Orjuuden aikaisessa USA:ssa painotettiin seikkaa, joka puuttui Brasiliasta lähes kokonaan: kaikki Aadamista polveutuneet ihmiset ovat Jumalan kuvaksi luotuja. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat kaikki luonnostaan samanarvoisia, yhtä ihmisperhettä kaikesta erilaisuudestaan ja kulttuurillista eroistaan huolimatta, aivan kuten Yhdysvaltain Itsenäisyysjulistuksessa todetaan. Niinpä Yhdysvalloissa oli painetta kehitellä juonia saada orjat näyttämään vähemmän ihmisiltä - mutta ei Brasiliassa. Tämä on yksi tärkeä syy siihen, miksi Brasiliassa oli orjuuden lakkauttamisen jälkeen paljon vähemmän ihonväriin perustuvasta rasismista johtuvia sosiaalisia ongelmia kuin Yhdysvalloissa.

Tämä selittää myös, miksi sellaiset raamatullisesti paikkansapitämättömät (vaikkakin raamatullisiksi väitetyt) uskomukset kuten ”esi-aadamilaiset rodut”³ ja mustaan ihonväriin liitetty ”Haamin kirous”⁴ syntyivät ja vallitsivat Yhdysvaltojen valkoihoisten kulttuurissa, mutta eivät Brasiliassa.⁵ Yhteiskunnassa, jonka perusta oli raamatullisempi, Ensimmäisen Mooseksen kirjan rasismin ja orjuuden vastainen suorasukainen ihmisyyden historia piti neutralisoida. Ja kuten nykypäivän teistisen evoluution kompromisseja, näitäkään ajatuksia ei siivittänyt se, mitä Raamattu sanoo, vaan ulkopuolisessa yhteiskunnassa vallitsevat ideat, jotka sitten pakotettiin Raamattuun.

Yksi veripisara: musta vai valkoinen?

Tähän liittyen Brasilian ja Yhdysvaltain välillä on olemassa toinenkin mielenkiintoinen ”rodullinen” eroavaisuus. Useissa läntisissä yhteiskunnissa ihmistä pidetään ”mustana” (tai Australiassa aboriginaalina), vaikka suurin osa hänen esivanhemmistaan olisikin ”valkoisia”. Orjuuden aikana tämä tunnettiin Yhdysvalloissa ”yhden pisaran sääntönä”. Noihin aikoihin se merkitsi huonommuutta, koska ”alemman” ryhmän verta pidettiin ”saastuttavana”.⁶

Tämä sääntö liitettiin Virginian osavaltion vuoden 1924 asetukseen rodullisesta koskemattomuudesta [Racial Integrity Act], mikä meni läpi samana päivänä kuin osavaltion evoluution inspiroima rotuhygienialaki ihmisten pakkosteriloimisesta. Jos valkoihoinen meni naimisiin jonkun kanssa, jonka veressä oli ”pisarakin afrikkalaista verta” (esi-isissä), heidän avioliittonsa oli rikos.

Mutta koska Brasiliassa ei ollut paineita luokitella mustia alempaan asemaan orjuuden oikeuttamiseksi, ei ole yllätys, että yhden pisaran sääntö ei tässä suhteessa toimi Brasiliassa lainkaan. Se toimii itse asiassa melkeinpä päinvastoin. Brasilialais-amerikkalaisen kulttuuri-instituutin johtaja, Jose Neinstein toteaa, että Yhdysvaltalaisille ”olet musta, ellet ole vitivalkoinen”. Mutta hänen kotimaassaan Brasiliassa ”Jos et ole pikimusta, olet valkoinen.”⁷ Monet brasilialaiset, jotka kotimaassaan pitävät itseään valkoisina, huomaavat, Yhdysvaltoihin mennessään, että ihmiset ajattelevat heistä päinvastoin.

Tämä kaikki osoittaa vain sen, että mielikuvat rodusta ja ihonväristä ovat sattumanvaraisia ja kulttuurisidonnaisia. Miten rasististen ideoitten ja niihin liittyvien ”poliittisesti korrektien” ylilyöntien kävisikään, jos todella pidettäisiin kiinni Ensimmäisen Mooseksen kirjan luonnollisista johtopäätöksistä. Me kaikki emme ole vain sukulaisia, vaan hämmästyttävän läheisiä sukulaisia. Me kaikki olemme peräisin Aadamista ja Eevasta – ja jopa vielä lähempää, Nooasta ja hänen perheestään. Olemme kaikki yhtä ihmisperhettä.

CARL WIELAND, Lääkäri
Dr Wieland on Creation Ministries International -järjestön toimitusjohtaja Brisbanessa, Australiassa. Hän on myös perustanut Creation-lehden, jonka suomalainen versio Luominen- lehti on.