Artikkelit (313)
Artikkelit-osiosta löydät mm. käännettyjä artikkeleita kuten esimerkiksi Evoluution kumoaminen -artikkelisarja, joka on käännetty kirjasta Refuting Evolution 2.
Koulun biologiaa -sarjassa käydään läpi erinäisiä oppilaitosten tuoreimman opetussuunnitelman mukaisia biologian oppikirjoja ja niiden esittämiä väitteitä ja teorioita liittyen yleiseen evoluutioteoriaan. Kommenttimme pohjautuvat aina kyseessä olevien oppikirjojen esittämiin väittämiin.
Children categories
Evoluution kumoaminen (7)
Usko luomiseen on ”tyhmyyttä.” Luominen on ”uskonnollinen näkökanta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.” Sanomalehdet ja radioaallot ovat päivittäin täynnä tämän kaltaisia kiihtyneitä otsikoita. Uusien argumenttien ja tieteellisten ”todisteiden” pato, joka ”todistaa” evoluution, voi Jumalan sanaan uskovista vaikuttaa musertavalta. Heitä pilkataan hulluiksi uskonnollisiksi kiihkoilijoiksi, jotka edelleen asuvat keskiajalla ja uskovat Raamatun ”satuja” luomisesta. Siksi onkin tärkeämpää kuin koskaan, että uskovaiset ovat ”valmiita” puolustamaan uskoaan (1 Pie. 3:15).
Tämä artikkelisarja (joka on suomennos kirjasta Refuting Evolution 2) kokoaa yhteen voimakkaimmat argumentit, joita kristityt luultavasti kuulevat tämän päivän johtavilta evoluutiotiedemiehiltä. Nämä argumentit ovat lähtöisin kahdelta median mahtitekijältä – PBS-TV:ltä ja Scientific American julkaisulta – jotka ovat ottaneet tehtäväkseen evoluutiota edistävän ristiretken, julistaen sanomaansa maailman laajoille markkinoille. PBS summasi nykyaikaiset evoluutiota tukevat argumentit ylellisessä kahdeksan tunnin sarjassaan ”Evolution”, jota televisioidaan edelleen ja jota esitetään kouluissa läpi Amerikan. Kyseinen sarja on esitetty myös Australiassa. Scientific American koosti yhteen omat parhaat argumenttinsa taistelunhaluisessa etukannen lööpissään ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin”.
View items...Olen taustaltani ateisti, Jumalan kieltäjä. Olin aikanani ehdottomasti kristinuskoa ja kaikkea kristillisyyttä vastaan. Pidin kristittyjä vanhanaikaisina, ymmärtämättöminä, eräänlaisina vanhoihin taruihin uskovina muinaisjäänteinä. Olin syvällä sydämessäni täysin vakuuttunut siitä, ettei minusta koskaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa voisi tulla kristittyä. Se oli minulle aivan mahdoton ajatus.
Käsitykseni perustui puhtaasti tieteelliseen maailmankuvaan. Olin luonnontieteen lumoissa, täysin orientoitunut tieteelliseen ajatteluun. Minusta tieteellinen maailmankuva tarjosi vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Minulle oli aivan selvää, että joskus 4 miljardia vuotta sitten oli kiehuvassa maapallon alkuliemessä syntynyt solu, josta vähitellen kehittyi kala, joka aikansa uiskenneltuaan päätti ryhtyä kävelemään. Se oli sitä mieltä, että olisi mukava olla sammakko. Niinpä se muuttui sammakoksi ja vähitellen sisiliskoksi ja siitä rotan kaltaiseksi alkueläimeksi. Tämä taas kehittyi jonkinlaiseksi kummituseläimeksi ja edelleen apinankaltaiseksi esi-isäksi, jonka kautta joitakin miljoonia vuosia sitten syntyi uljas ihminen.
Tämä oli mielestäni täydellinen, hieno kuvaus maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja tarkoituksesta. En voinut mitenkään ymmärtää, että jotkut oppimattomat ihmiset edelleen uskoivat Jumalaan.
Eläintiede oli kiehtova aine, jota opiskelin yliopistossa jo vähän kypsemmällä iällä. Joka viikko osallistuimme kahdelle luennolle ja laboratorio-osioon, jossa tutkimme kaikenlaisia eläimiä.
Eräänä päivänä luennoitsija esitteli monisoluisia eläimiä, kuten koralleja, meduusoita ja matoja. Hän selitti täydelle luentosalille, kuinka monisoluiset eläimet kehittyivät ameban kaltaisista, yksisoluisista eläimistä. Me olemme monisoluisia eläimiä, kuten koirat ja katkaravut.
Yksisoluinen eläin ei ole mikään yksinkertainen protoplasmamöykky [protoplasma = solu- ja tumaliman yhteisnimitys]. Se on erittäin monimutkainen eliö, joka kykenee tekemään kaiken mitä se tarvitsee elämiseen ja lisääntymiseen – kaiken tämän vain yhtenä, itsenäisenä soluna.1 Se voi liikkua, etsiä ravintoa, syödä ja sulattaa ravinnon sekä hävittää jätteensä. Se kykenee lisääntymään ja voi näin ollen tuottaa seuraavan sukupolven. On lievästi sanottuna ällistyttävää, että yksi solu selviytyy tästä kaikesta.
Russell Grigg
On tiedetty jo pitkään, että Ernst Haeckel, eräs vaikuttavimmista kehitysopin kansantajuistajista, väärensi eräitä piirustuksia. Kuitenkin hänen petoksensa henkeäsalpaava laajuus on paljastunut vasta viime vuosina.
Haeckelin kuuluisa (surullisenkuuluisa) 24 piirustuksen sarja, sellaisena kuin Haeckel sen julkaisi Anthropogeniessa (Saksa, 1874), jossa väitetään esiteltävän kahdeksan erilaista alkiota kolmessa kehitysvaiheessa.
Yleisesti luullaan, että iänmääritysmenetelmät antavat luotettavia ajoitustuloksi. Mikäli tämä pitäisi paikkansa, voisimme vahvistaa asian määrittämällä historiallisena aikana muodostuneita kiviä. Geologian tohtori teki tämän ja käytti kaupallista arvostettua laboratoriota. Tulokset osoittavat, että radioaktiivisiin iänmääritysmenetelmiin ei voi luottaa.
Andrew Snelling
Kaivosmiehet tekivät harvinaisen löydön vuonna 1993 poratessaan ilmanvaihtokuilua uuteen Crinum Minen kivihiilikaivokseen Keski-Queenslandissa, Australiassa (katso kartta viereisellä sivulla). He kaivoivat ensin hiekkaa ja savea sisältävän pintakerroksen läpi, ja sitten sitä seuraavaa basalttikerrosta 21 metrin syvyyteen. Sieltä he löysivät puunpaloja hautautuneena basalttikerroksen alaosaan.1 Basaltin alapuolella oli savikivi-, silttisavi-, ja hiekkakivikerroksia, joiden väleissä oli kivihiilikerroksia.2
Tarkoittavatko useat kerrostumat useita vuosia?
Don Batten
Artikkeli julkaistu alun perin: Creation 19(1):39–40.
Kääntäjä: Ari Norolampi
Oikolukijat: Johanna Obisike, Joni Ruokamo
Aikaisin eräänä elokuisena aamuna 1995 lähdin surffaamaan poikani kanssa Greenmount-rannalle, joka sijaitsee Gold Coastissa, Queenslandissa, Australiassa. Otin kamerani mukaan siltä varalta, että vastaani sattuisi jotain mielenkiintoista, joka houkuttelisi minut käyttämään loputkin kameraan lataamastani filmistä. Kulkiessani rannalla huomasin öisen nousuveden ja aaltojen irrottaneen hiekkaa rannalta (Kuva 1). Hämmästykseni näin jotain, joka näytti selviltä laminaatioilta tai kerrostumilta hiekassa – ne muodostuivat normaaleista kvartsirakeista ja pienemmistä, tiheämmistä mineraalirakeista, kuten rutiilista [Titaanioksidin kiderakenne], joka on väriltään tummaa (Kuva 2). Kerrostumat olivat nähtävissä pitkin koko paljastunutta hiekkamassaa.
Tunnettu fyysikko Paul Davies sanoi arvostetussa Nature-lehdessä:
”elämän alkuperä pysyy yhtenä suurista tieteen ratkaisemattomista mysteereistä”.
David Catchpoole ja Jonathan Sarfati
Tällainen oli Discover-lehdessä olleen artikkelin otsikko,1 joka kertoi Dr Mary Schweitzerin löytämästä tuoreesta dinosauruksen kudoksesta. Aiheesta on raportoitu aiemmin Creation-lehdessä: Dinosaur bone blood cells found, 16(1):9, 1993; Sensational dinosaur blood report! [ks. kuvat (T. rexin verisuoni ja punasoluja)] 19(4):42; 1997; Dino soft tissue find, 27(4):7, 2005.
Miksi ”vaarallinen”? Alaotsikko (painotuksemme lihavoitu) selittää: ”Kun tämä ujo paleontologi löysi pehmyttä, tuoreen näköistä kudosta T. rexin reisiluun sisältä, hän pyyhki menneisyyttä ja nykyisyyttä erottavan rajan pois. Silloin kaikki karkasi käsistä.”
Don Batten
Evoluution opettajat käyttävät usein harhaanjohtavaa todistelua iskostaessaan hyväuskoisten opiskelijoiden mieliin yleistä evoluutioteoriaa (GTE).
”…kambrikausi paljastaa meille merkittävän määrän eläinten tärkeitä pääjaksoja ’jo evoluution edistyneissä vaiheissa, kun ne ilmestyvät ensimmäistä kertaa. Se on aivan kuin ne olisi juuri istutettu sinne ilman mitään evoluution historiaa. On sanomattakin selvää, että tämä vaikutelma äkillisestä istuttamisesta on ilahduttanut kreationisteja.’”1
