Pekka Reinikainen
Jonathan Wells ottaa lähempään tarkasteluun Darwinin Lajien synty -kirjassa esitetyn väitteen uimaan lähteneen karhun mahdollisesta kehittymisestä valaaksi. Väite hymyilytti lukijoita ja Darwin poisti sen myöhemmistä painoksista, vaikka itse yhä uskoikin tällaisen muutoksen mahdollisuuteen. Mutta karhun kidan suurenemisen ohella muitakin muutoksia tarvittaisiin.
Monet maanisäkkäät viihtyvät vedessä
Hylkeet, merileijonat ja saukot kuuluvat niihin. Ne eivät kuitenkaan ole täysin vesieläimiä kuten valaat, delfiinit ja pyöriäiset, jotka ovat aina vedessä. Kaikki kuuluvat kuitenkin valaiden lahkoon (cetacea). Uusdarvinistisen fossiilien tulkinnan mukaan maanisäkkäät olisivat ilmestyneet ennen valaita. Mutta kehittyivätkö valaat maanisäkkäistä, kuten Darwin uskoi?
Darwin ajatteli kehityksen tapahtuneen asteittain ja jokainen välivaihe olisi poikennut vanhemmistaan. Hänen mukaansa tapahtumasarja oli sattumanvarainen, sillä hän ei nähnyt välivaiheissa jälkiä suunnittelusta, ei sen enempää kuin "mihin tuuli kulloinkin puhaltaa".
Hengitys, uinti ja lisääntymisen
Mitä kaikkea tarvittaisiin, jotta maaeläimestä saataisiin vesieläin? Lista on todellisuudessa varsin pitkä, mutta keskitytään tässä vain muutamiin yksityiskohtiin. Valaat hengittävät ilmaa maanisäkkäiden tavoin, mutta hengitys tapahtuu niiden ollessa lähes täysin upoksissa. Tästä seuraa, että hengitystie on sijoitettava päälaelle. Sinivalaan uloshengityksen vesisuihku kohoaa 10 metrin korkeuteen. Tällainen suihkukanava on hyvin erilainen kuin maanisäkkään sieraimet, sillä se on varustettu vahvoilla lihaksikkailla "huulilla", jotka pitävät kanavan tiukasti kiinni syvyyksiin sukellettaessa.
Valaat sukeltavat saalistaakseen
Delfiinit ja pyöriäiset voivat sukeltaa 300 metrin syvyyteen, valaat jopa 2-3 kilometrin syvyyteen. Veden pinnalla valaaseen kohdistuu yhden ilmakehän paine. Paine nousee kymmenen metrin välein aina yhdellä ilmakehällä ja voi olla syvyyksissä 200-300 ilmakehää.
Kelluvat kylkiluut
Luiden on mahdotonta suojata keuhkoja valtavassa paineessa ja tämän vuoksi valaan keuhkot painuvat sukelluksissa kokoon. Se onnistuu, koska niiden rintakehässä on useita "kelluvia kylkiluita", jotka eivät liity rintalastaan. Valaan pallea on lähes selkärangan suuntainen eikä suorassa kulmassa siihen nähden kuten vaikkapa ihmisillä. Näin syntyy suuri kosketuspinta pallean ja keuhkojen väliin, mikä mahdollistaa sujuvan keuhkojen kokoonpainumisen.
Syvän sukelluksen aikana valaiden keuhkojen on painuttava kokoon toisestakin syystä. Ilmassa on typpeä, joka korkeassa paineessa voisi siirtyä keuhkoista vereen. Kun syvyyksistä sitten noustaan, typpi kuplisi veressä aiheuttaen vaarallisen sukeltajantaudin. Keuhkojen tyhjennys ilmasta kokoon painumalla torjuu vaaran.
Keuhkojen kokoon painumisesta seuraa kuitenkin ongelma. Kuinka ne saataisiin nopeasti auki takaisin pinnalle päästyä. Tätä varten keuhkorakkulat on käsitelty erityisellä surfaktantti -nimisellä aineella, joka estää rakkuloita liimautumasta yhteen. Tämä rasvoista ja proteiineista koostuva nerokas aine muodostaa solukalvon tapaisen ohuen kerroksen keuhkorakkuloihin ja vähentää niiden pintajännitystä. Tämä aine valmistetaan tehtävään erikoistuneissa soluissa, joista tuote siirretään pinta-aktiiviseen kerrokseen.
Virtaviivaisuus ei riitä
Valaiden vartalo on virtaviivainen ja se mahdollistaa suuren nopeuden vedessä. Sinivalas voi uida 50 kilometrin tuntinopeudella. Ne käyttävät kaksihaaraista, vaakatasoista pyrstöään etenemiseen. Ne eivät kuitenkaan ole passiivisia ja taipuisia räpylöitä, kuten laitesukeltajilla, vaan niiden liike on yhteen sovitettu monimutkaisen jänteiden järjestelmän avulla. Jänteet puolestaan liittyvät pyrstön erityisiin lihaksiin. Everhard Slipper kuvaa järjestelmää: "Kaksihaaraista pyrstöä voi liikuttaa toisiin osiin nähden siten, että liikkeessä ne muodostavat pyrstöön nähden kulman, joka ei määräydy veden paineesta kuten kaloilla vaan on seurausta aktiivisesta lihastyöstä".
Pyrstö on muotoiltu lentokoneen siipien tavoin
Insinöörit selvittivät niiden virtaviivaisuuden ja nostovoiman ja totesivat ne insinöörien rakentamia siipiä edistyksellisemmiksi.
Kehonsisäisten kivesten arvoitus
Virtaviivainen vartalo ei suosi ulkopuolisia kiveksiä ja ne onkin sijoitettu kehon sisään. Nisäkäsurosten, jopa merileijonien, kivekset ovat kehon ulkopuolella, koska siittiöiden tuotanto vaatii pari astetta matalampaa lämpötilaa. Valailla lämpötilan alentaminen toteutetaan vastavirtaukseen perustuvalla lämmönvaihtimella! Laskimosuonet tuovat kiveksiin viileää verta selkäevistä ja pyrstöstä. Tämä veri virtaa laskimoverkostossa, joka ympäröi lämmintä verta vastakkaiseen suuntaan vieviä valtimoita. Näin kiveksiin virtaava lämmin valtimoveri jäähdytetään, jotta siittiöitä voidaan tuottaa. On ilmeistä, että järjestelmän on toimittava samanaikaisesti eli kiveksiä ei voi sijoittaa kehon sisään ilman lämmönvaihdinta.
Naarasvalailla on valmius imettää veden alla
Nännit on upotettu kahteen rakoon. Valasemo ui imettäessään hyvin hitaasti. Poikanen seuraa ja lähestyy nänniä takaapäin. Emo kääntyy hieman sivusuuntaan helpottaakseen nännin saavuttamista, ja samalla nänni työntyy esiin raosta. Koska poikasella ei ole varsinaisia huulia, se laittaa nännin kielen ja kitalaen väliin. Tällöin emo ruiskuttaa maitoa voimalla poikasen suuhun. Kun poikanen irrottaa otteensa, maidon on nähty vielä suihkuavan.
Nuoret poikaset eivät voi olla sukelluksissa yhtä pitkään kuin täysikasvuiset ja niiden on käytävä hengittämässä. Tästä syystä maito on 3-4 kertaa paksumpaa ja ravitsevampaa kuin lehmänmaito ja valaan poikanen saa lyhyessä ajassa runsaasti ravintoa.
Sattumaa vai suunnittelua?
Jos maaeläin halutaan muuttaa valaaksi, tässä oli vain muutamia seikkoja, jotka on huomioitava. Lisää voit lukea kirjastani Eläimet opettavat (TV7 kustannus) tai katsoa TV7 "arkista" sarjaani Eläimet opettavat. Kysymys kuuluu - onko mahdollista, että kaikki muutokset tapahtuisivat sattumanvaraisten mutaatioiden tuottamasta aineistosta, josta luonnonvalinta tuottaisi valaan? Vai onko uusdarvinistinen evoluutio pelkkää taikauskoa? Taikuri vetää hatusta jäniksen, uusdarvinisti nostaa vedestä valaaksi muuttuneen karhun.
Uusdarvinismiin uskovat näkevät fossiileissa välimuotoja
Niillä on raajat, mutta ne ehkä olivat paljon vedessä. He puhuvat "kävelevistä valaista". Muutoksen valaaksi olisi kuitenkin pitänyt tapahtua "geologisessa silmänräpäyksessä". Kyseessä on matemaattinen mahdottomuus.
LÄHDE: From Bears to Whales: A Difficult Transition
KANSANLÄHETYSPÄIVIEN YOUTUBE-TALLENNE MYÖHEMMIN
Kesälomasta johtuen esityksen editointi tapahtuu myöhemmin ja tallenteen linkki laitetaan 30.7 tai 10.8 blogiin.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
