
maailmankatsomus (49)
Mitä tulee iänmääritykseen, meille vakuutetaan, että on olemassa tusinan verran radioaktiivisuuteen perustuvia ajoitusmenetelmiä, jotka kaikki antavat saman tuloksen. Pitääkö tämä paikkansa?
Kesäkuussa 2002 perheeni ja minä vierailimme Carlislen tuomiokirkossa [Carlisle Cathedral] Iso-Britanniassa erityisesti katsoaksemme maton alle! Suojaavan, pitkin katedraalin pääkäytävää (itse asiassa pääkulkutie kuoron lavojen välissä) kulkevan maton alla sijaitsee melko suuri hauta, jossa on upotetut messinkiset koristeet.
Dr Brandon van der Ventel valmistui luonnontieteen kandidaatiksi (B.Sc.) 1992 ja tohtoriksi 1999, molemmat Stellenboschin yliopistosta Etelä-Afrikassa. Hän on [vuonna 2012] työskennellyt akateemisella uralla kaksitoista vuotta, myös fysiikan apulaisprofessorina yliopistossa, josta hän aikoinaan valmistui.
Marsin jälkeen Titan on NASAn astrobiologeille kiinnostavin tutkimuskohde johtuen sen paksusta typpija metaanipitoisesta ilmakehästä, jonka pinnan he uskovat suojelevan ”elämää edeltävää” kemiaa.
Evankelisen kristikunnan jäsenten pääosa hyväksyy ei-hengellisessä yhteydessä normina pidetyn aikajanan, jonka mukaan alkuräjähdys tapahtui noin 15 miljardia vuotta sitten, vaikka monet heistä kiistäisivätkin evoluution.
Dr Neil Huber, joka oli vannoutunut evoluutioantropologian opettaja merkittävässä uskontoa tunnustamattomassa Wisconsinin osavaltion yliopistossa vuoteen 1975 asti, on nykyään kokosydäminen kreationisti.
Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka kaikki maailmankaikkeudessa on saanut alkunsa? No, Raamatussa Jumala kertoo meille, että Hän itse teki kaiken. Hän kertoi myös, että Hän käytti siihen kokonaisen viikon.
Kirjassaan The Mythology of Modern Dating Methods [suom. Nykyaikaisten ajanmääritysmenetelmien mytologia] geologi John Woodmorappe kuvailee jokaista ikäarviota koepalloksi. Kun tutkija julkaisee ’iän’, se on kuin päästäisi ilmapallon vapaaksi. Jos muut tiedemiehet pitävät arviosta, he antavat pallon lentää, mutta jos he eivät pidä siitä, he ampuvat sen alas.
Theophilus Shickel Painter (1889–1969) oli kromosomeja koskevasta työstään kuuluisa amerikkalainen eläintieteilijä. Hänestä tuli huomattava eläintieteen professori Texasin yliopistoon, ja hän toimi sen rehtorina melkein koko toisen maailmansodan ajan aina vuoteen 1952.
Teknologiapiireissä Rick Smalleyta kutsuttiin ”rocktähdeksi”. Hän teki useita suuria läpimurtoja tutkimusalallaan nanoteknologiassa. Useat tutkijat jopa ajoittavat nykyaikaisen nanoteknologian synnyn Smalleyn buckyball-löytöön.
Creation-lehden [jonka suomenkielinen käännöslehti Luominen-lehti on] lukijat saattavat muistaa tarinan Ota Bengasta – pygmistä, joka vietiin kodistaan Afrikasta vuonna 1904 ja esiteltiin esimerkkinä kehitysopillisesti ”alkukantaisesta” rodusta yhdysvaltalaisessa eläintarhassa.
Dr David Stone on laserfyysikko, josta tuli evankelista. Hän sai uskonnollisen kasvatuksen, mutta teini-ikäisenä hänestä tuli evoluutioon uskova ateisti. Onneksi eräs kristitty koululta osoitti hänelle ystävällisyyttä. Vanhempiensa avulla tämä ystävä auttoi vastaamaan kaikkiin Davidin kristinuskoa koskeviin kysymyksiin.
Me kaikki tiedämme painovoimalain, eikö totta? Se auttaa kuuta loiskuttamaan vuorovesiä maapallon ympäri, estää galakseja ajelehtimasta erilleen ja pitää soppasi kulhossa.
Tutkijat eivät olleet valmistautuneet siihen mitä he löytäisivät, kun he saivat sekvensoitua [määrittää DNA:n emäsparien (”kirjainten”) järjestys] simpanssin Y-kromosomin jonkin aikaa sitten ja vertasivat sitä ihmisen Y-kromosomiin.
Täyteen ahdetun luentosalin eteisaulan ilmapiiri oli täynnä tiedonhaluista odotusta. Tämä tapahtui 1970-luvun lopulla, luomisliikkeen kiihkeinä alkupäivinä Etelä-Australiassa. Luominen/evoluutio -väittely, johon pian osallistuisin noin 40 opettajan läsnä ollessa, ja jossa olisi mukana merkittävä akateemisesti koulutettu evoluutiouskova, oli tuolla alueella ensimmäinen laatuaan.
Englannin Sir Walter Raleigh, joka toi tupakan ja perunan Eurooppaan, tunnetaan parhaiten siitä, että hän käytti ilmeisesti kallista viittaansa mutalätäkön peittämiseen, suojellakseen kuningatar Elisabet I jalkoja.
Eikö fossiileista löydy ”puuttuvia renkaita” (ihmisten ja apinoiden välimuotoja), jotka todistavat meidän tulleen apinoista tai apinoiden kaltaisista olennoista?
Charles Darwinilla oli ongelma – suuri sellainen. Hän ei kyennyt mainitsemaan ainoatakaan välimuotoa kirjassaan Origin of Species [Lajien synty] (1859).
Kaksi korkean profiilin ateistia myöntää, että köyhien käytännön auttamisessa ja köyhyydestä vapauttamisessa tarvitaan kristinuskon opetusta ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa.
Tämä kysymys on suurimpia vastaväitteitä, joita ateistit esittävät oikeuttaakseen epäuskonsa. Bertrand Russell (1872-1970), kuuluisa brittiläinen filosofi, asetti tämän vastaväitteen ensisijalle vaikuttavassa lyhyessä kirjoitelmassaan: Why I am not a Christian [suom. Miksi en ole kristitty]