Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Jos etsit painoluokkaansa nähden kovimpia nyrkkeilyennätyksiä, haet turhaan niitä ”Sugar” Ray Robinsonin tai Rocky Marcianon saavutuksista. Nopein isku on 10–30 cm pitkällä sirkkaäyriäisellä eli mantisravulla. Analysoidakseen lyöntiä äyriäisasiantuntija¹ Shiela Patek ja hänen johtamansa, Berkeleyssä sijaitsevan, Kalifornian yliopiston tutkijaryhmä tarvitsi korkearesoluutioista videota, jonka kuvataajuus oli 5000 kuvaa sekunnissa.² He osoittivat, että mantisrapu (Odontodactylus scyllarus) voi iskeä voimalla, joka on rutkasti yli sata kertaa sen painon suuruinen.²

Pamppumaisen raajan huippunopeus on 14–23 m sekunnissa ja huippukiihtyvyys 65–104 km/s² (6 600–10 600 G, missä 1 G tarkoittaa painovoiman antamaa kiihtyvyyttä; astronautit ja hävittäjälentäjät pökertyvät jo 10 G:ssä).³ Kyseiset mantisravut käyttävät tätä raajaa saalistamiensa kotiloiden kuorien murskaamiseen ja ovatpa ne myös särkeneet akvaarioidensa lasiseiniä.²

Katapultti

Tällaisen nopeuden saavuttamiseen ei riitä normaali lihasvoima. Sensijaan tarvitaan katapulttimekanismia, jotta niin paljon energiaa voidaan varata elastiseen materiaaliin ja sitten nopeasti vapauttaa. Mantisravulla on tätä varten erityinen satulanmuotoinen jousi lyömälisäkkeensä sarananivelessä.

Satulajousen muodon tekninen nimi on hyperbolinen paraboloidi, mutta se muistuttaa Pringles-perunalastua. Hyperbolinen paraboloidi on rakenteeltaan hyvin vahva ja tehokas. Sitä käytetäänkin tekniikassa ja arkkitehtuurissa, koska se jakaa rasitusta tasaisesti eikä väänny helposti, helmiveneisiin kuuluvilla nautiluksilla sama muoto vahvistaa kuorta¹. Kuitenkaan yksikään toinen eläin ei käytä rakennetta jousena.³

Katapulttiin tarvitaan kuitenkin muutakin kuin jousi. On oltava lihaksia sen lataamiseksi ja lukko- tai salpamekanismi sen vapauttamiseksi. Jos kaikkia näitä osia ei olisi, koneisto ei toimisi ollenkaan. Tällainen mekanismi ei olisi voinut syntyä satunnaisten pienten muutosten ja luonnonvalinnan kautta. Jälkimmäinen ei nimittäin toimisi, koska muutoksista ei ole hyötyä ennen kuin koko järjestelmä on kasassa.

Kuplaisku

Jokainen isku on itse asiassa kahden lyönnin sarja. Dr Patekin johtama tutkijaryhmä havaitsi, että jokaisessa iskussa oli kaksi voimapiikkiä alle puolen millisekunnin välein toisistaan. Toisen voimapiikin aiheuttaa kavitaatioksi kutsuttu tuhoava prosessi.⁴ Veden virratessa epäsäännöllisesti suurella nopeudella muodostuu pieniä höyrykuplia. Kun paine tasaantuu, kuplat luhistuvat ääntä nopeammin, synnyttäen hyvin voimakkaita paineaaltoja, kuten myös ääntä ja jopa valoa. Kavitaatiovoima voi olla itse asiassa miltei neljä kertaa itse raajan iskun suuruinen. Kavitaatio voi tuhota teräspintoja ja laivojen potkureita, ja olisi tuhonnut kovaakin kiveä vedenpaisumuksessa.⁵ Äyriäisen raajakaan ei ole turvassa – vaikka sen kuori sisältää vahvoja mineraaleja, sen kuori uusiutuu usein.³

Sattumaa vai suunnittelua?

Mantisrapu ja sen kavitaatiota hyödyntävä katapultti-isku uhmaavat evoluutiota. Mutta kuinka kotiloiden murskaaminen sopii Jumalan luomistyöhön, jota kuvataan sanoilla ”sangen hyvä”? Selkärangattomat, kuten esimerkiksi kotilot, eivät ensinnäkään ole ”elollisia” siinä mielessä, että ne olisivat ”sielullisia”, kuten selkärankaiset. Niistä ei Raamatussa koskaan puhuta sanoilla nephesh chayyah (elävä sielu/olento). Tieteelliset todisteet itse asiassa viittaavat siihen, että selkärangattomat eivät tunne kipua.⁶ Toisekseen Luoja on voinut ohjelmoida piilevän murskauskyvyn mantisravun geeneihin, koska hän tiesi lankeemuksesta ennalta.⁷

Supernäkö

Queenslandin yliopiston näöntutkimuskeskuksen (Australia) Justin Marshallin mukaan mantisravulla on ”yksi maailman monimutkaisimmista värinäköjärjestelmistä”.¹ Siinä missä ihmisillä on kolmea erilaista värireseptoria (punaiselle, vihreälle ja siniselle), mantisravulla on 12. Neljä näistä näkee ultraviolettivaloa, jota me emme näe.² Ne voivat myös säätää läpinäkyvillä värisuotimilla näkökykyään sopeutuakseen siihen, miten vesi absorboi [imee itseensä] eri värejä toisella tavalla.³ Dr Marshallin mukaan mantisravun silmien ymmärtäminen voisi auttaa kameroiden suunnittelussa satelliitteja varten. ”Grillaamisen sijaan haluan lähettää sen avaruuteen.”¹

Lähdeluettelo ja kommentit

1. Prawn of a new era, Sunday Telegraph, 16.9.2001.
2. Marshall, N.J. and Oberwinkler, J., The colourful world of the mantis shrimp, Nature 401(6756):873–874, 1999; tämä rapu oli Neogonodactylus oerstedii.
3. Cronin, T.W., Marshall, N.J., Caldwell, R.L., tunable colour vision in a mantis shrimp, Nature 411(6837):547–548, 2001; tämä mantisrapu oli Haptosquilla trispinosa. Pitkän aallonpituuden valoa, kuten punaista, absorboituu enemmän kuin lyhyen aallonpituuden valoa, kuten sinistä. Niinpä hyvin vähän punaista valoa saavuttaa äyriäiset syvällä vedessä, jolloin niiden suotimet on säädetty lyhyemmille aallonpituuksille.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Jonathan Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut menekkiteokset Refuting Evolution 1 ja 2 sekä Refuting Compromise. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Nykyään hän työskentelee täysipäiväsesti Creation Ministries Internationalille (Atlanta, GA).