Luominen artikkeliarkisto

Joel Tay

CMI on julkaissut useita artikkeleita, joissa osoitetaan, ettei ole olemassa oikeita höyhenpeitteisiä dinosauruksia. Mutta fossiileissa on oikeita lintuja (joilla on lentohöyheniä jne.). Lisäksi joissakin dinosaurusten fossiileissa on näkyvissä nukkaisia, karvamaisia rakenteita. Kollageeni, joka on luja rakenneproteiini, hajoaa eri muotoihin nahan mätänemisen aikana, ja hajonneet kollageenisäikeet voivat muistuttaa pinnoiltaan höyhenien kuiturakenteita. Valitettavasti monet evoluutioon uskovat tutkijat tulkitsevat virheellisesti hajonneen dinosaurusten nahan kollageenin höyheniksi ja päätyvät siihen, että linnut ovat dinosauruksia.¹ Todellisuudessa todisteet ovat vähintäänkin epävarmoja. Yhtäkään täysin höyhenpeitteistä dinosaurusta ei ole löydetty. Tämä kirjoitus on vain lyhyt yhteenveto näistä ongelmista.

Tässä artikkelissa haluan kuitenkin keskittyä toiseen tapaan erottaa linnut ja dinosaurukset toisistaan tarkastelemalla lintujen ainutlaatuisia biologisia rakenteita, joita ei löydy dinosauruksista. Vertailen erityisesti lintujen, nisäkkäiden ja matelijoiden hengitystapaa.

Keuhkot

Linnuilla on ainutlaatuinen hengitysjärjestelmä verrattuna nisäkkäisiin ja matelijoihin (mukaan lukien dinosaurukset). Matelijoilla ja nisäkkäillä keuhkot toimivat kuin palkeet. Toisin kuin linnuilla, matelijoilla on pallealihaksia sekä kylkiluiden välilihaksia ja muita lihaksia, jotka laajentavat ja supistavat keuhkoja. Näin joustavat keuhkot täyttyvät ja tyhjentyvät. Useimmilla matelijoilla ja nisäkkäillä ilma kulkee keuhkoihin yhteen suuntaan ja poistuu takaisin samaa reittiä, mikä tunnetaan vuorottaisena hengityksenä.

Alligaattorit, varaanit ja iguaanit ovat poikkeuksia matelijoiden joukossa, sillä niiden keuhkoissa ilmavirtaus on pääosin yksisuuntainen. Tästä huolimatta niiden hengitysjärjestelmä on matelijoille tyypillinen ja hyvin erilainen kuin linnuilla. Varaanilla ilma kulkee ensin keuhkojen alaosaan ja virtaa sitten koko keuhkojen läpi kohti sieraimia. Keuhkojen päähaarat jakautuvat useisiin pienempiin putkiin, jotka jakavat ilman moniin pieniin keuhkoja muodostaviin kammioihin. Näiden kammioiden seinissä on reikiä, joiden kautta ilma virtaa kammiosta toiseen matkalla kohti keuhkojen yläosaa. Näin happi virtaa keuhkojen läpi, kun varaani hengittää sisään. Aerodynaamiset venttiilit varmistavat, että ilma kulkee pääosin yhteen suuntaan.

Evoluutioteorian mukaisessa luokittelussa alligaattorit ja linnut/dinosaurukset kuuluvat niin sanottuihin arkosaureihin [valtiasliskoihin], mutta iguaanit ovat osa squamaattien [suomupeitteisten] alaryhmää (johon kuuluvat käärmeet ja monet muut matelijat). Tämä asettaa evoluution kannattajat vaikeaan tilanteeseen, sillä heidän pitäisi selittää, kuinka näin erilaisten keuhkorakenteiden omaavat matelijat voivat olla yhteistä alkuperää. Kuinka kaksisuuntainen keuhko voisi kehittyä vähitellen yksisuuntaiseksi hengitysjärjestelmäksi, ja vieläpä useammin kuin kerran?

Krokotiilit ja niiden sukulaiset ovat jälleen erilaisia, sillä niiden maksa on kiinni hengitysjärjestelmässä. Myös niiden suuri pallealihas on kiinnittynyt maksaan, joten maksa ja keuhkot liikkuvat yhdessä, kun eläin hengittää. Maksa toimii kuin mäntä, joka työntää keuhkoja edestakaisin.

Lintujen hengitysjärjestelmä on hyvin erilainen. Lintujen keuhkot eivät laajene tai supistu kuten palkeet. Ne ovat jäykkiä ja joustamattomia ja lisäksi lintujen kehossa on useita ilmapusseja (tavallisesti 7–9 suurta), jotka toimivat kuin ilmapumput. Nämä pumput laajenevat ja supistuvat kierrättääkseen ilmaa yhteen suuntaan jäykissä keuhkoissa. Tätä voisi verrata juoksijoihin kilparadalla, jotka juoksevat koko ajan yhteen suuntaan. Tämä ainutlaatuinen hengitystapa antaa linnuille erittäin tehokkaat keuhkot (esimerkiksi ilman ns. kuollutta tilaa²) ja mahdollistaa runsaan hapen siirtymisen verenkiertoon, jotta lintu voisi ylläpitää korkeaa lentämiseen tarvittavaa aineenvaihduntaa.

Linnun keuhkon anatomia.

Lintujen keho ohjaa yhden ilma-annoksen keuhkojen läpi kahden hengityssyklin aikana: Kun lintu ensin hengittää sisään, ”ensimmäinen ilma” siirtyy kehon taaempiin ilmapusseihin. Sitten uloshengityksen aikana ”vanha ilma” puhalletaan ulos etupusseista ja samalla takapussien ”ensimmäinen ilma” siirtyy keuhkoihin. Kun lintu hengittää sisään toisen kerran, ”ensimmäinen ilma” työnnetään ulos keuhkoista etupusseihin. Toisen kerran ulos hengittäessä ”ensimmäinen ilma” poistuu sierainten kautta.

Useimmat evoluutiota kannattavat siis uskovat, että linnut ovat [muuntuneita] dinosauruksia, mutta voisiko kaksisuuntainen, paljemainen matelijan keuhko kehittyä yksisuuntaiseksi, kiinteäksi ja kahden hengityssyklin linnun keuhkoksi ilman, että koko hengitysjärjestelmää pitäisi radikaalisti uudistaa samanaikaisesti?

Ilmastoidut luut

Linnun onttoa luuta.

Lintujen kehossa on ilmapussien lisäksi ylimääräisiä ilmaputkia, jotka eivät laajene tai supistu. Ne sijaitsevat pneumatisoiduissa (ilmalla täyttyneissä) luissa. Nämä ontot luut ovat yhteydessä ilmapusseihin (pumppuihin) ja keuhkoihin. Ne eivät kuitenkaan ole vain ilmatiehyitä. Pneumatisoidut luut auttavat myös poistamaan ylimääräistä lämpöä, jota syntyy lennon aikana.

Reisiluu

Kiinteä reisiluu kehon sisällä.

Seuraavan kerran kun ostat kanan, vilkaise sen anatomiaa. Saatat huomata, että sen ”polvi” näyttää taipuvan taaksepäin. Tämä johtuu siitä, että se, mitä katsot, onkin nilkka. Linnun todellinen polvi (reisiluun alaosa) sijaitsee korkeammalla kehossa. Linnun reisiluu on osittain piilossa kehon sisällä. Tästä syystä kanan reisi täytyy leikata irti kehosta, sillä se on kiinnittynyt siihen vahvoilla nivelsiteillä ja lihaksilla. Tällainen reisiluun sijainti tukee vatsan alueen ilmapusseja ja se on myös ilmastoitu. Toisin sanoen linnun reisi on itse asiassa elintärkeä sen hengitykselle! Jos lintu liikuttaisi reittään samalla tavalla kuin dinosaurukset tai nisäkkäät (olettaen, että se olisi mahdollista), se todennäköisesti repisi koko hengitysjärjestelmänsä rikki.

Hyvin erilainen kehon rakenne

Linnuilla on hyvin erilainen kokonaisvaltainen kehon rakenne (bauplan) verrattuna matelijoihin, mukaan lukien dinosaurukset.³ Olemme nähneet kolme ainutlaatuista biologista järjestelmää, jotka erottavat linnut muista:

• Ilmavirtaus yhteen suuntaan jäykissä keuhkoissa.
• Ilmapussit, jotka toimivat ilmapumppuina, kahdella hengityssyklillä jokaiselle ilmamäärälle.
• Sisäiset ja ilmastoidut reisiluut.

Nämä toisiinsa liittyvät biologiset järjestelmät erottavat linnut täysin niiden väitetyistä dinosaurusesivanhemmista. Väite, että "linnut ovat dinosauruksia", ei ole tieteellisesti järkevä!

JOEL TAY, FM, TM, FK (evoluutiobiologia, genetiikka)
Joel Tayn tutkinnot genetiikasta, evoluutiobiologiasta, teologiasta ja filosofiasta sekä entinen nuorisotyö ja katuevankeliointi ovat vahvistaneet merkittävästi hänen sitoutumistaan luomisen puolustamiseen. Singaporessa syntynyt Joel toimii nykyään puhujana, tutkijana ja kirjoittajana Creation Ministries Internationalilla Yhdysvalloissa.