Ajoitusmenetelmt

Polveutumisoppi (18)

Vastaukset, joissa käsitellään perusryhmätason yläpuolisia muutoksia koskevia kysymyksiä

Aiemmassa vuoden 2009 vastauksessamme hyväksyimme fuusion ihmisen kromosomeissa. Sen jälkeen asiasta on tullut paljon uutta tutkimustietoa, ja julkaisemme tässä päivitetyn vastauksen.
Kysymys:
Ihmisen kromosomistossa tulee värjäystekniikalla näkyviin fuusio. Edustajanne on vastaus-osiossa samaa mieltä siitä, että fuusiosta on selkeät jäljet nähtävissä mutta lukion biologian analyysissa asia selitetään toisin. Voitteko selventää asiaa.
Kysymys:
Michael Behe, joka selittää vakuuttavasti molekyyli-tasolla näkyvää suunnittelua, uskoo kuitenkin ihmisen ja simpanssin yhteiseen esi-isään. Todisteeksi tästä hän tarjoaa useita identtisiä muutoksia ihmisen ja simpanssin ns pseudogeeneissä. Miten nämä identtisyydet ovat selitettävissä, jos yhteistä esi-isää ei ole?

Dinosaurusten luut ovat kahdenkymmenen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän sisältöään tutkijoille, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai radiohiiltä ”miljoonia vuosia” dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta – ne eivät ole siis vielä täysin mineralisoituneita eli kivettyneitä. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alusta lähtien sarja löytöjä on paljastanut luita, joissa on verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä – erityishuomiona – DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi: ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”1

Kolibrikukan (Strelitzia spp.) trooppisen linnun päätä muistuttavat kukinnot ja niiden kirkkaat värit herättävät ihastusta. Loistava oranssi väri on kukintojakin voimakkaampi pörröisten siementen ulkopinnalla, missä väri säilyy vuosikymmeniä,1 toisin kuin useimmat muut kasvipigmentit, jotka hajoavat nopeasti solujen kuoltua.

Tästä kestävästä ja voimakkaasta väristä innostuneet tutkijat ryhtyivät selvittämään, mistä pigmentistä on kysymys. He käyttivät kahta tehokasta huippuluokan laboratoriomenetelmää (korkean suorituskyvyn nestekromatografiaa ja ydinmagneettista resonanssia) kolibrikukan väripigmentin kemiallisen rakenteen analysoimiseen, mutta oranssin pigmentin kemia ei vastannut minkään tunnetun kasvipigmentin kemiallisia ominaisuuksia.

Populaatiogenetiikan ydin perustuu Fisherin luonnonvalinnan perusteoreemaan (fundamental theorem of natural selection, Fisher´s Theorem), jonka hän esitti The Genetical Theory of Evolution-nimisessä julkaisussaan vuonna 1930. Sen mukaan tietyn populaation, jonka sisällä esiintyy geneettistä muuntelua (eli Mendelin alleeleja), keskimääräinen kelpoisuus kasvaa. Eikä ainoastaan kelpoisuus, vaan myös kelpoisuuden tahti kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempaa populaation muuntelu on (eli mitä enemmän siinä on erilaisia alleeleja). Ja näin asianlaita onkin. Palaan tähän pikapuoliin.

Vuoteen 1935 mennessä Fisher oli mielestään todistanut teoreemansa matemaattisesti ja loi sen perustalle tilastotieteellisen mallin, jonka mukaan kelpoisuuden kasvu on yhtä suuri kuin mitä on populaation geneettinen muuntelu, varianssi (erilaisten alleelien määrä). Ja mutaatiot – totta kai, nyt kun ne oli löydetty – oli nimetty geneettisen muuntelun lähteeksi. Mutta: Fisher ei sisällyttänytkään mutaatioita matemaattisiin yhtälöihinsä! Hän ainoastaan oletti – tai piti itsestään selvänä, että jatkuva uusien mutaatioiden virta joka tapauksessa synnyttää uutta varianssia, joka kasvattaa kelpoisuutta tasaisesti! Tämä oli täysin perusteeton ja väärä oletus. – Mutta siitä tuli modernin synteesin perusta.

YLE uutisoi 26.11. sivuillaan Galapagossaarille syntyneestä uudesta lintulajista evoluution jättipottina.1 YLE:n juttu perustuu BBC:n uutiseen2, joka edelleen pohjautuu Science-julkaisun artikkeliin.3

Todellisuudessa tämä evoluution riemuvoittona rummutettu uutinen on vahva todiste Raamatullisen luomisen puolesta.

Ihmisen evoluution” todisteina käytettyjen ”apinaihmisten” fossiileista on esitetty useita, täysin vastakkaisiakin, tulkintoja. Näitä ”hominideja” pidetään esi-isinämme, välimuotoina apinoiden ja ihmisten väitetyn yhteisen esi-isän ja meidän välillä.1 Aina kun viimeisimpiä ”löytöjä” markkinoidaan, ihmetellään, kuinka kukaan enää voi epäillä polveutumistamme apinankaltaisista esi-isistä. Loppujen lopuksi, eikö jokainen uusi löytö olekin uusi linkki evoluution ketjussa?

”Kokonaiskuva” on kuitenkin täysin toisenlainen ja sopusoinnussa raamatullisen kreationismin kanssa. Monien vuosikymmenten aikana tehdyistä löydöistä on rakentunut johdonmukainen tulkinta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.2

Molekyylikellomenetelmä evoluutiohistorian tutkimuksessa: onko se toimiva? Entä miten Michael Dentonin sitä vastaan osoittama kritiikki selviytyy vastakriitikistä?

Science julkaisi v. 2007 ihmisen ja simpanssin DNA:n samankaltaisuudesta artikkelin, joka oli otsikoitu: ”Suhteelliset erot: yhden prosentin myytti”.2 Kirjoittaja Jon Cohen asetti kyseenalaiseksi 1 %:n luvun jatkuvan käytön, siteeraten simpanssin DNA-luonnoksen julkaisemisen jälkeen tehtyjä vertailuja, joissa ero DNA-sekvensseissä oli noin 5 %. Mutta kuitenkin 1 %:n myytti on pysynyt elossa samassa lehdessä v. 2012!

Sitä kuinka väärin tämä on, kuvaa Dr Jeffrey Tomkinsin ja Dr Jerry Bergmanin vuoden 2012 katsaus julkaistuista tutkimuksista, joissa verrattiin ihmisen ja simpanssin DNA:ta.5 Kun koko DNA otetaan huomioon (eikä ainoastaan esivalittuja kohtia), he havaitsivat, että:

”Voidaan varmuudella päätellä, että ihmisen ja simpanssiin genomien samanlaisuus ei ole enempää kuin noin 87 %, eikä mahdollisesti korkeampi kuin 81 %.”

Toisin sanoen erot ovat suunnattomia, ehkä enemmän kuin 19 %. Dr Tomkins suoritti tosiasiassa oman perusteellisen vertailunsa, ja totesi eron olevan noin 30 %.6 Myös Y-kromosomit, jotka löytyvät vain miehiltä, ovat perinpohjaisesti erilaiset, vastoin evoluution kannattajien odotuksia.7

Mitä evoluutio tarkoittaa?

WSOY:n luokattoman lukion oppikirjassa ”Elämä” (2007 – s.26) esitetään lyhyesti evoluution tarkoittavan muutosta eliöiden perimässä/geeneissä. Kyseisellä sivulla esitetaan esimerkkejä luonnonvalinnasta ja eliöiden sopeutumisesta.

Kreationisteilla, eli luomiseen uskovilla ei ole mitään ongelmaa kyseisten konseptien kanssa. Kreationistit uskovat myös luonnonvalintaan ja sopeutumiseen, sekä lajityyppien sisäiseen muunteluun -- esimerkiksi koirista on olemassa sadoittain eri kokoisia ja näköisiä variaatioita, mutta ne ovat silti koiraeläimiä.

Samoin voimme havaita eri ”ihmisroduilla” niille tyypillisiä ominaispiirteitä kuten esimerkiksi ihonvärin ja kasvonpiirteet, mutta silti kyse on ihmisistä. Kaikista edellä mainituista on selkeitä esimerkkejä nykypäivän maailmassa.

Sivu 1 / 2