Dr Danny R. Faulkner on luonnontieteiden kandidaatti (matematiikka), filosofian maisteri (fysiikka) ja filosofian tohtori (astronomia, Indianan yliopisto). Hän toimii apulaisprofessorina Etelä-Carolinan yliopistossa Lancasterissa, jossa hän opettaa fysiikkaa ja astronomiaa. Julkaisuja hänellä on noin kaksi tusinaa useissa astronomian ja astrofysiikan lehdissä.
Carl Wieland ja Jonathan Sarfati
CW/JS: Dr Faulkner, miten kiinnostuitte astronomiasta?
DF: No, voin rehellisesti sanoa, ettei elämässäni ole ollutkaan sellaista aikaa, jolloin en olisi ollut kiinnostunut astronomiasta. Muistan olleeni kolmen tai neljän vuoden vanha, kun katselin taivaalle ja olin hämmästynyt siitä mitä näin.
Monilla ihmisillä on astronomista sellainen mielikuva, että hän istuskelee joka yö tuijottamassa kaukoputken läpi.
Sellaisia astronomeja, jotka käyttäisivät kaiken aikansa kaukoputken läpi katselemiseen, ei ole laisinkaan. Muutamat tutkija-astronomit käyttävät siihen paljon aikaa, mutta heidän täytyy myös analysoida keräämänsä materiaalit, kirjata ne ylös ja suunnitella tulevia havainnointeja. Niinpä jopa ”kokopäivätoimiset tutkijat” viettävät vuodessa todennäköisesti vain noin kaksi kuukautta havaintojen tekemiseen. Useimmilla astronomeilla, kuten minullakin, on akateeminen opetustyö yliopistossa tai jokin muu samantapainen työ, ja me teemme tutkimusta silloin, kun pystymme. Yleensä saan vuosittain kalenteriini mahtumaan 7 - 15 iltaa paikallisessa tähtitornissa ja muutaman lisää matkustaessani muualla.
Miten teistä tuli kristitty?
Tulin uskoon 6-vuotiaana. Isäni oli pappina pienessä kirkossa ja aivan kuten en muista aikaa, jolloin en olisi ollut kiinnostunut astronomiasta, en myöskään muista aikaa, jolloin en olisi käynyt kirkossa.
Jotkut opettavat, että ”alkuräjähdys”-teoria maailmankaikkeuden kehittymisestä on niin ilmeinen tosiasia, että meidän pitäisi hyväksyä se niin kuin se olisi ”Raamatun 67. kirja”.
Tuo on täyttä roskaa. Olen todella huolestunut ihmisistä, jotka uskovat niin vahvasti ”alkuräjähdykseen”. Se on ylivoimaisesti vallalla oleva malli ja siitä on saatu muutamia vaikuttavia ennusteita, kuten taustasäteily. Mutta sillä on monia ongelmia – tiedemiehet muuttavat jatkuvasti mallia sovittaakseen sen tieteellisiin tuloksiin. Kristittynä suurin huolenaiheeni on, ettei ”alkuräjähdys” sovi lainkaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaukseen maailman synnystä. Olen myös huolissani siitä, että kun ”alkuräjähdystä” pidetään ikään kuin Jumalan sormenjälkenä, mitä kristillisyydelle tapahtuu sitten kun ”alkuräjähdys” hylätään?
Ensimmäinen Mooseksen kirja opettaa, että maapallo luotiin ensin ja että aurinko, kuu sekä tähdet luotiin kolme päivää myöhemmin. Onko astronomian alalta mitään huomioita, jotka voisivat osoittaa tämän vääräksi tai tehdä epäuskottavaksi?
Ei ole. Useimmat astronomit sekä geologit ovat sitä mieltä, että maailmankaikkeus on 20 miljardin vuoden ikäinen ja maapallo noin 4,5 miljardin vuoden ikäinen. Kaikki tämä on todellisuudessa rakennettu monien epäsuorien todisteiden ja perustelujen varaan – todisteiden, joita voitaisiin hyvin helposti tulkita toisin. On olemassa myös muunlaisia tähtitieteellisiä vaihtoehtoja, joiden mukaan aurinkokunta ja maapallo sekä muu maailmankaikkeus eivät ole lainkaan niin vanhoja.
Voitteko kertoa meille jotain niistä?
Ensiksikin komeetat hajoavat liian nopeasti, jotta ne olisivat voineet olla nykyisillä radoillaan kaikkien niiden miljardien vuosien ajan. Niinpä evoluution kannattajat teoretisoivat komeettavarastosta, ”Oortin pilvestä”, joka on niin kaukana, ettei sitä voida nähdä ja joka toimisi keinona aurinkokunnan sisäosan ”täydentämiseksi” komeetoilla silloin tällöin.
Kuitenkaan ei ole tieteellisiä syitä uskoa, että Oortin pilveä olisi todella olemassa. Niin kutsuttua Kuiperin vyöhykettä, joka on lähempänä, on esitetty teoreettisena lyhytjaksoisempien komeettojen lähteenä. Ja vaikka tällä alueella olisikin komeettoja, se ei ratkaise evoluution kannattajien ongelmaa, koska jonkin ajan kuluttua Oortin pilveä tarvittaisiin silti täyttämään Kuiperin vyöhyke.
Sitten kuu – vuoroveden aiheuttaman kitkan takia se kiertää poispäin maapallosta, joka on hidastamassa pyörimistään. Jos laskee ajassa taaksepäin puolitoista miljardia vuotta, kuun olisi silloin pitänyt olla kiinni maapallossa. Näin ollen tämä on hyvin vahva merkki siitä, että kuu ei voi olla edes kolmasosaa niin vanha kuin väitetyt 4,5 miljardia vuotta, ja todennäköisesti se on vielä huomattavasti nuorempi.
Teorian mukaan meidän tulisi löytää paljon esimerkiksi miljoonan vuoden ikäisiä supernovan jäännöksiä, mutta emme ole löytäneet ainoatakaan – vaikka on monia, jotka ovat iältään tuhansia vuosia vanhoja. Tämä on hyvin yllättävä tulos, jos todella uskoo miljoonien vuosien ikäiseen maailmankaikkeuteen [ks. englanniksi J.D. Sarfati, ”Exploding stars point to a young universe”, Creation, 19(3):46–48, kesäkuu 1997].
Minkä ikäinen maailmankaikkeus on mielestänne?
Luultavasti 6 000 - 8 000 vuoden ikäinen.
Oletteko koskaan epäillyt Raamatun opetusta äskettäisestä, 6-päiväisestä luomisesta?
En vakavissani. Olen tainnut käydä läpi lyhyen ajanjakson, kun olin muistaakseni lukiossa ja kohtasin teistisiä evolutionisteja, mutta sitten sain käsiini Henry Morrisin varhaistuotantoa olevan kirjan. Sain myös kuulla, että oli paljon muitakin tiedemiehiä, jotka uskoivat äskettäiseen luomiseen.
Miksi on tärkeää uskoa siihen?
No, Sanassa meillä on hyvin selkeä osoitus siitä, että luominen todella tapahtui kuudessa, tavallisessa päivässä. Jos ajattelee, ettei luominen tapahtunut tällä tavoin, silloin täytyy kysyä itseltään kysymys: ”Mistä tiedän, ettei se tapahtunut niin?” Pätevä Raamatun tulkinta ei yksinkertaisesti salli juurikaan pidempää ajanjaksoa. Kerran kun päättää, että antaa ”tieteen” sanella miten Sanaa tulkitaan, siitä ei tule loppua. Luin taannoin entisestä Yhdysvaltain presidentistä Jimmy Carterista, jonka kerrottiin sanoneen, että hän uskoo neitseestäsyntymiseen, mutta ei usko, että maailma on luotu kuudessa päivässä. Jos häneltä kysyttäisiin syytä tähän, hän todennäköisesti vetoaisi valtaviin tieteellisiin todisteisiin. Luulen myös, että vastaisin tuohon valtavien tieteellisten todisteiden osoittavan, ettei neitseestäsyntyminen ole mahdollista. Johdonmukaisesti ajateltuna molemmat ovat ihmeitä. Jos ei usko äskettäiseen, kuusipäiväiseen luomiseen, se avaa mielen vakaville epäilyksille neitseestäsyntymisen ja ylösnousemuksen suhteen; myös ne ovat tieteellisiä ”mahdottomuuksia”.
Danny Faulkner näyttää yötaivaan henkeäsalpaavia ihmeitä vaimolleen Lynettelle ja pojalleen Sethille. Vaikka perheessä ei olisikaan astronomian ammattilaista, voimme kaikki silti nauttia Jumalan taivaan kunnioitusta herättävästä kauneudesta.
Entä sitten väite, jonka mukaan maailmankaikkeuden täytyy olla vanha, koska valolta veisi miljoonia vuosia saapua kaukaisilta tähdiltä maapallolle?
Tämä on kauan ollut suurin haaste kreationisteille. Useita vastausehdotuksia on esitetty – yksi näistä tulee Australiasta useiden vuosien takaa, jolloin Setterfield ehdotti, että valonnopeus olisi hidastunut. Kun törmäsin tähän ajatukseen ensimmäistä kertaa, ajattelin, että se oli ideana melko hyvä, mutta asialla olisi todella paljon seuraamuksia enkä enää usko sen vastaavan tähän kysymykseen. Kenties kaikkein yleisin käsitys on se, että Jumala loi valon matkalla. Itse koen tämän todella ongelmalliseksi. Esimerkiksi kun kaukainen supernova räjähtää, valossa on monenlaista yksityiskohtaista informaatiota – laajenemisen nopeus, mitkä isotoopit ovat kyseessä – joskus jopa läheisestä kaasusta aiheutuva valon heijastuma. Mutta jos valo luotiin ”matkalla”, kaikki tämä on valeinformaatiota – mitään sellaista ei siis koskaan tapahtunut. Tämä tuo mieleeni erään kaverin nimeltään Gosse, joka väitti yli 100 vuotta sitten, että Jumala loi fossiilit valmiina maapallolle. Mielestäni tämä ”valo luotiin matkalla”-käsitys on sukua Gossen kuvitelmalle.
Mistä käsityksestä te pidätte?
Innostuin todella Russ Humphreyn Pittsburghissa esittelemästä kosmologiasta. Se on nuorta maapalloa kannattavien kreationistien ensimmäinen vakava yritys selittää, ensiksikin maailmankaikkeutta itseään – kosmologia – ja toiseksi kaukaisten tähtien valoon liittyvää ongelmaa erittäin yksityiskohtaisesti.1 Olen hyvin vaikuttunut tästä, ja vaikka kävisikin ilmi, ettei Russell ole oikeassa, on hän todellakin ollut tämäntyyppisen työn tiennäyttäjänä.
Entä tähdet, joita väitetään syntyvän nykyäänkin?
Tähtien oletetaan tiivistyneen valtavista kaasupilvistä, ja on jo kauan ollut tiedossa, että pilvet eivät luhistu itsestään ja muodosta tähtiä – niitä täytyy jollakin lailla painostaa, jotta tällainen prosessi käynnistyisi. Prosessin alkuun saattamiseksi on ollut useita ehdotuksia, ja lähes kaikki niistä edellyttävät, että ensin pitäisi olla tähtiä. Tämä on vanha ”muna vai kana”-ongelma; se ei pysty selittämään tähtien alkuperää.
Tähdet eivät ole kovin monimutkaisia, ja niin kutsuttu ”tähtien evoluutio” (joskaan en ehdottomasti hyväksy kaikkea siitä) on eri asia kuin biologi- nen evoluutio. Näin ollen minulla ei ole ongelmaa sen käsityksen kanssa, että kaasupilvi, jonka Jumala on alussa luonut, voisi erityisissä epävakaissa olosuhteissa, tai tiivistyessä läheisen räjähtävän tähden paineaallosta, luhistua oman painovoimansa vuoksi ja alkaa kuumeta ja muodostaa uutta tähteä.
Psalmissa sanotaan, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Mikä on mielestänne paras todiste tästä?
Mielestäni maailmankaikkeus on valtavan kaunis paikka – pidän Jumalaa parhaimpana taiteilijana. Maapallolla on myös paljon uskomattomia ja ainutlaatuisia asioita, jotka tekevät elämän mahdolliseksi. Esimerkiksi, sikäli kuin tiedämme, nestemäistä vettä on vain maapallolla. Vettä on nähtävissä höyrymuodossa useiden planeettojen atmosfääreissä, tähdissä ja niiden välillä olevissa aineissa. Olemme havainneet kiinteässä olomuodossa olevaa vettä olevan Marsissa, asteroideissa ja komeetoissa – mahdollisesti jopa Merkuriuksessa. Mutta ainoa paikka, jossa tiedämme varmasti2 olevan nestemäistä vettä, yhtä elämän olemassaolon olennaista ainesosaa, on maapallo. Vaikka sitä todistettaisiin olevan muuallakin, nestemäinen vesi olisi silti hämmästyttävän harvinainen ja kallisarvoinen hyödyke, jota maapallolla on runsain mitoin.
- Lisätietoja Dr Humphreyn suositussa kirjassa Starlight and Time, jossa on selitykset tästä mallista niin maallikoille kuin ammattilaisillekin.
- Huomaa, että väitettä kuun kraattereiden jäästä on epäilty (New Scientist, 14. kesäkuuta 1997, sivu 13). Dr Faulkner sanoi meille haastattelun jälkeen, että väitetyt todisteet Europan, erään Jupiterin kuun, pinnan alla olevasta nestemäisestä vedestä perustuvat paljolti arvailuun ja ovat epäsuorempia kuin yleisesti luullaan.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: creation.com
