10.2.2019: Vedenpaisumus - tarua vai totta?

Pekka Reinikainen

Kansojen yhdenmukaiset kertomukset

Tanskalainen Henri Nissen, joka on toiminut muun muassa Tanskan parlamentin lehdistösihteerinä, on kirjoittanut kirjan Nooan arkista, Noah’s Ark: Ancient Accounts and New Discoveries. Siinä perehdytään kansojen vedenpaisumuskertomuksiin. Kansojen vedenpaisumuskertomuksia tunnetaan 212 kappaletta. Niistä 186:ssa kerrotaan perheestä, joka pelastui. Legendoista 148:ssa mainitaan laiva, jonka matkustajat pelastuivat ja 64 kertomuksesta selviää, että pelastuminen tapahtui jollakin muulla tavalla. Tulva mainitaan maailmanlaajuiseksi 154 kertomuksessa ja eläinten pelastumisesta kerrotaan 142 kertaa. Nissen päättelee, että kertomukset osoittavat, että Raamattu on todella hämmästyttävän luotettava, kun sitä vertaa muihin lähteisiin. On myös syytä pitää mielessä, että nämä yhdensuuntaiset selonteot vedenpaisumuksesta on kirjattu eri puolilta maailmaa, jopa eteläisen Tyynenmeren Fiji-saarilta. Toisin sanoen, kyseessä ovat itsenäiset ja toisistaan riippumattomat kuvaukset yhteisestä perimätiedosta.

Geologia vahvistaa, että on tapahtunut vedenpaisumus

Se vahvistaa myös maailman historian aikataulun sekä alussa tapahtuneen luomisen. "Tieteen vapauttamiseksi Mooseksesta” 1700-luvulla kyhätty geologian uniformitarianistinen ja poliittinen korttitalo on sortunut. Se ei kestänyt maastosta tehtyjä havaintoja. Tämä ei yllätä, koska Jumalan kumoamiseksi sommiteltu tarina on pelkkää ateistien filosofointia. Kun lapio työnnetään maahan, kentältä saatava todistusaineisto kumoaa väitetyt vuosimiljoonat. Laaksot, sedimenttikerrostumat, tuliperäinen toiminta, maanjäristykset, eroosio, fossiilien synty ja monet muutkin prosessit, joiden väitettiin vievän vuosimiljoonia, ovat muuttuneet uniformitarianismille vihamieliseksi todistusaineistoksi ja geologien väitteet ovat osoittautuneet kehäpäätelmiksi

Kun jo tutkimusta aloitettaessa pidetään kerrostumia ja maan muotoja satojen miljoonien vuosien ikäisinä, joudutaan ad hoc- päättelyiden ansaan. Tämä ei yllätä, koska täysin virheellistä tulkintaa on mahdotonta osoittaa todeksi tieteellisellä menetelmällä.

Geologiassa on tapahtumassa perinpohjainen oppirakennelman muutos

Hiilen synty, ”monet” jääkaudet, dinosaurusten jalanjäljet ja niiden munat väitetyllä ”elämän keskiajalla” osoittavat, että vedenpaisumus ei vain selitä niitä, vaan antaa vakuuttavamman tulkinnan näille havainnoille kuin uniformitarianismi. Kerrostumat kertovat kaiken kattaneesta katastrofista. Seuraavassa vakuuttavia todisteita.

Hiilikerrostumat syntyivät nopeasti vedenpaisumuksessa

Hiili on aina ollut tärkeä energialähde ihmisille. Se on syntynyt tiiviistä, muodonmuutoksen läpikäyneestä kasvimassasta. Hiiliesiintymiä on myös maanpinnalla ja aivan sen alla. Hiili esiintyy usein juonteina. Juonteet voivat olla jopa 60 metriä paksuja. Uniformitarianistit ovat perinteisesti väittäneet niiden synnyn edellyttävän vuosimiljoonia. Väite perustuu kasvimassan hitaaseen kertymiseen ja massan hajoamiseen turpeeksi suolla, missä vesi estää valkolahottajahomeen ligniiniä purkavan toiminnan. Uniformitarianistien perinteinen ”ikoni” on ”hiilisuo”.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tämä näkemys on riittämätön. Vaadittavia tekijöitä on liian paljon, tapahtuma on liian monimutkainen ja kestää aivan liian kauan. Turpeen pitäisi näet säilyä happamassa ja hapettomassa ympäristössä veden sisällä, jotta se ei lahoa. Tästä syystä esimerkiksi lehtiä ei metsissä ole paksuina kerroksina. Jotta hiiltä kertyisi, koko suon täytyisi vajota. Vajoamisen täytyisi kuitenkin tapahtua äärimmäisen hallitusti, jotta hapettomuutta ylläpitävä veden pinta säilyttäisi turpeeksi muuttuvan kasvimassan.

Turpeen kertymisen jälkeen tarvitaan hienovarainen meren murtautuminen suota peittämään. Näin suo peittyisi sedimenttikerrostuman alle. Tämän tulee tapahtua riittävän nopeasti, jotta turve ei ehdi muuttua mullaksi, mutta samalla riittävän hellästi, jotta turve ei kulkeudu tiehensä. Eikä tässä vielä kyllin. Tämän näytelmän on toistuttava monta kertaa, kunnes turve ja muodostuneet sedimenttikerrokset ovat tuhansien metrien vahvuiset, jotta paine ja kuumuus muuttaisivat turpeen hiileksi tai ruskohiileksi. On helppo ymmärtää, että tällaista ihmettä ei tapahdu ja nykyhetken tapahtumat eivät ole avain menneisyyteen, kuten uniformitarianistit hokevat!

Maallistuneiden geologien toivomia ihmeitä ei tapahdu,

eivätkä heidän ongelmansa tähän lopu, sillä hiili on usein puhdasta ja juonteet paksuja. Jos niiden synty olisi vaatinut pitkiä ajanjaksoja, miksi juonteissa ei ole epäpuhtauksia kuten hiekkaa, tuliperäistä tuhkaa ym. Tämä on merkittävä ongelma, sillä 60 metrin paksuinen hiilijuonne edellyttää syntyäkseen 600 metrin vahvuisen turvekerroksen, jonka muodostuminen kestäisi tavattoman pitkän ajan. Uniformitarianistien näkemys on äärimäisen epätodennäköinen, sillä heidän näytelmänsä täytyy tapahtua merellisessä ympäristössä, koska hiilijuonteiden läheisyydessä on usein merellisiä sedimenttikerrostumia ja fossiileja. Rantaviivat ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksen tilassa. Paksuimmat nykyään tunnetut turvekerrokset ovat 20 metrin vahvuisia, eikä niiden ole todettu muuttuvan hiileksi. Hiiliesiintymät eivät sovi uniformitarianistiseen tulkintaan.

Vedenpaisumus selittää hiilen muodostumisen paremmin

Vedenpaisumuksen alkuvaiheessa kasvimateriaalia olisi irronnut valtavina ”tukki- ja kasvilauttoina”, jotka olisivat ajelehtineet virtausten mukana ja kasautuneet paksuiksi kerrostumiksi, jotka jäivät sedimenttien peittoon. Puu muuttuu hiileksi huomattavasti pienemmässä paineessa kuin turve. Kun kasvimateriaali hautautui vedenpaisumuksessa nopeasti ja sen päälle kertyi paksu sedimenttikuorma, tämä selittää hiilen nopean muodostumisen ymmärrettävästi.

Vedenpaisumus selittää myös hiilijuonteiden suhteellisen puhtauden ja niihin liittyvät merelliset fossiilit ja sedimentit. Vedenpaisumuksen alkuvaiheessa syvälle hautautunut hiili tuli melko lähelle maan pintaa, kun vedenpaisumuksen päättyessä merialtaisiin palaavat vedet kuluttivat alkuvaiheessa kasautuneita sedimenttikerrostumia päältä pois. Hiilikerrostumat sopivat hyvin yhteen vedenpaisumuksen tapahtumien kanssa. Niiden syntyyn ei suinkaan tarvita valtavia ajanjaksoja vaan oikeat olosuhteet ja tapahtumien järjestys.

Lyhyitä ”jääkausia”

Uniformitarianistien mukaan maapallolla on ollut 5 merkittävää jääkautta. Niitä olisi alkanut esiintyä yli 2 miljardia vuotta sitten ja eräät olisivat kestäneet satoja vuosimiljoonia. Tähän tulokseen on päädytty etsimällä maaperästä jääkaudelle tyypillisiä kiviä. Tähän liittyy kuitenkin paljon tulkinnallista epävarmuutta. Ongelma on myös teoriaan liittyvä ajatus maapallosta lumipallona, sillä jos näin kävisi, lumi ei ehkä enää sulaisi ja Maa pysyisi jäässä, kun lumi heijastaisi Auringon lämmön takaisin avaruuteen. Lämpötila voisi asettua tällaisessa tilanteessa pysyvästi -80 Celsiusasteeseen. Jääkausiksi tulkitut kivimuodostumat voivat kuitenkin olla massiivisten vedenalaisten maanvyöryjen synnyttämiä.

Maan ainoan jääkauden

jättämiä jälkiä ovat moreenit, urat kallioissa ja kivenjärkäleissä jne. Maapallon kokema ainoa jääkausi peitti 30% maanpinnasta. Se tapahtui pohjoisella ja lauhkealla vyöhykkeellä, missä lämpötila laski noin 12-28 astetta tavanomaisesta vuodenaikavaihtelusta. Koska kylmempi ilma on kuivaa, kosteutta tarvittiin jostakin. Pelkkä planeetan kylmeneminen ei aiheuta tällaista jääkautta, sillä lumisadetta ei pelkässä kovassa kylmyydessä synny.

Uniformitarianismi ei selitä jääkausia, mutta ainoaa jääkautta edeltänyt vedenpaisumus ratkaisee ongelman upeasti. Geologithan eivät kykene selittämään edes yhtä jääkautta, mutta väittävät silti, että niitä olisi ollut 50. Heillä on 60 erilaista jääkauden syntyteoriaa, joista Milankovicin teoria on tunnetuin.

Vedenpaisumus selittää ainoan jääkauden synnyn

Vedenpaisumukseen liittyi runsaasti tulivuorenpurkauksia. Niiden jättämät jäljet ovat todettavissa kymmenien tuhansien sammuneiden tulivuorten ja valtavien laavakenttien muodossa. Tällainen mullistus lämmitti merivettä ja nosti runsaasti tuhkaa ilmakehän yläosiin. Tämä peitti auringon lämpösäteilyä vuosikausia ja sai aikaan kylmiä kesiä. Tulivuoritoiminta ei laantunut vedenpaisumuksen jälkeen, vaan väheni hitaasti ja kylmät kesät jatkuivat vuosisatojen ajan.

”Suuren syvyyden lähteet” (1.Moos.7:11) lämmittivät merten vedet pitkäksi aikaa ja ilmakehään muodostui runsaasti kosteutta, joka lisäsi lumisateita pohjoisella ja lauhkealla vyöhykkeellä. Saharassa satoi vettä ja alue oli rehevää ja pyramideja rakennettiin. Etelä-Euroopassa asuttiin luolissa. Merten jäähtymiseen kulunut aika on arvioitu ja sen mukaan jäätä kertyi 500 vuoden ajan ja jäätiköiden sulaminen kesti 200 vuotta. Jääkausi kesti kaikkiaan noin 700 vuotta. Aiheesta lisää Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta -kirjassa.

Dinosaurusten munia ja jalanjälkiä

käytetään ”todisteena” vedenpaisumusta vastaan. Jälkiä on miljoonittain sedimenttikerrostumissa kautta maailman, samoin kuin kivettyneitä munia oletetuissa pesissä. Ensi ajattelemalta voisi vaikuttaa epätodennäköiseltä, että jälkiä olisi säilynyt vedenpaisumuksen pyörteissä varsinkin, kun useimmat ovat satojen metrien paksuisten kerrostumien alla.

Kun jälkiä tutkitaan tarkemmin, saman eläimen monet rinnakkaiset jäljet muodostavat usein suoran linjan tai kaartavat hieman. Harhailua tai nopeita käännöksiä ei todeta. Niitä odottaisi tapahtuvan normaaleissa päivittäisissä toiminnoissa. Sen sijaan jäljet sopivat harkittuun pakenemiseen. Lisäksi munat ja jäljet ovat lähes aina tasamaalla, eivät pesissä kuten krokotiileilla. Munat ovat huokoisia ja olisivat kuivuneet nopeasti elleivät ne olisi hautautuneet heti. Todistusaineisto viittaa siihen, että muniminen tapahtui kiireessä.

Ongelma ratkeaa, kun ymmärretään, että tulva ei ollut kaikkialla kaoottinen koko ajan. Lisäksi veden pinta saattoi nousta ja laskea toistuvasti paikka paikoin. Jos sedimenttiä kertyi paikka paikoin nopeasti, vesi saattoi tilapäisesti laskea ja paljastaa alemmat sedimentit. Veden varaan joutuneet dinosaurukset tai korkeammalle maaperälle joutuneet saattoivat nopeasti siirtyä näille alueille tehden sinne jälkiä. Ne munivat yrittäessään paeta.

Raamattuun luottavilla on vastaukset

Raamatussa kehotetaan: ”koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää” (1.Tess.5:11). Uniformitarianistien geologiset ongelmat ovat paljon suurempia kuin kreationistien. Geologien 200 vuotta vanhat pinttyneet uskomukset estävät heitä näkemästä vaihtoehtoisia tulkintoja. Mielenkiintoista on, että aina 1700-luvulle asti kaikki näkivät vedenpaisumuksen ilmiselvän todistusaineiston maakerrostumissa. Tämän jälkeen ongelmat peitettiin paperisilla ad hoc -todisteilla, kuten ajatuksella hiiltä tuottavasta suosta, joka on mahdottomuus. Ennalta lukkoon lyöty maailmankuva ei kuitenkaan pyyhkiydy pois helposti, koska se on syöpynyt aivoihin. Myös teistiset evolutionistit ovat harhapoluilla, koska eivät välitä tutustua todistusaineistoon ja tyytyvät vain veisaamaan konsensusgeologien epävireisiä virsiä.

Raamatussa ilmoitettu maailman historia, vedenpaisumus mukaan lukien, selittää riittävän hyvin geologien pulmakysymykset. Maallistuneilla tiedemiehillä on kuitenkin yksinoikeus tiedottamiseen, siitä huolimatta, että kreationistit ovat selvittäneet huomattavan määrän asioita, joita on lueteltu tämän kirjoituksen lähteessä, johon myös artikkelini perustuu. Kaikkia kysymyksiä ei tietenkään ole ratkaistu ja tämä tarjoaa paljon mahdollisuuksia luomiseen uskoville tutkijoille, jotka pitävät Raamattua Jumalan meille antamana ilmoituksena maailman historian tapahtumista.

Lähde:

Why Geology Matters, Part 3, Michael J. Oard MS, Creation Matters, Vol.23, Number 6, November/December 2018

DINOHUIJAUS HEUREKASSA

”Tiede”keskus Heurekassa kerrotaan taas kerran satuja dinosauruksista. Näytteillä on muun muassa keinotekoinen brachhiosaurus, jonka fossiileista on ”päätelty”, että ne ”kuolivat sukupuuttoon” noin 145 miljoonaa vuotta sitten.

Toivon, että tähän mennessä blogieni lukijat ovat oppineet ajattelemaan itse ja ymmärtävät, että eroosio olisi vienyt nämä fossiileja sisältävät sedimentit mukanaan merenpohjaan muutamassa miljoonassa vuodessa, jos uskomme geologien uniformitarianismiin, jonka mukaan ”nykyisyys on avain menneisyyteen”. Dinosaurukset ovat todellisuudessa hautautuneet vedenpaisumuksen tsunameihin noin 4500 vuotta sitten, sillä niiden luista on eristetty taipuisia verisuonia Dinosauruksen veri on aitoa Jokainen ihminen kyllä ymmärtää, että taipuisat verisuonet eivät säily kymmeniä miljoonia vuosia. Tämäkin tutkimistulos on moninkertaisesti varmistettu maallistuneessa yliopistolaboratoriossa. Suurelle yleisölle ei myöskään kerrota, että on lisäksi löydetty dinosaurusten muumioita sekä niiden fossiileista nahkaa, proteiineja, DNA:ta ja hiilen nuorta C14 isotooppia. Miksi ei kerrota? Koska kaikki nämä lukuisat löydöt kumoavat kehitysopin.

PÄÄLEHDEN TIEDESEKOILU ON TAUOTONTA

Lehden tiedetoimituksen esimies surkuttelee, aivan perustellusti, bulldoggien terveysongelmia, joita jalostus on tuottanut (31.1). Sekoilu tapahtuu kirjoituksen lopussa, missä hän ylistää Darwinia: ”Evoluutioteorian isä oivalsi jo 1800-luvulla, ettei kaikkien yksilöiden pidä olla samankaltaisia. Monimuotoisuus ja geenien runsaus on parasta polttoainetta luonnonvalinnalle. Saadaan sukupolvi sukupolvelta terveempiä ja elinvoimaisempia yksilöitä”.

Mikä tässä on ongelma?

Laatu ei parane vaan väistämättä huononee sukupolvi sukupolvelta, sillä piileviä mutaatioita kertyy satamäärin. Eihän luonnossa juuri muuta tapahdu, kuin sukupuuttoon kuolemista! Luonnonvalinta ei piileviä mutaatioita tai DNA:n kopiointivirheitä poista, koska se ”ei näe” niitä. Kun niitä on kertynyt tarpeeksi, laji kuolee sukupuuttoon.

Uusdarvinismi ei tuota ”terveempiä ja elinvoimaisempia” yksilöitä, vaan kuljettaa kaikki lajit varmaan sukupuuttoon. Mutaatio+luonnonvalinta ei pysty tuottamaan edes yhtä täysin uutta geeniä, siitä nyt puhumattakaan, että se olisi tuottanut eliön kymmenet tuhannet virheettömät alkuperäiset geenit ja DNA:n moniulotteisen käyttöjärjestelmän. Vain luominen selittää toimivan solun olemassaolon. On käsittämätöntä, että tiedetoimituksen esimies ei tajua, että polvi ei pojasta parane, vaikka sananlasku niin väittää. Tätä tosiasiaa eivät tosin biologitkaan näytä ymmärtävän, ja ne jotka ymmärtävät, vaikenevat visusti, etteivät menetä työpaikkaansa. Lisätietoja asiasta kiinnostuneille on J.C. Sanfordin kirjassa Eliömaailma rappeutuu (Datakirjatkustannus.fi).

TÄSTÄ ESITYKSESTÄNI SELVIÄÄ, MUUN MUASSA, ETTÄ IHMISEN SUKUPUUTTO ON LÄHELLÄ

Mahdollisesti jo kuuden sukupolven päässä: Pekka Reinkainen "Ihmeellinen ihminen"

TEISTISEN EVOLUUTION MÄDÄT HEDELMÄT

Pekka Reinikainen Alavuden Helluntaiseurakunnassa:

Taistelu Raamatusta



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.