Kaikkeuden keskus

15.11.2009 - Ville

Nyt kun ajatellaan että maailmankaikkeus on ainakin neliulotteinen. Tämähän tarkoittaa sitä että me elämme ikäänkuin pallon pinnalla. Tällöin pallopinnan jokainen piste on näkyvän maailman keskipiste. Eli itseasiassa maapallokin on keskuspiste kuten myös aurinko. Galileo ei ollutkaan kirkon oppia vastaan. Onko tämä logiikka oikea?

Vastaus:

18.07.2013

Kiitos kysymyksestäsi.

Nykyisen sekulaarin Big Bang -näkemyksen mukaan universumi on tosiaan neliulotteinen ja homogeeninen, eli universumilla ei ole reunoja, eikä keskipistettä tai keskipiste on kaikkialla aivan kuin kirjoitit. Universumin galaksien sijoittumista tutkineet tutkimukset1 viittavat kuitenkin siihen, ettei näkemys ole välttämättä totta.

Keskiajan katolinen kirkko oli hyväksynyt Ptolemaioksen näkemyksen maakeskeisestä universumista ja tiedemaailma tuki ja kehitteli sitä noin tuhannen vuoden ajan kyseenalaistamatta sitä. Raamattu ei tällaista näkemystä kuitenkaan edellytä. Maata pidettiin ainoana keskipisteenä, mitä sekulaarin Big Bang -mallin mukaan ei ole olemassa. Näin ollen päättely ei ole täysin oikea.

Näkemyksemme mukaan tällä hetkellä paras kosmologinen malli on Länsi-Australian yliopistossa tutkimusprofessorina toimivan John Hartnettin kosmologisen malli. Sen mukaan universumilla on rajat ja keskipiste, ja me olemme lähellä keskipistettä, mutta emme aivan keskipisteessä, joten päättely ei ole Hartnettin mallinkaan perusteella oikea.2

 
Katso myös:
Lähdeviitteet
  1. Universumin galaksien sijoittumista on tutkittu The 2df Galaxy Redsift Survey -tutkimuksessa ja Sloan Digital Sky Survey -tutkimuksissa. Galaksien sijoittumista kuvaavat kuvat: http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/ ja http://www.sdss.org/news/releases/galaxy_zoom.jpg. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä. Pisteissä eli galakseissa on valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei johdu menetelmistä, sillä Big Bang -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä. Tällöin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta. Dr. John Hartnett: Starlight, Time and the New Physics. Creation Book Publishers, 2007. 978-0-949906-68-7, s. 83–84.
  2. http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/John_Hartnettin_kosmologinen_malli#Oma_galaksimme_tapahtumien_keski.C3.B6ss.C3.A4.