Luominen artikkeliarkisto

Monisoluisten evoluution mysteeri on ratkaistu – vai onko?

Mikko Tuuliranta, huhtikuu 2024  

Uusdarvinistisen evoluutioteorian ylipääsemättömiä ongelmia ovat elämän synnyn selittämisen lisäksi myös uskottavien tieteellisten selitysten löytyminen sille, miten esitumaisista soluista kehittyi aitotumaisia, ns. alkueliöitä (protista) ja miten niistä syntyi monisoluisia (metazoa) eli leviä, sieniä, kasveja ja eläimiä. 

Monisoluisten joukko on niin moninainen ja monipuolinen, että monisoluisuuden on arveltu kehittyneen itsenäisesti ainakin 50 eri kertaa (esim. Bonner 1998 ja Grosberg 2007). Yliopistojen biologian perusteoksen Biology – A Global Approach (Campbell 2018) osa 4 ”Evolution” käsittää yli sata sivua, mutta monisoluisuuden syntyä käsittelevä kappale ”The Origin of Multicellularity” on vain 11 rivin pituinen koostuen vertauksesta, jossa yksisoluinen on yksinäinen viulunsoittaja mutta monisoluinen on orkesteri. Oppikirjan skenaarioissa yksinäinen soittaja muuttuu orkesteriksi taikasanalla ”evoluutio”:

”Kun ensimmäiset aitotumaiset solut ilmestyivät, niistä kehittyi monipuolinen joukko alkueliöitä, jotka kukoistavat vielä tänäkin päivänä. Mutta tapahtui myös toisenlainen evoluutioaalto: Joistakin yksisoluisista kehittyi monisoluisia muotoja ja niiden jälkeläisistä erilaisia leviä, kasveja, sieniä ja eläimiä. Vanhimmat tunnetut monisoluisten fossiilit ovat pieniä punaleviä, joiden iäksi on arvioitu 1200 miljoonaa vuotta. - - Suurempia ja erilaisempia monisoluisia kehittyi vasta n. 600 miljoonaa vuotta sitten. Nämä ns. Ediacarakauden eliöt olivat pehmeäruumiisia, jotkut yli metrin mittaisia ja ne elivät 635-541 miljoonaa vuotta sitten. Niihin kuului sekä leviä että eläimiä” (s.589). 

Monisoluisten synty siis vain todetaan tapahtuneeksi tosiasiaksi; sehän on selvää: Lähtökohta (jota ei voida varmentaa) näet on, että alussa oli vain ja ainoastaan yksinkertaisia ja yksisoluisia eliöitä. Mutta nyt on olemassa myös monisoluisia. Johtopäätös: Monisoluisten täytyi kehittyä yksisoluisista. Miten se sitten tapahtui? Kukaan ei tiedä, eikä tarvitsekaan; se vain tapahtui. Vai tiedetäänkö? 

Siihen suuntaan vihjaa 8. maaliskuuta 2024 ScienceAdvances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus ”Proteostatic tuning underpins the evolution of novel multicellular traits” (Proteiinien tuunaus uusien monisolupiirteiden perustana) (Saarikangas ym.). Artikkeli on raportti Helsingin yliopiston ja Yhdysvaltain Georgian teknologisen instituutin pitkäkestoisen evoluutiokokeen tuloksista: Leipähiivasta (Saccharomyces cerevisiae) jalostettiin ensin siro kanta (petite) poistamalla sen DNA:sta ACE2 -nimiset lukukehykset. Lisäksi tämän kannan mitokondrio-DNA:sta oli poistettu osia. Näin mitokondriot eivät toimi eikä hiiva siis voi käyttää happea. Kun näin manipuloidut pienikokoiset hiivasolut lisääntyvät, ne muodostavat löysiä solujoukkoja, joita kutsutaan lumihiutaleiksi (snowflake yeast).

Näitä ”lumihiutaleita” viljeltiin 3 000 sukupolvea koeputkissa kolmissa erilaisissa olosuhteissa. Alun perin nämä pienet hiivasolut olivat pyöreitä tai soikeita. Koe kesti 600 päivää ja joka päivä joukosta valittiin kaikkein suurikokoisimmat seuraavaa kierrosta varten. Tutkijat kutsuvat tällaista menettelyä suunnatuksi evoluutioksi! Mutta määritelmällisesti evoluutio sattumapohjainen ja päämäärätön, ei-teleologinen prosessi, joten ”suunnattu evoluutio” on abstraktio, epäsana, contradictio in adjectum, kuten pehmeä timantti, jossa adjektiivi on ristiriidassa pääsanansa kanssa. 

Mutta näinhän on aina menetelty; evoluutiopelin sääntöjä muutetaan tilanteen mukaan siten että evoluutio voidaan aina julistaa faktaksi: Evoluutio on hidas, paitsi silloin kun se on nopea ja hyppäyksellinen. Evoluutiolla ei ole suuntaa, paitsi silloin kun se on suunnattu. Jos evoluutiopallon suunta näyttää kuitenkin väärältä, maalia siirretään pallon suuntaan. ”Ei Tuulirantakaan tiedä, mitä evoluutio oikeasti on. Evoluutio on hidasta muuttumista paremmaksi, mutta joskus myös äkillistä ja hyppäyksellistä. Joskus se on myös taantumista mutta enimmäkseen hidasta ja tylsää junnaamista lähes paikoillaan.” Näin muuan nimimerkki Antti H, joka ei pitänyt allekirjoittaneen evoluutiokritiikistä (Koulubiologian analyysi). 

600 valintakierroksen tuloksena syntyi suurikokoisia, sauvamaisia hiivasoluja (T600), jotka muodostivat huomattavan paljon suurempia ja tiiviimpiä rykelmiä kuin mitä olivat alkuperäiset ”lumihiutaleet”. Näin siksi, että sauvamaiset solut, joissa oli kuroumia tai silmuja, ikään kuin jumittuivat toistensa lomiin. Mitään soluja toisiinsa liittävää liimaa eli ns. adheesioproteiineja ei kuitenkaan kehittynyt kuten ei myöskään solujen välistä kommunikaatiota mahdollistavia, soluja toisiinsa yhdistäviä rengasmaisia kanavaproteiineja – apoptoosista eli ohjelmoidusta solukuolemasta puhumattakaan. (Monisoluisen eliön käytössä kuluneet ja vaurioituneet solut pitää purkaa, jotteivat ne altista terveitä soluja kroonisille tulehduksille tai muutu syöpäsoluiksi. Myös alkionkehitys ja kudosvammojen paraneminen vaatii apoptoosia.)

Tämän ”suunnatun evoluution aikaisen” koon ja muodon muutoksien katsottiin johtuvan mitoosin eli solun jakautumisen häiriöstä, pitkittymisestä. Normaalisti, kun kromosomit ovat kahdentuneet, tumasukkula vetää pian vastinkromosomit erilleen ja solukalvoon muodostunut rengasproteiini kuroo solun kahtia kromosomien välistä. Näissä ”kehittyneissä” hiivasoluissa rengasproteiiniin kuuluva Cdc28 ei kuitenkaan ollut oikein laskostunut, josta syystä solukalvon kuroutuminen pitkittyi. Solun sisällä sytoplasman kasvu kuitenkin jatkui ja kun proteiini lopulta sai kurottua solun kahtia, syntyi iso sauvamainen solu, jossa oli joskus ikään kuin silmuja tai kuroumia kuin vappupalloissa.

Rengasproteiinin huono laskostuminen johtui Hsp90-nimisen kaperonin alituotannosta. Kaperonit ovat tynnyri- tai sylinterimäisiä proteiineja, jotka laskostavat monet proteiinit lopulliseen toiminnalliseen 3D muotoonsa. Hsp90:llä on satoja muutakin ”asiakkaita” eli se viimeistelee monia muitakin proteiineja. Hsp90:n alituotanto taas johtui Hsf1-nimisen transkriptiotekijän (TF) alentuneesta kiinnittymisestä kaperonin geenin promoottoriin, josta sen ilmentymisen tasoa säädetään. Miksi Hsf1 ei enää kiinnittynyt geenin promoottorialueeseen yhtä hyvin kuin ennen, sen syystä ei esitetä mitään arvioita.

Monen muukin kaperonin kuin Hsp90:n tuotanto oli alentunut. Lisäksi T600-soluista löytyi 32 mutaatiota, jotka häiritsivät solun jakaantumista. Tästä huolimatta tekijät kehuvat tutkimustaan osoituksena ”ei-geneettisten mekanismien voimasta” saada aikaan nopeaa adaptiivista muutosta. Tällä he viittaavat epigeneettisiin mekanismeihin:

”Lähtökohtamme, pitkäkestoinen ja avoin (open ended) evoluutiokoe, avaa mahdollisuuksia periaatteellisille biologisille löydöille ja korostaa epigeneettisten mekanismien tärkeyttä monisoluisen elämän synnyssä.”

Hiivasolujen koon ja muodon muutoksien taustalla on noiden 32 mutaation lisäksi todennäköisesti ollut myös keinotekoisesti luodun ympäristön laukaisemia epigeneettisiä mekanismeja. Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä muinaisen monisoluisuuden synnyn kanssa? – Tuskin mitään. Epigenetiikka on aivan uusi biologian taso, jonka senkin evoluutio pitäisi pystyä tieteellisesti selittämään. Jos monisoluisuus kehittyi epigeneettisillä mekanismeilla, ei voida väittää, että monisoluisuuden ongelma on ratkaistu ilman että ensin ratkaistaan epigeneettisten mekanismien evoluutio. Tämä tutkimus kuitenkin antaa ikään kuin ymmärtää, että monisoluisuuden ongelma näyttää nyt ainakin osittain ratkenneen niin yksinkertaisella havainnolla, että kaperoni Hsp90:n alituotanto ei johtunut mutaatioista vaan ympäristön aktivoimista epigeneettisistä mekanismeista (joka johti epämuotoisten solurykelmien syntyyn).

Mitä tulee itse tutkimusmenetelmään, sen suhteen en maallikkona voi tietenkään ottaa mitään asiantuntijan kantaa, mutta johtopäätöksiin kylläkin:

”Meillä on taipumus keskittyä geneettisiin muutoksiin ja olimme yllättyneitä löytäessämme tällaisia merkittäviä muutoksia kaperoni-proteiinien käyttäytymisessä. Tämä korostaa sitä, miten luova ja ennustamaton evoluutio voi olla keksiessään ratkaisuja uusiin ongelmiin, kuten miten rakentaa vahva ruumis (like building a tough body)” (korostus minun).

Näin professori Will Ratcliff Georgian teknologisesta instituutista kehui tätä tutkimusta. Tässä siis suunnattu mutta kuitenkin ennustamaton evoluutio keksi ratkaisun uuteen ongelmaan eli siihen, miten lähteä yksittäisistä soluista ja rakentaa vahva monisoluinen ruumis! Mutta miten ”vahva ruumis” oli ongelma aikana, jolloin mitään ruumiita ei ollut? Olivatko satelliitit ongelma aikana, jolloin ei ollut raketteja satelliiteista puhumattakaan? 

Julkisin varoin tehtävän tieteellisen tutkimuksen pitäisi olla utilitaristista eli oletetun hyödyn näkökulmasta lähtevää: Tutkimuksesta mahdollisesti saatava hyödyllinen tieto pitäisi priorisoida tärkeästä vähemmän tärkeään ja jakaa määrärahoja sen perusteella. Esimerkiksi lääketieteelliset ja ekologiset tutkimukset ovat pääsääntöisesti tällaisia: Saatua tietoa pyritään hyödyntämään sairauksien hoidossa tai ympäristön suojelussa. Sitten on tutkimuksia, joita tehdään siitä syystä, että se ja se olisi vain kiva tietää, kuten se, mitä on Kuun pimeällä puolella. Jos rahaa ja resursseja riittää, sen kun tutkitaan. Ja nythän tiedämmekin, että väitteet pienistä vihreistä miehistä Kuun takana ovat perusteettomia. Ehkä hyvä niin. (Ns. sotatieteet ovat sitten asia erikseen.)

Mutta: Biologialle olisi ollut suureksi eduksi, jos se maailman selittämisen (lue oletetun luonnonhistorian) sijasta olisi ensin keskittynyt tutkimaan sitä, mistä luonto rakentuu ja miten se tänään toimii. Tiedämme jo jotain siitä, mistä luonto rakentuu. Mutta miten elämä toimii, siitä emme taida tietää vielä paljoakaan. Silti evoluutioteoreetikot ovat jo vuosikymmeniä yrittäneet sankoin joukoin tutkia, arvuutella ja selittää, miten elämä kenties syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa – vaikka heillä ei ole juuri mitään hajua siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Miten paljon enemmän tietäisimmekään nyt biologiasta, lääketieteestä, maa- ja metsätaloustieteistä jne., jos edes puolet evoluutiotutkimukseen uhratuista dollareista ja miestyövuosista olisi suunnattu järkevämmin?

Nyt keinotekoisesti luotu epämuotoisten hiivasolujen rykelmä ei taida olla muuta kuin kuriositeetti, ”devolutiivinen monsteri”, kehitysvammaisten solujen rypäs.

Monissa artikkeleissa ja mielipidetiedusteluissa on pohdittu, miksi nuoret jättävät seurakunnat joukoittain. Mielestämme on tärkeää, että näet ja kuulet syyt suoraan nuorilta itseltään. Kun ihmiset näkevät eroprosentit, he yleensä tuumivat: ”Tämä ei varmastikaan koske minun seurakuntaani tai lapsiani!” CMI kuitenkin tekee yli 1200 seurakuntavierailua vuosittain ja voi siten vahvistaa, että tämä ilmiö on tosiasia useimmissa seurakunnissa. Mitä sille siis voidaan tehdä?

Oletko joskus päätynyt keskusteluun evolutionistin kanssa ja tuskaillut yrittäessäsi ymmärtää hänen logiikkaansa? Onko pääsi ollut pyörällä sen jälkeen, kun sitä on pommitettu huimaavalla sarjalla olettamuksia puettuna evoluutiojargoniksi? Nyt meillä on sinulle työkalu: Darwin-sanakirja! Tämä kätevä ja tyylikäs opas kertoo sinulle 40 termin todellisen merkityksen evolutionistien käyttämästä sanastosta. Haluatko tietää, onko väitteelle ’ihmisen hännästä’ perusteita? Katso, löytyykö hakusana alla olevasta listasta. Onko ”evolutiivinen pysähtyneisyys” ristiriitainen termi? Nyt saat vastauksen luotettavasta lähteestä. Älä siis jää odottelemaan, vaan ryhdy lukemaan ja selvitä evolutionistien käyttämien mystisten termien todelliset merkitykset. Seuraa oheisia linkkejä saadaksesi entistä syvemmän käsityksen määritelmien taustalta löytyvistä ydinkohdista.

Katsaus Gabriele Kubyn kirjaan: Maailmanlaajuinen seksuaalivallankumous: vapauden tuhoaminen vapauden nimissä. Parousia Media, Sydney, 2017

Olen kiinnostunut tietämään, että onko kreationismilla minkäänlaista objektiivista todistetta, joka ei perustu loogisiin virhepäätelmiin? – – Esimerkki tästä on dilemman virheasettelu, jossa vastapuolen argumentin vääräksi todistamista pidetään automaattisena todistuksena omalle argumentille. – –

2. kysymys: Miksi luomista pidetään tieteellisenä teoriana? Kreationismin olettamus toimii täysin tieteen vastaisesti – – 

3. kysymys: Kreationistien maailmankuva perustuu täysin subjektiiviseen käsitykseen Raamatullisen Jumalan olemassaolosta. Onko olemassa mitään objektiivista ja näkökannasta riippumatonta todistetta kristillisen jumalan olemassaolosta?

Nähdäksemme argumentaatiomme ei perustu loogisiin virhepäätelmiin. Historiatieteissä, joihin myös evoluutioteoreettinen tutkimus kuuluu, asioita ei koskaan todisteta täysin objektiivisesti, vaan kaikkien perustelujen taustalla vaikuttavat maailmankatsomukselliset olettamukset.

Mitkä ovat kolme vakuuttavinta todistetta luomisesta?

Kysymykseen vastatessa on huomattava, että luomista tukevat hyvin erilaiset todisteet, ja ettei hyvän todisteen tarvitse olla vastaansanomaton todistus. 

Havaintoa T voidaan pitää todisteena X:lle, jos X on todennäköisemmin totta kun tiedetään T, kuin jos sitä ei tiedettäisi. Näin ollen todisteelle T päinvastainen havainto on todiste X:ää vastaan. Hyvä todiste nostaa todennäköisyyttä selvästi.

Terve! Fysikaalinen suure entropia on monille tuttu. Yksi varmiten todistetuista fysikaalisista lainalaisuuksista on se, että eristetyn systeemin kokonaisentropia pyrkii aina maksimiin. Tämä on useimmille ihmisille silkka itsestäänselvyys. Tällä lainalaisuudella on merkittävä vaikutus nykyiseen tieteelliseen käsitykseen maailman synnystä. Jos kokonaisentropia kasvaa jatkuvasti, se on joskus ollut minimissään. Tämä viittaa siihen että kaikki materia ja energia on alussa ollut samassa pisteessä (Big bang). Nykyisin materia on hajallaan miljardien valovuosien päässä, joten tämä yhdessä muiden teorioiden kanssa antaa universumille vähimmäisiän miljardeissa vuosissa. Sillä mikään materiahan ei ole voinut kulkea yli valonnopeudella. Mikä on kreationistinen kanta entropiaan? – –

Kiitos kysymyksestäsi,

tarkoitatko tällä sitä, pidämmekö entropiaa faktana vai emme? Entropia totta kai kasvaa. Emme kuitenkaan löydä mitään hyvää syytä olettaa, että se on lähtenyt liikkeelle jostakin vanhan maailmankaikkeuden mukaisesta teoreettisesta minimistä.

– –

Fyysikkojen yleisesti hyväksymä näkemys entropiasta ei ole mitenkään ongelmallinen kreationismin kanssa, vaan entropia kasvaa ajan myötä aivan normaalisti. Entropia kuitenkin todistaa luomisesta ainakin kolmesta eri näkökulmasta.

Miten ihminen voi tietää mitään varmaksi?
* Entäs jos koko näkemäni todellisuus on harhaa?
* Entäs jos en olekaan oikeasti se joka luulen olevani?
* Mitä jos onkin näin että joku jossain vain luo minulle kaikenlaisia illuusioita? (tätä ideaahan oli käytetty mm Matrix -elokuvassa, jos olette nähneet)
* Entäs jos järkemme huijaa meitä jollain tapaa?

Näitä tämäntyylisiä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin. Mitä tahansa sanotaankin, se voidaan aina kyseenalaistaa jollain tuon tyylisellä asialla.

Äkkiseltään tämä näyttäisi johtavan tilanteeseen, jossa mistään ei voi tietää mitään varmaa. Ongelmana on kuitenkin se, että tämähän on selvästikin johtopäätös, ja jokainen varma johtopäätös perustuu aina varmoihin lähtökohtiin.

Emme kuitenkaan voi päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että emme voi tietää mistään mitään varmaa...

Te sanotte, että maapallon päällä elävät asiat ovat niin monimutkaisia ja suunnitellun näköisiä, että niillä on pakko olla älykäs luoja. Eittämättä, tälläisen luojan on itsekkin oltava erittäin monimutkainen, samaa ajattelukaavaa noudattamalla herää kysymys.

Kuka suunnitteli jumalan? Miksi annamme ajatuksissamme jumalalle erivapauden "ilmestyä tyhjästä"?

Emme suinkaan ajattele Jumalan "ilmestyneen tyhjästä", vaan uskomme Jumalan olevan itsessään metafyysisesti välttämätön olento. Toisin sanoen jos Jumalan olemassaolo on edes loogisesti mahdollista, Jumalan olemassaolemattomuus olisi itsessään mahdotonta.

Ominaisuuden X selittäminen syyllä, jolla itsellään on ominaisuus X, on ongelmallista, koska näin ajaudutaan mainitsemaasi regressioon. Regression välttämiseksi selitysten ketjun täytyy alkaa syyllä, jolla ei itsellään ole selitystä vaativaa ominaisuutta X.

Olen agnostikko. Jos Jumala haluaa, että uskon Häneen, Hän voisi kai hoitaa asian helposti. Mutta miksi minusta tuntuu, että Jumala piileksii ja ilmoittaa itsestään vain valituille? Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.

Esittämäsi kysymys on varsin yleinen. Mutta kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi -- kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa jolla Jumala on itsensä ilmoittanut vaan asettavat ehtoja Jumalalle jolla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä.

Jos tunnusteot ja Jeesuksen (Jumala) opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja.

Kuka loi jumalan? Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen (lisäksi mikään tuntemamme olento) ei kykene luomaan itseään monimutkaisempia asioita. Koskaan ei ole todistettavasti näin käynyt. Päätelmän mukaan tämä pätee myös jumalan kohdalla.

Jos jumala loi maailman, on hänen oltava itse huomattavasti monimutkaisempi ja kehittyneempi kokonaisuus kuin maailma tai luonto. Tällainen ajattelu luo loputtoman regression jota myös Richard Dawkins käsittelee kirjassaan Jumalharha: Mikä on se vielä hienompi kokonaisuus joka loi jumalan ja se tila jonne hän ilmestyi? Voitteko luoda pisteen tälle pohdinnalle?

On totta, että todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että ihminen ei kykene tuottamaan elämää edes “yksinkertaisemmassa” muodossaan, mikäli ilmaisua sopii näin monimutkaisesta asiasta käyttää.

Edellä mainitusta ei voida kuitenkaan ekstrapoloida ajatusta siitä, että jonkun olisi pitänyt luoda Jumala.

Oletetaan että Jumala on olemassa. Mutta mistä tiedetään että se mitä jumala on puhunut on totta? Mitä jos hän huijjaa ihmisiä tulemaan paratiisiin, mutta siellä joudutaan olemaan hänen orjiaan.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja mitä tapahtuu ihmiselle, joka saa liikaa valtaa (esim. rooman valtakunta), valta sokaisee hänet ja oma etu nousee loppujen lopuksi etusijalle. Voiko helvetti olla ainut oikea tie sielun täydelliseen riippumattomuuteen ja irtautumiseen jumalan kahleista? Mielestäni kyseistä hypoteesia tukee raamatussa tapahtuneet viattomien ihmisten joukkomurhat jumalan kädestä. Emmekö kaikki ole jumalan lapsia? Itse en pystyisi kuvitella voivani aiheuttaa kärsimystä toisille lapsilleni vain jotta voisin purkaa omaa vihaani tai kouluttaa muita lapsiani. AAMEN!

Olemme käsitelleet Jumalaa ja Raamatun ehdotonta luotettavuutta aiemmin artikkelissa Kreationismin vääräksi osoittamisesta. Jos tutustut Raamattuun tarkemmin, saat helpottuneena huomata, että tämän maailman ongelmat tulevat jostain ihan muualta kuin Jumalan suunnalta.

Kyllä, Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Oman edun tavoittelu on mukavaa oli valtaa tai ei. Tälläisia me ihmiset olemme tätä nykyä. Aina näin ei tosin ole ollut; ennen Lankeemusta ihmiseltä puuttui halu toimia tavalla, joka leimaa nykymaailmaa. Ihmisen vapaan tahdon käyttäminen väärin aiheutti välirikon Jumalan ja ihmisen välille ja toi synnin ja kirouksen maailmaan.²

Toteatte sivustollanne: "Kreationismi on ismi, joka sisältää useita teorioita ja hypoteeseja. Näin ollen minkään yksittäisen teorian tai hypoteesin vääräksi osoittaminen ei osoita koko kreationismia vääräksi."

Aloitetaan vaikka itse Jumalasta. Miten voimme todistaa Hänet todelliseksi? Voidaanko todistusta tarkastella kriittisesti havaintojemme pohjalta? Raamattu, vaikka onkin todellinen, ei ole todistuskappale! Esittämänne teoria lajien synnystä on monilta osin johdonmukainen, mutta minua häiritsee kovasti "älykkään suunnittelijan" selittämättömyys. Se asettaa koko teorian erittäin kyseenalaiseksi.

Näyttäisi siltä, että olet omaksunut sen todistamattoman olettamuksen, että vaikka Raamattu itsessään on todellinen niin sen sisältö ei ole. Raamatun kertomukset paikoista, tapahtumista ja henkilöistä ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittautuneet luotettaviksi. Näiden todisteiden valossa Raamatun ilmoitusta voidaan oikeutetusti pitää luotettavana.

Oletetaann ettö jumala loi kaiken eli jumala on perimmäinen substanssi. Miten jumalan olemassa olo on todistettu paremmin kuin evoluutio teoria?

Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja jota on muokattu ajan saatossa sopivammaksi. Jos jumala käski ihmisiä kirjoittamaan raamatun niin miten se voidaan todistaa? Jumala on olemassa koska se lukee raamatussa ja raamattu on olemassa koska jumala käski kirjoittaa sen? Se on kehäpäätelmä eikä se ole mikään järkevä perustelu. Vastauksia kiitos.

Sivustollamme on useita sivuja, joilla esitämme evoluutioteorian vastaisia luonnontieteellisiä todisteita ja kreationistisia teorioita tukevia luonnontieteellisiä todisteita. Luonnontieteellisistä todisteista ei tietenkään voida suoraan päätellä Luojan identiteettiä, ne lähinnä kertovat että asiat on luotu, joten täytyy olla jokin Luoja.

Kun otetaan kuitenkin lisäksi historialliset ja teologiset todisteet huomioon, mielestämme nimenomaan Jumalan olemassaolo on todistettu paremmin kuin evoluutioteorian oikeellisuus.