Luominen artikkeliarkisto

Ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. - Luuk. 12:27

David Catchpoole

Lukiessani sekulaareja tieteellisiä lehtiä ja aikakauslehtiä en ole vielä nähnyt kirjoittajan antavan Herralle hänen nimensä kunniaa (Ps. 29:2). Sen sijaan tutkijoiden raportoidessa eläimiä, kasveja, maapalloa ja tähtitaivaita koskevista tutkimuksistaan he antavat kunnian ”evoluutiolle”.

Muutama vuosi sitten julkaistussa ”päivänsini”-kasvia koskevassa geneettisessä tutkimuksessa puhutaan esimerkiksi ”kehitysopillisesta siirtymästä” violetista/sinisestä kukasta (Ipomoea purpurea) punaiseen kukkaan (Ipomoea quamoclit).¹

Kuitenkin lähempi tarkastelu osoittaa, ettei kyseessä ole lainkaan evoluutio. Evoluutio – siinä merkityksessä, että kuralammikosta tulisi kukka tai partikkeleista päivänsini – vaatii eteenpäin vieviä muutoksia, geneettisen informaation lisääntymistä. Mutta tutkijat kuvailevat, kuinka heidän väittämänsä ”kehitysopillinen siirtymä” päivänsinen sinisestä kukasta punaiseen kukkaan onkin itse asiassa taaksepäin vievä muutos; informaation vähentymistä.

Violetin värin menettäminen saa evoluution näkemään punaista

Edeltäjäkukan (normaali) sininen/violetti väri johtuu syanidiiniksi kutsutusta kemikaalista peräisin olevista väriaineista. Tutkijat saivat selville mutaatioiden Ipomoea quamoclitissa estävän syanidiinin tuotantoa. Siksi muodostuu erilaista, pelargonidiini-nimistä kemikaalia, joka johtaa punaiseen väriaineeseen sekä kukkaan. Tutkijat myöntävät helposti, että tämä oli taaksepäin vievä muutos, ja käyttävät sellaisia ilmaisuja kuten ”reaktiotien rappeutuminen” ja ”[tiettyjen kemiallisten prosessien aikaansaamiseksi tarvittavan] kyvyn menettäminen”.

Niinpä tutkijat päättelivät: ”Tämä rappeutuminen tekee hyvin epätodennäköiseksi sen, että I. quamoclit pystyisi kehittämään uudelleen syanidiiniin pohjautuvaa sinistä/violettia väriainetta...”. Miksi? Koska tutkijoiden mukaan se vaatisi monia samanaikaisia mutaatioita. Näiden mutaatioiden täytyisi lisätä informaatiota, ts. se vaatisi eteenpäin vievän muutoksen.

Mutta tämä on päinvastainen suunta kuin mitä mutaatioissa nykyään havaitaan.^2,4 Joten sen sijaan, että tutkijat sanovat muutoksen sinisestä punaiseen olevan ”hyvin epätodennäköisen”, he olisivat voineet yhtä hyvin sanoa sen olevan ”mahdottoman”. Tosin he siteeraavat ”Dollon lakia” – jossa todetaan, että ominaisuuksien karsiutuminen on peruuttamatonta – mikä pätee tähänkin tapaukseen. Siten informaation nettomuutos violetista punaiseen on debetiä, ei kreditiä, mikä jättää evoluution väärälle puolelle tilikirjaa – välttämättömän informaation (tai minkä tahansa sitä synnyttävän mekanismin) vararikkoon, siis miinuksen puolelle.

Päivänsinen ‘mutantti’ Ipomoea quamoclit, joka tuottaa punaisia kukkia, on menettänyt kykynsä tuottaa edeltäjänsä, Ipomonea purpurean, violettia/sinistä väriainetta.

Lajiutuminen, sopeutuminen ja luonnonvalinta eivät ole evoluutiota!

Päivänsini-kasvien rappeuttava muutos violetista/sinisestä kukasta punaiseen kukkaan mutaation seurauksena (katso pääteksti) on yhdenmukaista Raamatun kuvaaman luomistyön kanssa, joka oli kerran täydellinen, mutta nyt osallinen ”turmeluksen orjuudesta” (Room. 8:19-22) – tämä ei ole yhdenmukaista evoluution kanssa.

”Mutta meillähän on nyt tässä uusi laji”, joku saattaa sanoa, ”Eikö se ole evoluutiota?”

Itse asiassa se ei ole evoluutiota. Tämä ja kaikki muut tunnetut esimerkit lajiutumisesta sisältävät olemassa olevan informaation menettämistä tai uudelleenjärjestäytymistä. Darvinistinen uskomus vaatii valtavia määriä uutta informaatiota.

Itse asiassa todella nopea, sekä kasvien että eläinten, lajiutuminen on yllätys evolutionisteille, mutta ilonaihe asioista perillä oleville kreationisteille.¹

Tietenkään moderni taksonominen ”laji”-käsite [engl. species] ei ole sama kuin Raamatullinen ”luotu laji” [engl. kind]. Nykypäivän kaalien ”heimo” käsittää satoja sekä rikkaruohomaisia että maataloudellisesti hyödyllisiä ”lajeja”, jotka kaikki polveutuvat samasta alkuperäisestä luodusta lajista.² Tällainen muuntelu luodun lajin sisällä ei lisää uutta monimutkaisuutta eikä ole siten merkki evoluutiosta.

Huomaa, että kun eliöt ”sopeutuvat” ympäristöönsä, se ei ole ”levistä leinikeiksi”-evoluutiota vaan yksinkertaisesti tulosta luonnonvalinnasta, jossa suositaan joitakin kasveja enemmän kuin toisia.^3,4

Luonnonvalinta voi valita vain siitä, mitä on jo olemassa – se ei pysty luomaan mitään uutta, monimutkaisempaa, toimivaa informaatiota, jota tarvitaan muuttamaan yhdentyyppinen eliö toiseksi.⁵

Usein ilmenevät väitteet evoluution ”runsaista todisteista” osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa olevan yksinkertaisesti lajiutumista, sopeutumista ja luonnonvalintaa – usein yhdistettynä samanlaiseen rappeutumiseen kuin punaisissa päivänsini-kukissa on nähtävissä.⁶

Lähdeluettelo

1. Catchpoole, D. ja Wieland, C., Speedy species surprise, Creation 23(2):13-15, 2001; (https://creation.com/speedy-species-surprise)
2. Batten, D., Eat your Brussels sprouts!, Creation 28(3):36- 40, 2006.
3. Katso: Adaptation, Creation 14(2):13, 1992,(https://creation.com/adaptation).
4. Weston, P. ja Wieland, C., Karhuja ympäri maailman..., (katso tietolaatikko), Luominen nro 2, s. 16-19 luettavissa myös nettiartikkelina.
5. Wieland, C., Muddy waters, Creation 23(3):26-29, 2001, (https://creation.com/muddy-waters).
6. Silmäänpistävä esimerkki tästä oli evoluution todisteiden käsittely, jota esiteltiin joulukuussa vuonna 2005 Science-lehdessä (310(5756):1869, 1878-1879), jossa julistettiin ”evoluutiota vauhdissa” vuoden läpimurtona.

Luotu, ei kehittynyt

Jos muutosprosessit (evoluutio) eivät voi selittää päivänsinen sinisten/violettien kukkien alkuperää – puhumattakaan päivänsineä itseään – mikä on selitys?

Raamattu (1. Moos. 1:11-12) kertoo meille Jumalan tehneen kasvit (ja kaiken muun) osana alunperin ”sangen hyvää” luomakuntaa (1. Moos. 1:31). Mutta ensimmäisen ihmisen tottelemattomuuden vuoksi koko luomakunta on nyt kirottu (1. Moos. 3, Room. 8:19-22) – mikä selittää loogisesti taaksepäin vievän muutoksen sinisestä/violetista kukasta punaiseen (katso tietolaatikko yllä).

Raamattu kertoo meille myös, että kasveja tarkastelemalla pitäisi olla päivänselvää, että niillä on täytynyt olla Suunnittelija (Room. 1:20). Kuinka voisit koskaan saada aikaan sattumalta jotakin sellaista, joka kasvaa siemenestä ja hankkii omat rakennus- ja ravintomateriaalinsa ympäristöstään pelkän aurinkoenergian avulla?³

Tutkiessamme perin pohjin kasvien toimintoja niiden häkellyttävä monimutkaisuus tulee yhä ilmeisemmäksi – ihminen ei ole vielä pystynyt edes täysin kuvailemaan tai tunnistamaan kaikkia niitä prosesseja, joita kasveissa tapahtuu, puhumattakaan siitä, että hän olisi kyennyt kopioimaan niitä. On kuin jokaisessa kasvissa olisi oma leimansa, joka julistaisi: ”Suunniteltu!”

Kuinka osuvasti Luojamme, Herramme ja Vapahtajamme sanat kedon kukista kuvastavatkaan Hänen tekojensa paremmuutta ihmiskätten töihin verrattuna: ”minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä” (Luuk. 12:27).

DAVID CATCHPOOLE, Filosofian tohtori (kasvifysiologia) Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän työskenteli kokopäiväisesti Creation Ministries Internationalille Australiassa.