Kategoria

Tähtitiede (29)

Nykyaikana yhä useammat uskovat maapallon ulkopuoliseen elämään, ja ajatellaan, että jos kerran elämä syntyi itsestään maapallolla, miksi ei myös muualla. Elämän vaatima hienosäätö on massiivista, eivätkä tiedemiehet pysty saamaan elämää syntymään edes laboratorioittensa valvotuissa olosuhteissa.

Emme voi todistaa maailmankaikkeuden ikää tieteellisesti. Tieteessä tutkitaan nykyistä maailmaa, missä tapahtuvien ilmiöiden kestoa voi mitata. Jos mittaustuloksia käytetään muinaisten tapahtumien ”kelloina”, on tehtävä oletuksia historian kulusta. Oletukset riippuvat siitä, mitä uskomme alkuperästämme. Raamatussa on silminnäkijän kertomus tapahtuneesta ja tapahtumien historiallisesta aikataulusta – jotain mitä ”tieteen” ei ole mahdollista selvittää.

Nykyään yleisesti hyväksytty käsitys maailmankaikkeuden valtavasta iästä ei pysty selittämään monia ”kelloja”, jotka osoittavat paljon nuorempaa ikää. Seuraavassa esitellään kaksi ”kelloa”.1

Nykyisin vallitseva evolutionistinen maailmankaikkeuden syntyteoria on ”big bang” eli alkuräjähdysteoria. Pohjimmiltaan sillä tarkoitetaan: ei-mikään räjähti ja siitä tuli kaikki. Yksi osa tästä on energian muuttuminen aineeksi Einsteinin kuuluisan kaavan mukaan E = mc2.

Kuitenkin, kun tällaista tapahtuu, hiukkasfysiikan peruslakien mukaan täytyy syntyä sama määrä ainetta ja antiainetta. Silti maailmankaikkeudessamme on pääasiassa ainetta ja vain muutamia häviävän lyhytaikaisia antiainehiukkasia, joita tuotetaan esimerkiksi korkeaenergisissä törmäyskokeissa. Niillä on sama massa mutta vastakkainen varaus (jos kyseessä on varattu hiukkanen) ja magneettinen momentti1 kuin vastaavalla ainehiukkasella. Heti kohdattuaan toisensa aine ja antiaine tuhoavat toisensa – antielektroni (positroni) tuhoaa elektronin, antiprotoni protonin ja antineutroni neutronin jne. Miten sitten maailmankaikkeuden aine selviytyi sitä vastaavan antiainemäärän tuottamasta tuhosta?

Yleisesti hyväksytyn alkuräjähdysmallin (Big Bang) pitäisi selittää maailmankaikkeuden historia tarkasti (katso Kaavio 1). Kuitenkin tehdäkseen tämän malli on täytetty todistamattomilla korjaustekijöillä. Tämä saattaa vaikuttaa liioitellulta väitteeltä, mutta tämä todellakin vaikuttaa olevan kosmologian nykytila.

Olen väittänyt vuosien aikana kosmologiaa ja astrofysiikkaa tutkiessani, että pimeä aine on eräänlainen ”aukkojen jumala”1, ”tuntematon jumala”. Pimeää ainetta ehdotetaan pääasiallisesti pelastamaan big bang -standardimalli ongelmista, kun todetaan yhteensopimattomuus teorian ja joidenkin kokeellisten havaintojen välillä. Maalliset kosmogonit (maailmankaikkeuden alun tutkijat) tavallisesti kuitenkin uskovat big bang -maailmankuvan oikeaksi, kuten siihen liittyvän astrofysiikankin. Niinpä heidän tulee olettaa jotakin näkymätöntä selittääkseen ristiriidat. Tämä ”jotakin” on pimeää ainetta, hypoteettista ainetta, joka ei säteile valoa eikä muuta säteilyä, joten sitä ei voida nähdä.

Useita vuosia sitten tähtitieteilijät väittivät, että heillä on nyt suoraa kokeellista todistusaineistoa pimeän aineen olemassaolosta.2 Populaarimediassa tätä toistettiin tunnollisesti.3 Väitettiin, että havainto murskaa ”pimeän aineen epäilijöiden” kritiikit. Tietolaatikko selittää asiaa tarkemmin, ja osoittaa, että samalle todistusaineistolle on useita kilpailevia selityksiä.

Fysiikan alalla, jolla itsekin työskentelen, on kahdentyyppisiä tiedemiehiä. Fyysikkoja, jotka tekevät kokeita laboratorioissa ja astrofyysikkoja (tai kosmologeja), jotka käyttävät maailmankaikkeutta ”laboratorionaan”. Molemmat rakentavat matemaattisia malleja kuvatakseen havaintojaan. Molemmat testaavat, sopivatko havainnot heidän malleihinsa.

Laboratoriokokeita tekevä (tyyppi 1) voi kuitenkin säädellä kokeitaan tavalla, joka on mahdotonta astrofyysikolle. Laboratoriossa voi esimerkiksi lähettää valosignaalin ja mitata vasteen järjestelmässä, eli nähdä, mitä tapahtuu. Astrofyysikot (tyyppi 2) eivät voi olla samalla tavalla vuorovaikutuksessa maailmankaikkeudesta tekemiensä havaintojen kanssa.

Jotkut kristityt saattavat helposti ymmärtää Joe Jordanin palvelutehtävän väärin, mutta hänen erikoisalansa UFO-ilmiön parissa on tosiasiassa yksi ”luominen vastaan evoluutio” -keskustelun osa-alue. Joe kulki aluksi harhaan tällä populaarikulttuurin alueella. Tämä osoittaa, että kristityn on tärkeää arvioida kulttuuri-ilmiöitä terveeltä tietopohjalta, huolimatta siitä, kuinka outoina saatamme niitä toisinaan pitää. Jo monien vuosien ajan olemme kumppanini Joen kanssa tehneet ystävällisessä, molempia hyödyttävässä suhteessa yhteistä matkaa tällä alueella. Joen tutkimus käsittelee erityisesti ihmisiä, jotka väittävät tulleensa ”avaruusolentojen sieppaamiksi”. Siitä on ollut minulle suurta apua paljastaessani kirjassani Alien Intrusion: UFOs and the Evolution Connection [Avaruusolentojen esiintulo: UFO:t ja niiden yhteys evoluutioon] ne saatanalliset petokset, jotka muodostavat näiden kokemusten perustan.

Hei;

mustasta-aukostahan ei valo pääse irti.

Onko musta-aukko edes Jumalan luoma, vaan nimenomaan pahojen valtojen aikaansaama ilmiö ?
Jumalahan asetti valon juuri siksi, että se on hyvä.

Jumala tosiaan asetti valon siksi, että se on hyvä, mutta tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että pimeys olisi paha. – – Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatiovuorovaikutus eli painovoima ei ole itsessään voima, vaan kyse on suuren kappaleen aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta. – –

Nyt kun ajatellaan että maailmankaikkeus on ainakin neliulotteinen. Tämähän tarkoittaa sitä että me elämme ikäänkuin pallon pinnalla. Tällöin pallopinnan jokainen piste on näkyvän maailman keskipiste. Eli itseasiassa maapallokin on keskuspiste kuten myös aurinko. Galileo ei ollutkaan kirkon oppia vastaan. Onko tämä logiikka oikea?

Nähdäksemme logiikka ei ole pätevä Big Bang -kosmologioissa eikä kannattamassamme John Hartnettin mallissa.

Heinäkuussa 2005 NASA (Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallitus) suoritti huikean operaation törmäten tarkoituksellisesti avaruusluotaimella Tempel 1 -komeettaan. Operaation tarkoituksena oli saada tietoa niistä aineista, joista aurinkokuntamme, planeettamme ja elämän itsessään on väitetty ”kehittyneen”.

Operaation sensaatiohakuista, evolutionistista pohjavirettä lukuun ottamatta se oli menestys. Avaruusluotaimen iskeytyjäosan kuparikuula (370 kg) rikkoi komeetan pinnan ja aiheutti mahtavan purkaustuotepatsaan – törmäyksen seurauksena avaruuteen levinneen pirstalepilven. Maapallolla astronomit tekivät havaintoja törmäyksestä, mutta parhaat kuvat saatiin Deep Impactin emoalukselta, joka lensi komeetan ohi törmäyksen aikaan.

Mitkä ovat kolme vakuuttavinta todistetta luomisesta?

Kysymykseen vastatessa on huomattava, että luomista tukevat hyvin erilaiset todisteet, ja ettei hyvän todisteen tarvitse olla vastaansanomaton todistus

Havaintoa T voidaan pitää todisteena X:lle, jos X on todennäköisemmin totta kun tiedetään T, kuin jos sitä ei tiedettäisi. Näin ollen todisteelle T päinvastainen havainto on todiste X:ää vastaan. Hyvä todiste nostaa todennäköisyyttä selvästi.

Terve! Fysikaalinen suure entropia on monille tuttu. Yksi varmiten todistetuista fysikaalisista lainalaisuuksista on se, että eristetyn systeemin kokonaisentropia pyrkii aina maksimiin. Tämä on useimmille ihmisille silkka itsestäänselvyys. Tällä lainalaisuudella on merkittävä vaikutus nykyiseen tieteelliseen käsitykseen maailman synnystä. Jos kokonaisentropia kasvaa jatkuvasti, se on joskus ollut minimissään. Tämä viittaa siihen että kaikki materia ja energia on alussa ollut samassa pisteessä (Big bang). Nykyisin materia on hajallaan miljardien valovuosien päässä, joten tämä yhdessä muiden teorioiden kanssa antaa universumille vähimmäisiän miljardeissa vuosissa. Sillä mikään materiahan ei ole voinut kulkea yli valonnopeudella. Mikä on kreationistinen kanta entropiaan? – –

Kiitos kysymyksestäsi,

tarkoitatko tällä sitä, pidämmekö entropiaa faktana vai emme? Entropia totta kai kasvaa. Emme kuitenkaan löydä mitään hyvää syytä olettaa, että se on lähtenyt liikkeelle jostakin vanhan maailmankaikkeuden mukaisesta teoreettisesta minimistä.

– –

Fyysikkojen yleisesti hyväksymä näkemys entropiasta ei ole mitenkään ongelmallinen kreationismin kanssa, vaan entropia kasvaa ajan myötä aivan normaalisti. Entropia kuitenkin todistaa luomisesta ainakin kolmesta eri näkökulmasta.

Maapallohan on jotain 10 - 20 tuhatta vuotta vanha tai jotakin kuten koko muukin kaikkeus, eikös?
Niin minua kiinnostaisi tietää että missä kohtaa teoriat menee ristiin kun kaikkeuden nuoresta iästä on paljon todisteita (magneettikenttien heikkenemiset yms...) niin miten voi olla että joku miljoonan valovuoden päässä oleva tähti näkyy tänne?
Yritin ottaa selvää että pitääkö nämä puna- ja sinisiirtymät paikkaansa mutta vastaukseksi sain että pitää paikaansa ja niin voiaan mitata semmonen pitkä matka... Eli kuis kaukana ne tähdet meistä nyt oikeesti on?

Pidämme 10 000 vuotta jonkinlaisena maksimirajana, joten mainitsemasi 20 000 menee jo hieman yläkanttiin.1

Magneettikentät eivät liity maailmankaikkeuden ikään vaan planeettojen ikiin, ja toistaiseksi meillä on mittaustuloksia vain oman aurinkokuntamme planeetoista. Tunnettu kreationisti, fyysikko Russell Humphreys2 ennusti mm. Merkuriuksen3, Uranuksen4 ja Neptunuksenmagneettikentät oikein luomisnäkemykseen pohjautuvan teoriansa avulla, kun taas sekulaaritieteen tällä hetkellä materialismiin/naturalismiin sitoutuneet ennusteet ovat pääsääntöisesti menneet pieleen jopa useita dekadeja.

Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan maailmankaikkeus on iältään vähintään 10 miljardia vuotta ja maapallokin 4.5 miljardia vuotta vanha. On kuitenkin myös seikkoja, jotka näyttävät viittaavan siihen, etteivät nämä arviot pidäkään paikkaansa. Tri Russell Humphreys esittää useita seikkoja, jotka ovat ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa.

Tämän lisäksi tutkimme artikkelissa myös RATE projektin implikaatioita maapallon ikään hivenen laajemmassa mittakaavassa. Keskeistä asiassa on, että näiden faktojen pohjalta lasketut suurimmat mahdolliset ajat ovat aina paljon pienempiä kuin evoluutioteorian mukaiset ajat kun taas Raamatullinen aika (maapallo alle 10000 vuotta vanha) sopii aina maksimiajoitusten sisään.

14 Humphreysin artikkelissa mainittua esimerkkiä eivät ole ainoita, jotka puhuvat nuoren maan puolesta; nämä on valittu siksi, että ne ovat selkeitä ja yleisesti tunnettuja. Tämän lisäksi olemme käsitelleet RATE projektin osuutta hieman syvällisemmin kuin alkuperäisessä Humphreysin artikkelissa.

Mitäs sitten kun elämää löydetään muilta planeetoilta. Onko sekin Jumalan luomaa?

Pidämme elämän löytymistä muilta planeetoilta niin epätodennäköisenä, että käyttäisimme sanan "kun" tilalla sanaa "jos".

Ihmisille, jotka uskovat elämän syntyneen sattumalta, on luontevaa odottaa, että sitä löytyisi muualtakin. Kuitenkin myös meistä kristityistä löytyy niitä, jotka ajattelevat, että Jumalan on täytynyt luoda elämää muuallekin maailmankaikkeuteen - miksi muuten Jumala olisi luonut maailmankaikkeudesta niin massiivista.

Tutkitaanpa mitä voimme Raamatun ilmoitukseen pohjautuen päätellä ulkoavaruuden olioiden olemassaolosta.

Genesiksessä kerrotaan Jumalan sanoneen luomisviikon ensimmäisenä päivänä: "Tulkoon valo", vaikka aurinko, kuu ja tähdet luotiin saman kertomuksen mukaan vasta neljäntenä päivänä. Miten valo saatettiin erottaa pimeydestä ilman valaisevia taivaankappaleita?

Kiitos kysymyksestäsi,

koska Raamattu ei anna tyhjentävää vastausta, tästä kohdasta voidaan esittää useampia tulkintoja. Olemmekin käsitelleet asiaa puhtaasti tieteelliseltä kannalta jo aiemmassa vastauksessamme, jossa totesimme että yksi tulkinta on nähdä tässä fotonien luominen. Tässä vastauksessa otamme asiaan hieman laajemman näkökulman.

Vastasitte yhdelle kysyjälle, että avaruus ei ole ääretön. Missä kohtaa raamatussa tämä sanotaan? Minkä muotoinen avaruus sitten on ja mitä on sen "seinän" takana, johon avaruus loppuu?

Avaruuden laajuudesta ja rajoista ei kenelläkään ihmisellä ole täysin varmaa tietoa. Tästä syystä kaikki esitetyt näkemykset, ovat ne sitten sekulaaritiedemiesten tai kreationistien esittämiä, lepäävät joltain osin uskon varassa.

Tieteelliset tosiasiat puhuvat sen Raamatun totuuden puolesta, että maailmankaikkeudella on ollut alku (toisin kuin vielä vähän aikaa sitten tiedemiespiireissä uskottiin). Esimerkiksi edesmennyt Big Bang-kriitikko Sir Fred Hoyle1 oli "ikuisen avaruuden" kannalla, mutta hänen edustamansa näkökanta on jäänyt tosiasioiden jalkoihin.

Monet ihmiset luulevat, että Big Bang on tyhjentävästi selitetty. Todellisuudessa Big Bang -mallista on useita eri versioita – eivätkä kaikki ole niistä samaa mieltä.

Raamattu opettaa planeettamme olevan 6000 vuotta vanha. Mutta tähdet ovat usein niin kaukana, että niiltä lähtevän valon matka maapallolle kestäisi jopa miljoonia vuosia. Miksi siis näemme tähtiä joidenka valo ei vielä ole edes saapunut Maahan?

Tämä kysymys on ollut yksi eniten ”päänvaivaa” aiheuttaneista kysymyksistä kreationistien keskuudessa. On tärkeää ymmärtää, että liittyen mm. universumin syntyyn, meillä ei vielä tässä ajassa ole täydellisen yksityiskohtaista tietoa niistä mekanismeista joita Jumala käytti mm. universumia luodessaan.

Esittelemme kuinka yksi varteenotettavimmista kreationistien kosmologia malleista näyttäisi ratkaisevan kysymyksen valon saapumisesta maapallolle.

Jos maailma on vain naurettavat 6000 vuotta vanha, niin miten tiedemiehet on voinu ajoitaa tapahtumia ja esineitä paljon kauemmas, jopa miljardien vuosien päähän. Valehteleeko tiede? Vai valehteletteko te?

Maapallon ja aurinkokuntamme iäksi esitetään yleisesti noin 4560 miljoonaa vuotta. Tämä lukema perustuu Nebular-hypoteesiin koskien aurinkokuntamme syntyä ja muodostumista. Huomioi, että kyseessä on hypoteesi.

Hypoteesi on spekulointia ja tässä tapauksessa kyseessä on spekulointi siitä mitä olisi saattanut tapahtua havaitsemattomissa olevassa menneisyydessä – kun taas Raamatussa meille annetaan silminnäkijäkuvaus tapahtumista. 4560 miljoonan vuoden määritelty ikä ja Nebular- hypoteesi pitää sisällään useita ongelmia.

Samalla tapaa kuin maapallon alkuajankohdan tapahtumiin ja ajoitukseen liittyy paljon todistamattomia ja todistettavissa olemattomia oletuksia, koskevat saman tapaiset olettamukset myös useita käytetyistä ajoitusmenetelmistä.

Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoittaa Helsingin Sanomissa (6.9.2011): ”Ylivoimainen enemmistö fyysikoista ja tähtitieteilijöistä uskoo alkuräjähdysteoriaan. En ole ikinä kuullut, että sitä olisi kyseenalaistettu tieteellisissä yhteyksissä.”1

Loogisestihan jopa Enqvistin sanat tarkoittavat, että enemmistön vastapainona on olemassa myös vähemmistö fyysikkoja ja tähtitieteilijöitä, jotka eivät usko alkuräjähdykseen. Olisi outoa jos hän ei olisi ikinä kuullut alkuräjähdystä kyseenalaistetun tieteellisissä yhteyksissä.

New Scientist –lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessä tiedeyhteisölle jopa jotkut maalliset asiantuntijat sanovat alkuräjähdyksestä:

”Alkuräjähdys on nykyisin riippuvainen kasvavasta määrästä oletettuja itsenäisiä kokonaisuuksia, asioista, joita emme ole koskaan havainneet – kosminen inflaatio [laajeneminen], pimeä aine ja pimeä energia ovat huomattavimmat esimerkit. Ilman niitä tähtitieteilijöiden tekemien havaintojen ja alkuräjähdysteorian ennusteiden välillä olisi tuhoisa ristiriita.”2

Sivu 2 / 2