Mikko Tuuliranta ja Matti Leisola, kesäkuu 2023
Mikko Tuulirannan arvio professori Matti Leisolan kirjasta ”Darwin erehtyi – erehtyikö Einsteinkin” huolestutti yhtä lukijaamme. Hän kommentoi kirjoitusta seuraavasti:
Luominen-lehden lukija saattaa mieltää artikkelin siten, että Luominen ry pitää fysiikkaa rappiotieteenä. Koska fysiikan kenttä on laaja ja siihen kuuluu lukuisia eri osa-alueita, olisi mielestäni hyvä, jos Luominen-lehti olisi artikkelissaan määritellyt arvostelun kohteen tarkemmin: - Fysiikka on edelleenkin eksakti tiede - Mutta sen erään osa-alueen, kosmologian turmelusta voi täydellä syyllä rinnastaa evoluutioteorian runtelemaan biologiaan
Kommentoija kiinnittää huomiota myös seuraaviin asioihin:
"…ei kuten nykyfyysikot ajattelevat, että valo on Hegelin ”sekä että oliota” – hiukkasia ja aaltoja." - Tässä Tuuliranta puhuu valosähköisestä ilmiöstä, vaikka ei mainitsekaan sitä nimeltä. Kirjoittajan väite, että Bohr, Schrödinger ja Heisenberg hylkäsivät tieteen kulmakiven, syyn ja seurauksen lain, viittaa ilmeisestikin Leisolan mainitsemiin "tulkitsijoihin", joka olisi tässä kohtaa kannattanut tuoda esille. Nykyisessä muodossaan on mahdollista, että joku ruohonjuuritason lukija tulkitsee tätä Luominen-lehden kirjoitusta siten, että kvanttimekaniikkaa ja sen uraauurtavia tiedemiehiä kyseenalaistetaan. Artikkelin loppupuolella on Leisolan esittämä retorinen kysymys: "Vai onko suhteellisuusteoriakin suojeltu arvostelulta samalla tavalla kuin evoluutioteoriakin?" - Onko vaarana, että joku ruohonjuuritason lukija tulkitsee tätä siten, että Luominen ry pitää Einsteinin suhteellisuusteoriaa epäluotettavana?
Tuuliranta ja Leisola vastaavat kommenttiin seuraavasti:
Kiitämme kommentoijaa palautteesta ja olemme tyytyväisiä, että kirja-arvio on herättänyt ajatuksia. Jokainen meidän ihmisten tekemä kirjoitus on aina puutteellinen ja kaipaa tarkennuksia. Olisi varmasti ollut aiheellista määritellä termi ”fysiikka” hieman tarkemmin hiukkasfysiikaksi. Kommentoija ymmärsi väärin, että Tuuliranta kirjoitti valosähköisestä ilmiöstä (fotonin kyky irrottaa elektroni metallipinnalta), kun hän sanoi, että nykyfyysikkojen mukaan valo on sekä hiukkasia että aaltoja.
Tuuliranta: "fotoni saattaa olla aineen perushiukkanen... että valo kulkee ankeriaan tavoin... elektroni saattaa muodostua kahdesta fotonista, joiden liiketila on suljettu."
Kozulićin kirja tai Leisolan siitä tekemä lyhennelmä ei – vastoin kommentoijan käsitystä –kuitenkaan liity ollenkaan kosmologiaan, josta olemme hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Fysiikan osalta kirjat keskittyvät arvioimaan hiukkasfysiikan teorioita filosofisesta näkökulmasta ja Leisola määritteli Kozulićin teoksen pohjalta tekemänsä kirjan tavoitteen näin: ”Aiheenani ei niinkään ole luonnontieteellisten teorioiden kritiikki, vaan pyrkimys osoittaa miten virheellinen filosofinen perusta saattaa johtaa tutkimustyön väärille poluille ja koetulosten virheelliseen tulkintaan.” Juuri tämän tavoitteen kuvasi yksi fyysikko kirjan takakannessa seuraavasti:
”Fysiikan opinnoissani sivuttiin hiukkasfysiikan standardimallin puutteita ja kvanttifysiikan kummallisuuksia, mutta syvemmän filosofisen tason olemassaolosta ei puhuttu. Professori Leisolan kirja avasi itselleni oven uuteen, kiehtovaan filosofiseen maailmaan. Hiukkaskiihdyttimien ja tarkkojen mittauksien takaa avautui filosofisten oletusten valtakunta, jossa 1700-luvunkin fyysikolla on hämmästyttävästi yhä merkittävää sananvaltaa.” Petteri Välimäki, fil. maist. (fysiikka)
Tuulirannan arvio Leisolan kirjasta käsitteli fysiikkaa vain hyvin pieneltä osin. Olimme hyvin tietoisia siitä, että kvanttifysiikan perustajien näkemysten kriittinen arviointi tai Einsteinin suhteellisuusteorian kritiikki herättää vähintäänkin ihmetystä ja mahdollisesti voimakkaitakin tunteita. Mutta miksi heitä ei saisi arvioida kriittisesti? Esittäväthän jotkut fyysikotkin hyvin vahvoja näkemyksiä evoluutiosta ja kristinuskosta. Maamme luonnontieteilijöistä juuri fyysikot ovat suhtautuneet kristinuskoon ylimielisen aggressiivisesti, ja he kyllä mielellään keskustelevat uskonnosta esimerkiksi piispojen kanssa (Kari Enqvist, Esko Valtaoja). Akateemikko ja vuoden professoriksi valittu fyysikko Risto Nieminen hylkää luomisen ja pitää ”elämää molekyylien prosessina”. Hänen mukaansa ”elämän synty on vaiheittainen ketju herkkiä kemiallisia reaktioita”. (Nieminen R (2007) Nano ja Bio, Helsingin Sanomat, 14.7)
Suosittelemme, että kommentin esittäjä tutustuu vähintäänkin Leisolan kirjaan ja jos mahdollista, myös Kozulićin kirjaan, koska vasta silloin on mahdollista ymmärtää miten syvästi filosofiset uskomukset vaikuttavat kovienkin tieteiden tulkinnoissa. Kozulićin kirjassa on 1990 alkuperäisviitettä, niin että lukija voi itse perehtyä siihen mitä Einstein, Bohr, Heisenberg ym. ovat käsiteltävästä asiasta sanoneet. Leisolankin kirjassa on 280 viitettä. Vastaamme seuraavassa kahteen kommentoijan esittämään huolenaiheeseen ja osoitamme heidän omien tekstiensä kautta, miten itämaiset mystiset ajatukset ohjasivat kvanttifysiikan perustajien ajattelua. Läntisessä Euroopassa tällainen ajattelu alkoi muutamista itämaisista uskonnoista kiinnostuneista ranskalaisista valistusfilosofeista. Yksi heidän opetuslapsistaan oli Hegel, jonka mukaan ristiriidoista ei tarvitse välittää ja lopullisia totuuksia ei ole. Tällainen ajattelu lähtee hindulaisuudesta. Tanskalainen Niels Bohr oli puolestaan Hegelin opetuslapsi.
SYYN JA SEURAUKSEN LAKI
Kyseisten fyysikkojen kirjoituksista käy hyvin ilmi, että he hylkäsivät syyn ja seurauksen lain atomiprosessien kuvauksessa. Einstein ei tätä hyväksynyt, koska kausaliteetti on perusperiaate, jonka varassa luonnontieteet lepäävät: hän olisi ollut ”mieluummin suutari tai pelikasinon työntekijä kuin fyysikko ilman syyn ja seurauksen lakia”. The Born-Einstein Letters (1971) Macmillan & Co., s 48
Niels Bohrin mukaan havaittua atomiprosessien yksilöllisyyttä ei voi sovittaa yhteen kausaliteettiperiaatteen kanssa. Bohr N (1950) Atomic Physics and Human Knowledge, John Wiley & Sons, s. 18
Heisenbergin mukaan atomifysiikan paradoksit ratkeavat vain, kun hylätään vanhat rakkaat ideat, joista ”kaikkein tärkein on se, jonka mukaan luonnonilmiöt noudattavat tarkkoja lakeja eli kausaliteetin periaate.” Heisenberg W (1930) The Physical Principles of the Quantum Theory, Dover Publications, s. 62
”Sellaisen helposti ymmärrettävän kuvan rakentaminen, josta kaikki fyysikot olisivat samaa mieltä, on yksinkertaisesti mahdotonta” Schrödinger hyökkäsi toistuvasti kausaliteetin periaatetta vastaan, koska luonnonlait ovat täysin tilastollisia. Schrödinger E (1953) What is matter? Scientific American, 52
EINSTEININ SUHTEELLISUUSTEORIASTA
Leisolan kirja nostaa esille 1700-luvun fyysikon Rogerio Boschovichin, joka kehitteli suhteellisuusteoriaa paljon ennen Einsteinia. Nikola Tesla, eräs kaikkien aikojen merkittävimmistä keksijöistä, oli Boscovichin maamies ja hän totesi että ”suhteellisuusteoria on muuten paljon vanhempi kuin sen nykyiset kannattajat. Sitä edisti yli 200 vuotta sitten kuuluisa maamieheni Boscovich… Boscovich käsitteli suhteellisuutta mukaan lukien niin sanottua aika-avaruusjatkumoa.” Kozulić pitää Boscovichin suhteellisuusteoriaa oikeana – Einsteinin virheellisenä (kuten jotkut muutkin fyysikot). Alla muutama esimerkki. Tämän kriittisen näkökulman esille ottaminen sopii mielestämme hyvin Luominen-lehden sisältöön. Tesla N (1936) julkaisematon haastattelu, siteerattu teoksessa Anderson L (toim.) Nikola Tesla. Luento New Yorkin tiedeakatemialle: The Streams of Lenard and Roentgen and Novel Apparatus for Their Production, 6.4.1897
Astronomi ja Kolumbian yliopiston taivaanmekaniikan professori Charles Poor oli hyvin kriittinen suhteellisuusteoriaa kohtaan. Poor CL (1922) Gravitation versus Relativity, G.P Putnam’s Sons
Ernst Rutherford piti Einsteinin teoriaa vitsinä ja hänen kollegansa Frederick Soddy huijauksena. Molemmat olivat Nobel-palkittuja tutkijoita. Essen L (1988) Relativity – Joke or Swindle? Wireless World, February, s. 126-127
Fyysikko Louis Essenin saama tulos 299,792.5±1 km/s on virallisesti hyväksytty arvo valon nopeudelle. Essen kiinnostui mahdollisuudesta käyttää atomispektrien taajuutta ajan mittauksen parantamiseksi. Hän kehitti ensimmäisen Cesium-atomiin perustuvan atomikellon yhdessä Jack Parryn kanssa. Essen suhtautui Einsteinin suhteellisuusteoriaan hyvin kielteisesti. Essen L (1971) The Special Theory of Relativity: A Critical Analysis, Oxford University Press
FYYSIKOT HEGELILÄISEN AJATTELUN EDISTÄJINÄ
On tärkeää huomata se tosiasia, että ”kivenkovana tieteenä” pidetyn fysiikan kvanttimaailman tutkijat eivät olleet ”neutraaleja kivikasvoja”, vaan myös relativismin ja itämaisen Jin/Jang ajattelun edustajia. Siten he eivät suinkaan olleet neutraaleja suhteessa kristinuskoon ja luomiseen.
Nils Bohria pidetään merkittävistä fyysikoista kaikkein filosofisimpana. Hän sai Tanskassa arvostetun ritarikunnan jäsenyyden ja valitsi vaakunansa motoksi Contraria Sunt Complementaria (ristiriidat täydentävät toisiaan). Vaikuttaa siltä, että Bohr halusi tulla muistetuksi henkilönä, joka osoitti tämän periaatteen fysiikan avulla. https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=9680951
Kirjassaan Physics and Philosophy Heisenberg perustelee, miten saman ilmiön kaksi ristiriitaista kuvausta sovitetaan yhteen. Heisenberg W (1959) Physics and Philosophy, George Allen & Unwin, s. 49
Schrödinger katsoi, että suhteellisuus ulottuu myös fysiikan ulkopuolelle! Ensimmäisiä relativisteja olivat Kreikan sofistit, jotka ”kykenivät pitämään totena kumpaa tahansa ristiriitaisesta väitteestä”. Schrödinger E (1935) Science and the Human Temperament, George Allen & Unwin, s. 94
