Muovia mussuttava mutanttientsyymi ei edistä evoluutiota

The Guardian julkaisi äskettäin uutisen otsikolla ”Tutkijat loivat vahingossa mutanttientsyymin, joka syö muovipulloja”.1 Mistä on kyse? Ovatko tutkijat todistaneet laboratoriossa mikrobista mikrobiologiksi -evoluution tapahtumisen? Ei. Tästä ei ole kyse. Uutinen perustuu PNAS-julkaisun artikkeliin, jonka otsikko suomeksi käännettynä on ”Muovia hajottavan aromaattisen polyesteraasin karakterisointi ja suunnittelu” (korostus lisätty).2

Lähemmässä tarkastelussa sinänsä mielenkiintoinen tutkimus ei tarjoa varsinaisesti uutta materiaalia luominen-evoluutio -väittelyyn vaan vahvistaa jo aiemmin opittua. Kyseisen entsyymin keinotekoinen parantaminen kertoo tutkijoiden tekemästä älykkäästä suunnittelusta, ei evoluutiosta.

Tiede vs. ”tiede”

Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että todellinen tiede perustuu nykyhetkessä tehtäviin toistettaviin kokeisiin. Toistettavuuden lisäksi on tärkeää, että tieteentekijä pystyy myös havainnoimaan koejärjestelyjä ja tarvittaessa vuorovaikuttamaan niihin. Tätä kokeisiin perustuvaa todellista tiedettä kutsutaankin tästä syystä usein kokeelliseksi tieteeksi. Kokeellista tiedettä saamme kiittää esimerkiksi nousseesta elintasosta, korkeasta teknologiasta ja sairauksien hoitokeinojen kehittämisestä.

Kaikki tiede ei kuitenkaan ole kokeellista. Kertaluontoisia menneisyyden tapahtumia on mahdotonta toistaa. Menneisyyden tapahtumia käsittelevä alkuperätiede ei voi mitenkään havainnoida nykyhetkessä jotain mikä on jo tapahtunut. Kertaluonteisia menneisyyden tapahtumia tutkiva ”tiede” on yhtä kaukana kokeellisesta tieteestä kuin itä lännestä.

Koska havainnointi ja toistettavuus puuttuvat, tieteentekijän maailmankuva värittää alkuperätieteen tuloksia.

Tästä syystä maailma (ja internet!) on täynnä hedelmätöntä juupas-eipäs -väittelyä. Samaa dinosauruksen luuta tuijottavat tutkijat saavat täysin erilaisia ”tuloksia”. Esimerkiksi dinosauruksen luusta löydetty verisuoni3,4 tulkitaan täysin eri tavalla riippuen tulkitsijan maailmankuvasta. Miljooniin vuosiin uskovat yrittävät selvittää, miten verisuoni olisi säilynyt (kaikkien tunnettujen biokemian lakien vastaisesti) miljoonia vuosia. Raamatun historian valossa löytöä tulkitsevat tutkijat toteavat, että löytö lienee syntynyt 4500 vuotta sitten tapahtuneessa vesikatastrofissa.

Sama luu, samat verisuonet: kaksi täysin eri tulkintaa.

Muoviuutinen – ei mitään uutta auringon alla

Sen lisäksi, että uutinen kertoo ennen kaikkea älykkäästä suunnittelusta, siinä ei tosiasiassa ole kyse mistään ennennäkemättömästä. Tiedetään muitakin organismeja, jotka pystyvät samaan.5 Luonnosta löytyy entsyymejä, jotka pystyvät epäspesifisyytensä takia hajottamaan yhdisteitä, joita ihminen on valmistanut, mutta yleensä hyvin hitaasti. Tässä Ideonella sakaiensis -organismin tapauksessa se kasvoi laboratoriossa PET-kalvolla useita viikkoja ja aiheutti sille huomattavaa hajoamista (PET = polyetyleenitereftalaatti, mm. virvoitusjuomapulloissa käytetty muovi).

 

(Kuva alkuperäisjulkaisusta, jossa mainitaan kyseisen bakteerin löydöstä.6)

Uutisen taustalla oleva tutkimusartikkeli2 kertoo entsyymin rakenteen selvittämisestä ja mutaatiosta, joka teki siitä tehokkaamman kyseisen muovin hajottamisessa. Tämä on vastaava tapaus kuin nailonia hajottava entsyymi, josta Ann Gauger on kirjoittanut perusteellisesti ja osoittanut, että kyse ei ole todellisesta evoluutiosta.7,8,9 Löytö perustuu olemassa olevan rakenteen modifikaatioon.10 Tässäkin jutussa on enemmän hypeä kuin konkreettista asiaa, vaikka havainto onkin mielenkiintoinen.

Tuoreessa uutisessa on siis kyse olemassaolevan funktion hienosäädöstä muutaman aminohapon muutoksella - mitään uutta rakennetta ei siis ole syntynyt vaan olemassaolevaa on hienosäädetty.

Tilanne vastaa sitä, että olemassaolevaa tuotantoprosessia tai vaikkapa tietokoneohjelmistoa on insinöörien toimesta säädetty toimimaan paremmin. Kukaan ei näissä tapauksissa väitä, että alkuperäinen tuotos olisi syntynyt ”itsestään luonnollisilla prosesseilla”.

Lukutaitoa uutisointiin

Uutisella ei ole mitään tekemistä (kuvitteellisen) mikrobista minuksi -evoluution kanssa, joka vaatisi valtavan määrän uutta, spesifistä (täsmennettyä) geneettistä informaatiota. Olemassaolevan rakenteen hienosäädön voi helposti selittää Viisaan Luojan etukäteissuunnitteluna – eliöllä on tarvittava informaatio, jolla se pärjää muuttuvissa oloissa.

Evoluutioon uskovat joutuvat luottamaan siihen, että aivoton satunnaisprosessi olisi jollain tuntemattomalla mekanismilla saanut aikaan valtavan määrän informaatiota. Kysymys kuuluu: miten ihmeessä? DNA-koodin ”kirjaimet” eivät määrää DNA:n informaatiosisältöä sen enempää kuin mustetahrat ja paperi kirjan sisältöä, joten todelliselta evoluutiolta puuttuu mekanismi.

Epäilemättä muovientsyymiä käsittelevää uutista ja tutkimustulosta pyritään tulkitsemaan myös mudasta minuksi -evoluution valossa, mutta se tehdään tosiasioista piittaamatta. Faktat puhuvat Luomisen puolesta.

Kiitokset

Kiitos professori emeritus Matti Leisolalle ja lääketieteen ja kirurgian tohtori Lasse Uotilalle asiantuntija-avusta artikkelin kirjoittamisessa.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Scientists accidentally create mutant enzyme that eats plastic bottles, The Guardian, https://www.theguardian.com/environment/2018/apr/16/scientists-accidentally-create-mutant-enzyme-that-eats-plastic-bottles
  2. Austin H.P. et al., Characterization and engineering of a plastic-degrading aromatic polyesterase, PNAS April 17, 2018. 201718804; published ahead of print April 17, 2018. doi.org/10.1073/pnas.1718804115.
  3. Cleland T. et al., Mass Spectrometry and Antibody-based Characterization of Blood Vessels from Brachylophosaurus Canadensis, J. Proteome Res.,14(12):5252–5262, 2015, doi:10.1021/acs.jproteome.5b00675, news.ncsu.edu.
  4. Ks. yhteenveto löydöistä: Catchpoole D., Huolta hirmuliskoista – kahdelta vuosikymmeneltä, Luominen 16:14–17, luominen.fi/hirmuhuoli.
  5. Ibid.(Yoshida et al 2016) ”There are currently few known examples of esterases, lipases, or cutinases that are capable of hydrolyzing PET.”
  6. Yoshida S, et al., A bacterium that degrades and assimilates poly(ethylene terephthalate), Science 351:1196–1199, 2016.
  7. Gauger A., The Nylonase Story: When Imagination and Facts Collide, evolutionnews.org, 4.5.2017, vierailtu 19.4.2018.
  8. Gauger A., The Nylonase Story: How Unusual Is That?, evolutionnews.org, 5.5.2017, vierailtu 19.4.2018.
  9. Gauger A., The Nylonase Story: The Information Enigma, evolutionnews.org, 8.5.2017, vierailtu 19.4.2018.
  10. Gauger A., Adaptation in Action Yields a Repurposed Enzyme, evolutionnews.org 20.4.2018, vierailtu 23.4.2018.
Lisää samasta kategoriasta « Johtofossiileja - todellako?