Luominen artikkeliarkisto

Don Batten

Erään Nebukadnessarin hovivirkamiehen savitaulu yksityiskohtineen tukee Jeremian kirjan todenperäisyyttä

British Museumin asiantuntijat tulkitsivat äskettäin savitaulua, joka sisältää Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan korkean virkamiehen kirjoittaman kuitin. Kuitti koskee kultaa, joka on lahjoitettu Babylonin temppeliä varten. Koko käännös kuuluu:

"(Koskien) 1,5 miinaa (0,75 kg) kultaa, Nabu-sharrussu-ukinin, pääeunukin omaisuutta, jonka hän lähetti eunukki Arad-Banitun kautta Esangilaan [temppeliin]: Arad-Banitu on luovuttanut [sen] Esangilaan. Bel-usatin, Alpayan pojan, kuninkaallisen henkivartijan [ja] Nadinin, Marduk-zer-ibnin pojan, läsnäollessa. Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan XI kuukautena, 18. päivänä, kymmenentenä vuotena."

Michael Jursa, vieraileva professori Wienistä, teki löydön. Savitaulussa oleva nimi, Nabu-sharrussu-ukin vaikutti tutulta, ja hän muisti, että Jeremia 39:3 mainitsee ”Nebo-Sarsekimin, Nebukadnessarin päävirkamiehen”, joka tuli Jerusalemiin, kun Jerusalem piiritettiin ja valloitettiin. Taulu ajoitetaan Babylonin Nebukadnessar II:n kymmenenteen vuoteen (595 eKr.)¹, tai 12 vuotta ennen Jerusalemin piiritystä. Jeremia ajoittaa tämän miehen vierailun Jerusalemiin Sidkian yhdenteentoista vuoteen, 16 kuukautta sen jälkeen kun Nebukadnessar piiritti Jerusalemin (Jeremia 39:1-3).

Kun kaupunki oli vallattu, Babylonian kuninkaan ylimmät miehet perustivat päämajansa kaupungin keskimmäiseen porttiin. Heidän joukossaan olivat Sin-Magirin käskynhaltija Nergal-Sareser, hovin päällikkö Nebu-Sarsekim ja sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser. (Jeremia 39:3) (vuoden 1992-käännös)

Useimmat englanninkieliset käännökset translitteroivat [muuntavat toisen kirjoitusjärjestelmän kirjaimet eri kirjoitusjärjestelmään] Nebukadnessarin virkamiesten nimet seuraten King James -käännöksen perinnettä: ”Nergalsharezer, Samgarnebo, Sarsechim, Rabsaris, Nergalsharezer, Rabmag”, vaikka useimmat kääntävät virkamiesten arvot tai asemat (”Rabsaris” ”päävirkamies” tai ”pääeunukki” ja ”Rabmag” ”korkea virkamies”).

Koska Raamatun ajan hepreaa kirjoitettiin ilman sanavälejä, arkeologisten todisteiden puuttuessa on ymmärrettävää, että useat käännökset eivät yhdistä ”Neboa” ”Sarsekimiin”. Kuitenkin ainakin yksi englanninkielinen käännös tekee niin. Se luettelee virkamiehet näin: ”Nergal- Sharezer Samgarista, päävirkamies Nebo-Sarsekim, korkea virkamies Nergal-Sharezer” (New International Version). Heprealainen teksti on: נבושרסכימ, jossa vav (ו) ja jod (י) ovat konsonantteja, jotka ilmaisevat vokaalien esiintymistä. Hepreassa ei ole vokaaleja samaan tapaan, kuin englanninkielessä [tai suomenkielessä], joten lukijan on lisättävä ne ulkomuistista (tämä ei ole ongelma henkilölle, joka tuntee hepreaa hyvin ja ymmärtää asiayhteyden!). Kun katsotaan konsonantteja (latinalaisin kirjaimin) taulun nimessä, NBShRSKN, todetaan kiistaton vastaavuus hepreaan, joka translitteroituna latinalaisiin kirjaimiin olisi NBShRSKM (heprean ש voi ilmaista äännettä ”sh” tai ”s”). Asiayhteys kuitenkin vahvistaa tunnistuksen.

Dr Irving Finkel, British Museumin asiantuntija, sanoi: ”Tämä on suunnaton, maailmanluokan löytö. Jos Nebo-Sarsekim oli olemassa, ketkä muut Vanhan Testamentin vähemmän tärkeät henkilöt olivat olemassa? Ohi mennen mainittu Vanhan Testamentin yksityiskohta osoittautuu tarkaksi ja todeksi. Mielestäni se tarkoittaa, että [Jeremian] koko kertomus saa täysin uudenlaisen voiman.”

On tietenkin olemassa myös paljon muita arkeologisia löytöjä, jotka ovat vahvistaneet Vanhan Testamentin (ja Uuden Testamentin) historiallisen todenmukaisuuden. Vuonna 2005 kerroimme Siiloan lammikon löytymisestä,² joka sai vetensä Hiskian tunnelista (2. Kun. 20:20; Joh. 9:7).

Arkeologiset löydöt osoittavat toistuvasti Raamattua epäilevien olevan väärässä. Tämä viimeisin löytö on todella merkittävä, koska kyseinen henkilö on vähäinen hahmo historiassa. Henkilön, joka kirjoittaa vasta jonkin aikaa tapahtumien jälkeen, voi odottaa kirjoittavan päähenkilöt oikein, mutta se, että suhteellisen merkityksettömien henkilöidenkin nimet pitävät paikkansa viittaa siihen, että kirjoittaja oli tapahtumien silminnäkijä ja kirjasi ne tarkasti.

Virheellistä, ns. JEDP-hypoteesia, joka olettaa, että Mooseksen kirjat (Pentateukki) kirjoitettiin vasta 1000 vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen tai myöhemmin, opetetaan jatkuvasti monissa teologisissa instituuteissa, huolimatta siitä, että musertavat arkeologiset todisteet ovat sitä vastaan.³ On vaikea uskoa, että sellaista väittävät epäilijät olisivat koskaan edes lukeneet Mooseksen kirjoja, sillä kuvatut historialliset yksityiskohdat tekevät sen hyvin selväksi, että nämä kirjat ovat peräisin silminnäkijöiltä (katso esimerkiksi 4. Mooseksen kirja 7). Kuinka joku, joka kirjoittaisi kauan tapahtumien jälkeen, voisi olla tietoinen sellaisista yksityiskohdista? Tai miksi he vaivautuisivat keksimään jotakin sellaista? Ne, joilla on sama epäilevä asenne Raamattuun, hylkäävät eihistoriallisina myöhemmätkin kirjoitukset, kuten profeetat (Daniel, Jeremia jne.). Tämä British Museumissa oleva löytö on vain yksi lisätodiste siitä, että sellaiset epäilijät ovat väärässä ja että Raamattuun tulee luottaa.⁴

DON BATTEN, FT Dr Batten on kasvifysiologian asiantuntija ja tutkija, joka toimii täysipäiväisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa Brisbanessa, Australiassa.