Ajoitusmenetelmt

Mutaatiot (17)

Olisin kiinnostunut tietämään mitä puhetaidon kehitykseen liittyvää kritiikkiä löytyisi. Olen
netistä lueskellut, että puhutaan jostain geenistä, joka ihmisellä on - tai sitten ei ole. Samoin puhutaan geenien aktiivisuudesta - jos tuo termi oli oikea. Edelleen puhutaan siitä, että ihmisen kurkunpää on jotenkin erilainen kuin apinalla.
Ja kuulemma neandertalin ihminen taisi jo puhua???

Puhetaidon kehittymistä kritisoivia artikkeleita on listattuna artikkelissamme. Todennäköisimmin viittaamassasi geenissä on kyse FoxP2-kytkingeenistä, josta ei ole kuitenkaan mitään syytä kuvitella, että se olisi ainoa puhetaidon este. Näkemyksemme mukaan neandertalilaisetkin osasivat puhua.

Miksi kristinuskon jumala olisi luonut ihmiselle tällaisen selkärangan? Selkärankamme sopii hyvin neljällä jalalla kävelemiseen (todiste evoluutiosta) eikä lainkaan pystyasentoon.
Pystyasennon ja selkärangan yhteensopimattomuus aiheuttaa ihmiselle lähestulkoon kaikki selkävaivat, kun esimerkiksi välilevyt jäävät inhottavasti puristuksiin painovoiman ansiosta jne.
Mikäli rupeatte vastaamaan käyttäen perusteluna vaikkapa syntiinlankeemusta tai muuta tekstiä Raamatusta, toivoisin teidän myös perustelevanne perustelunne.

Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa.

Selän materiaali, luu, on elävää, kasvavaa ja itsensä korjaavaa kudosta. Mikä muu materiaali voisi ohjelmoidusti kasvaa säädettyyn pituuteen ja aina olla optimaalisen lujaa ja samalla mahdollisimman kevyttä?

Luu kestää vuosikymmeniä jatkuvaa stressiä ja vääntöä, joka itse asiassa vain lujittaa sitä. Luun rakenne elää ja muovautuu joka hetki ja sopeutuu täsmällisesti siihen kohdistuvaan rasitukseen. Jos luu murtuu, korjaus tapahtuu automaattisesti ja murtumakohta on entistäkin lujempi.

1) Kreationismin "rappeutumisteorian" kummallisuus. Miten ihmeessä kreationistisen rappeutumisoletuksen mukaisesti informaatio pienenee väistämättä: miten siis huonontuneet yksilöt voivat menestyä luonnossa ja syrjäyttää "rapeutumattomat" yksilöt? Kuinka huonommin menestyvä voi olla luonnossa parempi kuin paremmin menestyvä eli vähemmän rappeutunut?

Tämä kummallisuus aiheutuu valitettavasta väärinkäsityksestä. Kun puhumme rappeutumisesta, emme suinkaan tarkoita ensisijaisesti eliön elinkelpoisuuden heikentymistä, vaikka tämä saattaakin kuulostaa kummalliselta. Rappeutumisella tarkoitamme perintötekijöiden muutoksista johtuvaa eliön elimien, rakenteiden tai geneettisten elementtien täsmällisen toiminnan heikentymistä tai tuhoutumista.

2) Jos evoluutioteoria ei pitäisi paikkansa, mikä oikeuttaa kreationismin? Miksi juuri se on oikea tapa nähdä elämän synty, eikä esim. muiden uskontojen selitykset tai vaikkapa lentävän spagettihirviön luoma elämä?

Me uskomme että kreationismi on kaikkein selitysvoimaisin vaihtoehto, eli että kreationismin pohjalta olisi kaikkein todennäköisintä, että maailma on juuri tällainen. Odotamme lukijoidenkin päätyvän siihen näkemykseen, jota todistusaineisto tukee parhaiten.

Esimerkiksi useiden uskontojen näkemys ikuisesta maailmankaikkeudesta on ristiriidassa tieteellisten havaintojen kanssa, joiden mukaan maailmankaikkeudellamme on täytynyt olla alku. Monet uskonnot puolestaan ovat kreationistisia, eli niissä esiintyy jonkinlainen luominen.

Pneumokokkibakteerin mutaatio aiheutti NDM-1 entsyymin syntymisen bakteerissa. NDM-1-entsyymi hajottaa beetalaktaamiantibioottien (mm. penisilliini) beetalaktaamirenkaan, tuhoten antibiootin muodon ja estäen sitä tuhoamasta bakteeria.
Kolibakteeri kehittyi mutaation vuoksi käyttämään sitrushappoa ravinnoksi. Eivätkö nämä tapaukset ole esimerkkejä geneettisen informaation* lisääntymisestä. *ja voitaisiinko tämä määritellä

Tämä vaikuttaa hyvin ikävältä esimerkiltä yhdestä niistä asioista, joita mutaatio ja luonnonvalinta ovat varsin hyviä tekemään – tuottamaan entsyymissä pieniä, vähittäisiä muunnoksia asteittaisessa prosessissa. Tämä ei kuitenkaan tue oletusta, jonka mukaan evolutiivinen prosessi kykenee tuottamaan solussa uudenlaisia monimutkaisia ominaisuuksia (eli kyky tuottaa geneettistä informaatiota).

Kolibakteerin tapauksessa tarkoittanet Richard Lenskin (Michiganin osavaltionyliopisto, East Lansing) vuonna 1988 aloittamaa koetta, jossa hän perusti 12 E. coli -bakteerikantaa ja kasvatti niitä laboratoriossa sukupolvesta sukupolveen kaksikymmentä vuotta (hän ansaitseekin kiitosta sinnikkyydestään!).

Nykyään tulee vastaan joka paikassa juttu bakteerista, joka vaihtoi ruokalistan nyloniin frame-shift mutaation kautta ja tätä pidetään vastaansanomattomana esimerkkinä informaation lisääntymisestä mutaation kautta.
En ole mistään löytänyt kunnollista molemminpuolista selontekoa aiheesta, joten löytyisikö teiltä? Myöskään en päässyt aivan selvyyteen siitä, onko tapaus dokumentoitu aukottomasti frame-shift mutaation piikkiin? Kiitoskia

Kiitos kysymyksestäsi!

Me emme tietenkään voi puhua muiden kuin itsemme puolesta, mutta voimme kertoa oman näkökulmamme niin rehellisesti kuin osaamme.

Lyhyt vastauksemme on, että tämä ei ole esimerkki informaation lisääntymisestä lukukehysmutaation kautta, sillä todisteet lukukehysmutaation tapahtumisesta perustuvat hataraan tilastolliseen päättelyyn, sekä siihen oletukseen, että proteiini on joka tapauksessa syntynyt ohjaamattomien muuntelumekanismien kautta.

Nailonin hajoamistuotteita pilkkovan entyymin tuottanut mutaatio on alunperin laitettu lukukehysmutaation piikkiin Susumu Ohnon arvostetussa PNAS-tiedelehdessä julkaisemassa artikkelissa "Birth of a unique enzyme from an alternative reading frame of the preexisted, internally repetitious coding sequence".

Jopa geenivirhe voi olla joskus etu.

Carl Wieland

Evoluutiouskolle on suurena esteenä kysymys: Millä mekanismilla informaatio voisi lisääntyä asteittain, jotta yksisoluinen eliö muuttuisi pelikaaneiksi, palmupuiksi ja ihmisiksi? Luonnonvalinta yksin ei tätä selitä, sillä samalla siinä myös menetetään informaatiota. Eläinpopulaatio voi sopeutua paremmin kylmään ympäristöön, kun ne yksilöt karsiutuvat, joilla ei ole riittävästi geneettistä informaatiota paksun turkin kasvattamiseen. Tämä valintaetu ei kuitenkaan selitä paksuun turkkiin vaadittavan geneettisen informaation alkuperää.

Carl Wieland ja Don Batten keskustelevat Ian Macreadien kanssa.

Dr Ian Macreadie on erittäin arvostettu australialainen molekyylibiologian ja mikrobiologian tutkija. Hänellä on yli 60 tieteellistä julkaisua ja hän on päätutkijana biomolekyylitutkimusinstituutissa Australian CSIRO:ssa* (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation; Liittovaltion Tieteellinen ja Teollinen Tutkimusjärjestö). Hän toimii myös Australian biokemian ja molekyylibiologian seuran sihteerinä. Vuonna 1997 hän oli työryhmässä, joka voitti CSIRO:n huippupalkinnon, puheenjohtajan mitalin (Chairman’s Medal). Vuonna 1995 Dr Macreadie voitti Australian mikrobiologisen seuran huippupalkinnon huomattavasta panoksestaan tutkimustyössä.

Sivu 2 / 2