Ajoitusmenetelmt

Ajoitusmenetelmät (18)

Vastaukset, joissa käsitellään eri eliöiden ja asioiden ajoittamiseen liittyviä kysymyksiä

Yleisesti tieteessä käytettävät menetelmät (radioisotooppi, vuosirengasanalyysi, jne) määrittävät maasta löydetyt esineet ja aineet usein huomattavasti vanhemmiksi kuin 10000 vuotta. Näkemyksenne mukaan näiden iänmääritysmenetelmien tulokset ovat ilmeisen virheellisiä.

Kyllä. Olemme käsitelleet evolutionistisen tieteen ajanmääritysten ongelmia sivustollamme.1 Oleellista on myös tehdä ero itse menetelmän virheellisyyden ja menetelmän virheellisen soveltamisen välillä.

Millä menetelmillä saadaan luotettavia tuloksia?

Olemme listanneet sivustollamme muutamia asioita, jotka viittaavat mm. maapallon nuoreen ikään.2 Varsinkin heliumin määrä zirkoniumsilikaattikiteissä, maapallon magneettikentän kokonaisenergian heikkeneminen, C14-isotoopin löytyminen kivihiilestä ja timanteista ja yleensäkin lähes kaikesta hiilipitoisesta materiaalista ja mannerten olemassaolo nopeasta eroosiosta huolimatta ovat aika vakuuttavia todisteita.

Yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa – ainakin viereinen kaivostunnelikuva…

Kuva on otettu vuoden 1987 loppupuolella Isa-vuoren lyijy- ja sinkkikaivoksen viidenneltä louhintatasolta. Kaivos sijaitsee Australiassa, Queenslandin luoteisosassa.

Tuohon aikaan kaivos oli vain noin 55 vuoden ikäinen, joten 55 vuotta on siis näiden tippukivipuikkojen ehdoton enimmäisikä.

Jos mantereemme olisivat vanhoja, niitä ei voisi olla enää olemassa.

Tas Walker

James Hutton, skotlantilainen lääkäri, josta tuli myöhemmin geologi, ehdotti vuonna 1785 maapallon olevan erittäin vanhan. Hänen kuuluisa väitteensä: ”ei ole jälkeäkään alusta, eikä loppua ole näkyvissä” tasoitti tietä Darwinin evoluutioteorialle.1 Nykyään suurin osa geologeista pitää Huttonin näkemyksiä itsestäänselvyyksinä. Evolutionistit hyväksyvät yleisesti mantereiden muodostuneen vähintään 2,5 miljardia vuotta sitten.2 Tietyille Australian osille julkaistut iät ovat suurempia kuin 3,0 miljardia vuotta. Muun mantereen sanotaan olevan suurelta osin 0,6 – 3,0 miljardin vuoden ikäistä (kuva 1).3 Samanlaista tarinaa on kerrottu muistakin mantereista – niiden peruskallioiden iät ovat miljardeissa vuosissa.

Carl Wieland

Jopa monet niistä, jotka uskovat maapallon olevan ”nuoren”, ajattelevat sen näyttävän ”vanhalta”. Mutta näyttääkö se siltä?

Nuori mies, äskettäin kotini alakertaan majoittunut parikymppinen puuseppä, katsoi minua varovasti ja kysyi: ”Kuinka vanhana te sitten pidätte maapalloa?”

Tiesin, ettei hän ollut saanut kristillistä kasvatusta eikä hän tiennyt Raamatusta mitään, ja että hänet oli ”kyllästetty” perin pohjin evoluutiolla koulussa. Olin juuri kertonut hänelle työstäni luomista puolustavassa järjestössä, mikä sai hänet erittäin uteliaaksi. Hänen kysyessään maapallon iästä ajattelin mielessäni: ”Voi ei, sieltä se nyt tuli.”

Andrew Snelling

Opaalit ovat kiehtoneet ihmisiä vuosisatoja. Jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. roomalainen Plinius kirjoitti opaaleista:

”Niissä näet rubiinin eläväisen hehkun, ametistin loistavan purppuran ja merenvihreän smaragdin kimaltelevan yhdessä uskomattoman loistavana sekoituksena.” Marcus Antonius rakasti opaaleja ja arvellaan, että hän olisi pahoinpidellyt senaattorin saadakseen erityisen kauniin opaalin itselleen. Napoleon antoi lahjaksi Joséphinelle ”Troijan palaminen”-nimisen upean punaisen opaalin. Shakespeare puolestaan kutsui opaaleja ”ihmeiksi ja jalokivien kuningattariksi”, ja Ison-Britannian kuningatar Victorian aikaan nämä kaukaisen Australian uudet löydöt olivat välttämättömiä jokaiselle, joka halusi olla muodikas.

Uuden-Seelannin nuorten laavavirtojen ”iäksi” saadaan miljoonia vuosia.

 Andrew A. Snelling

Uuden-Seelannin Pohjoissaaren keskiosan tuntumassa sijaitseva Ngauruhoe-vuori on Uuden-Seelannin uusin tulivuori ja myös yksi aktiivisimmista (kuva 1). Ngauruhoe ei ole niin hyvin tunnettu kuin sen lähistöllä oleva, sitä suurempi Ruapehu-vuori, joka on purkautunut useita kertoja viime vuosien aikana.

Kuitenkin Ngauruhoe on vaikuttava, lähes kartionmuotoinen vuori, joka kohoaa yli 1 000 metriä ympäröivän maiseman ja 2 291 metriä merenpinnan yläpuolelle1. Purkaukset 400 metriä leveästä jääpurkausaukosta ovat muodostaneet kartion jyrkät (33°) uloimmat rinteet.

Andrew Snelling

Kaivosmiehet tekivät harvinaisen löydön vuonna 1993 poratessaan ilmanvaihtokuilua uuteen Crinum Minen kivihiilikaivokseen Keski-Queenslandissa, Australiassa (katso kartta viereisellä sivulla). He kaivoivat ensin hiekkaa ja savea sisältävän pintakerroksen läpi, ja sitten sitä seuraavaa basalttikerrosta 21 metrin syvyyteen. Sieltä he löysivät puunpaloja hautautuneena basalttikerroksen alaosaan.1 Basaltin alapuolella oli savikivi-, silttisavi-, ja hiekkakivikerroksia, joiden väleissä oli kivihiilikerroksia.2

Jonathan Sarfati

Saliniteetti (suolapitoisuus)

Valtameret ovat välttämättömiä maapallon elämälle ja niiden vaikutuksesta ilmasto on kohtalaisen leuto. Mutta vaikka valtameret sisältävät 1 370 miljoonaa kuutiokilometriä vettä, ei merivesi ole ihmisille juomakelpoista – se on liian suolaista.

Kemistille ”suola” tarkoittaa suurta määrää kemikaaleja, joissa metalli on yhdistynyt epämetallin kanssa. Tavallinen suola – natriumkloridi – on yhdiste, joka muodostuu, kun natrium (metalli) yhdistyy klooriin (epämetalli). Se sisältää sähköisesti varautuneita atomeja, joita kutsutaan ioneiksi. Ionit vetävät toisiaan puoleensa ja näin syntyy melko kova kide. Kun suola liukenee, ionit irtoavat toisistaan. Merivesi sisältää pääasiassa näitä natrium- ja kloori-ioneja, mutta myös muita ioneja. Suolaiset meret ovat hyödyksi ihmisille, koska valtameristä saadaan monia hyödyllisiä mineraaleja teollisuuden käyttöön.

Sivu 2 / 2