Dinosaurukset

21.07.2011 - Matti

Mikä on Kreationismin mielipide Dinosauruksista?

Vastaus:

20.06.2013

Kiitos kysymyksestäsi.

Raamatun mukaan Jumala loi dinosaurukset ihmisten rinnalle (1. Moos. 1:24-31) vain noin 6000 vuotta sitten. Ihmiset ja dinosaurukset ovat siis eläneet lähihistoriassa samaan aikaan.

Nykyään kuitenkin lähes kaikkialla sanomalehdistä lasten kuvakirjoihin kerrotaan, että miljoonia vuosia sitten oli ”dinosaurusten aikakausi”, mutta ne kuolivat sukupuuttoon kauan ennen kuin ihminen ilmaantui tälle planeetalle. Tämän ja Raamatun ilmoituksen välillä on siis selvä ristiriita.

Ristiriidan perusta

Tapa, jolla maailma – ja myös dinosaurukset – nähdään, riippuu taustaolettamuksista. Evoluutioteorian oppikirjoissa esitetty perusidea on, että ihmiset ovat ilmaantuneet 'vain' noin 100 000 vuotta sitten. Tästä seuraa, ettei tätä ennen kukaan havainnut tai tallentanut tapahtumia, ja tiedemiehet voivat vain jäljentää esihistoriaksi kutsumaansa osaa historiasta fossiiliaineiston ja olettamusten perusteella.

Evoluutioteoreettisesti ajateltuna sedimenttikivikerrostumat ympäri maailmaa ovat muodostuneet miljardien vuosien aikana. Näin ollen tutkimalla eliöiden kulkua alimmasta (”vanhimmasta”) kerrostumasta ylimpään (”nuorimpaan”) saadaan selville evoluutioteorian mukaisten ilmaantumisten ja häviämisten järjestys miljoonien vuosien aikana.

Kristittyjen taustaolettamukset ovat (tai ainakin pitäisi olla) hyvin erilaiset. Ensinnäkin kristityt uskovat Luojaan, ja että hän on puhunut hyödyksemme (2. Tim. 3:16) profeetoilleen (Hepr. 1:1). Kristityt myös tietävät (tai heidän pitäisi tietää) silminnäkijäkertomusten painotus Raamatussa (5. Moos. 19:15; 2. Kor. 13:1). Ilman silminnäkijäkertomuksia emme voi varmasti tietää, mitä tapahtui ennen syntymäämme (Job 38:4,21).

Sekulaarit paleontologit, biologit ja antropologit ovat huomattavan epäedullisessa asemassa yrittäessään jäljittää historiaa ilman silminnäkijälähteitä. Käänteisesti, jos Raamatun välittämä historian silminnäkijäkuvaus on alusta alkaen totta, silloin ympäri maailmaa löydetty dinosaurusten fossiiliaineisto sopii selvästi paremmin ”nuoren” maan Raamatussa ilmoitettuun historiaan kuin väitettyjen pitkien ajanjaksojen evolutiiviseen historiaan. Tilanne myös on tämä.

Dinosaurusten fossiileja – hyvin paljon!

Raamattu kertoo noin 4 500 vuotta sitten tapahtuneesta vedenpaisumuksesta, joka oli niin suuri, että sen seurauksena Nooa, hänen perheensä ja eläin- ja lintulasti pysyivät arkissa yli vuoden ajan. Monet tuolloin veden mukanaan kuljettamat kerrostumat ovat nyt kivettyneenä ympäri maailmaa ja tarjoavat voimakasta todistusaineistoa vedenpaisumuksen aikaisten maasto-olosuhteita muokanneiden voimien toiminnasta. Näissä sedimenttikivikerrostumissa on suunnaton määrä fossiileja, joista monet ovat niin hyvin säilyneet, että näiden luontokappaleiden on täytynyt hautautua nopeasti suurien sedimenttimassojen alle – raadonsyöjien tai hapen aiheuttamista tuhoista ei ole niissä merkkiäkään.

Lukuisten fossiilien joukosta tutkijat ovat löytäneet ja dokumentoineet monia dinosaurusten fossiileja. (Silloin tällöin voi kuulla väitettävän, ettei dinosauruksia koskaan ollut olemassa, mutta tällaiset väitteet ovat täysin kestämättömiä runsaan fossiiliaineiston valossa.) Dinosaurusten fossiilihautoja1 on löydetty useista paikoista ympäri maailmaa.

Raamatussa puhutaan dinosauruksista

Raamatussa ei kuitenkaan mainita suoraan termiä ”dinosaurus”, sillä se on verrattain uusi sana. Richard Owen keksi sen vuonna 1841 johtamalla kreikan ”hirveää liskoa” tarkoittavista sanoista, sen jälkeen, kun oli nähnyt Iguanadonin ja Megalosauruksen fossiloituneita luita. Raamattu kuitenkin kertoo tärkeitä tietoja dinosauruksista:

  • Alunperin dinosaurusbaraminit (alkulajit) luotiin luomisviikolla noin 6000 vuotta sitten.
  • Maalla eläneet dinosaurukset luotiin kuudentena päivänä, vedessä eläneet (kuten plesiosaurus) ja lentävät (kuten pterosaurus) viidentenä päivänä.
  • Ennen syntiinlankeemusta ei ollut kuolemaa eikä kärsimystä, joten dinosaurukset elivät ihmisten, ja muiden luotujen archaebaraminien rinnalla.
  • Koko luomakunta mukaan lukien dinosaurukset kirottiin syntiinlankeemuksen seurauksena olemaan katoavaisuuden alla (Room. 8:20-21).
  • Kaikki ilmaa hengittävät selkärankaiset maaeläimet mukaan lukien dinosaurukset, jotka eivät olleet Nooan arkissa, tuhoutuivat vedenpaisumuksessa noin 4500 vuotta sitten. Ne eivät kuitenkaan kuolleet sukupuuttoon tällöin, sillä pari jokaista baraminia oli arkissa.
  • Ilmaa hengittävät maaeläimet alkoivat asuttaa maata uudestaan arkin laskeutumispaikasta Lähi-idästä alkaen (Araratin vuoristo 1. Moos. 8:4).
  • Vedenpaisumuksen loputtua ihmisen pelko lankesi kaikkien eläinten (mukaan lukien dinosaurusten) ylle, sillä ihminen sai luvan syödä lihaa (1. Moos. 9:2-4).

Ovatko lohikäärmeet dinosauruksia?

Yllä mainitun dinosauruksia koskevan raamatullisen ajatuskehyksen perusteella voi hyvin kysyä, kohtasivatko vedenpaisumuksen jälkeen eläneet ihmiset dinosauruksia.

Dinosaurusten kohtaamisesta on todellakin vahvoja merkkejä. Euroopasta, ympäri Aasiaa ja Kiinasta löytyy historiallisia viitteitä lohikäärmeistä, joiden kuvaukset sopivat hyvin tiedemiesten nykyaikaisiin fossiiliaineiston perusteella luomiin dinosaurusten rekonstruktioihin.

Esimerkiksi vuoden 1405 aikakirjasta Englannista: ”Suuri töyhtöpäinen lohikäärme, jolla oli sahankaltaiset hampaat ja erittäin pitkäksi jatkuva häntä, aiheutti Buresin kaupungin ja Sudburyn lähistöllä maaseudulla äskettäin suurta vahinkoa. Se teurasti lammaslauman paimenkoiran ja ahmi monta lammasta.”2 Yksityiskohdat töyhtöpäästä ja erittäin pitkäksi jatkuvasta hännästä ovat yhdenmukaisia sen kanssa, että tämä lohikäärme oli dinosauruksen kaltainen eläin.

Vuoden 900 tienoilla irlantilainen kirjoittaja tallensi yhteenoton suuren paksujalkaisen ja vahvakyntisen eläimen kanssa, jolla kuvattiin olevan ”rautakynsiä” hännässään – olisiko tämä ollut Stegosaurus?3

Britanniassa Carlislen Katedraalin 1400-luvulle ajoitetuista pronssikaiverruksista kuvataan eläimiä, jotka kuka tahansa nykylapsi voisi välittömästi tunnistaa dinosauruksiksi erilaisten kalojen, koirien, sikojen, lintujen ja muiden tunnettujen eläinten kanssa.4 Kuinka kaiverrukset tehneet ihmiset ovat voineet tietää miltä dinosaurukset näyttävät, eliväthän he yli kolme vuosisataa ennen kuin kyseiset eläinten fossiloituneita jäänteitä alettiin järjestelmällisesti kaivaa esiin, kuvaamaan ja nimeämään? Vastaus on selvä: ihmiset tiesivät, miltä kyseiset dinosaurukset näyttivät, koska kyseisiä eläimiä oli silloin elossa ja ne olivat yhtä tunnettuja ihmisille kuin kalat, koirat, siat ja linnut.5

Kuvaukset lohikäärmeistä ovat huomattavan yhdenmukaisia Englannista (Walesin lipun tunnuskuva on lohikäärme) Euroopan ja Intian kautta Kiinaan. Kiinalaiset saviastiat, koruompeleet, veistokset jne. ovat kuuluisia lohikäärmekuvioinneistaan.

Lohikäärmeen kirjoitusmerkki Perinteisessä (monimutkaisessa) kiinalaisessa kirjoituksessa kuvaa lohikäärmeen kirjoitusmerkki kuvakirjoituksellisesti lohikäärmettä – Oikeanpuoleinen osa kirjoitusmerkistä on lohikäärmeen selkä ja häntä. Myös useiden kiinalaisten sanotaan olleen tekemisissä yhä elävien lohikäärmeiden kanssa samoin kuin tiikereidenkin.6

Lisäksi yksitoista kiinalaisen kuukalenterin kahdestatoista symbolista on todellisia eläimiä (sika, rotta, jänis, tiikeri jne.), mikä viittaa kahdennentoista, lohikäärmeenkin olevan samalla tavoin todellinen.

Kaikki tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että dinosaurukset samaistetaan historian lohikäärmeisiin, jotka elivät vielä varsin vähän aikaa sitten. Tämä on ristiriidassa miljoonia vuosia ennen ihmisiä olleen ”dinosaurusten aikakauden” kanssa, mutta tukee raamatullista näkemystä maailman todellisesta historiasta.

Dinosaurusten kuvausta Raamatussa

Monien mahdollisten epäsuorien dinosaurusviittausten lisäksi Raamatussa on Jobin kirjassa yksityiskohtainen kuvaus eläimestä, joka on mahdoton määritellä yhdeksikään nykyään eläväksi eläimeksi.

Muutaman sadan vuoden sisällä vedenpaisumuksesta Jumala puhui Jobille ja muistutti häntä mahtavuudestaan huomauttamalla erityisen mahtavasta luontokappaleesta, jonka hän oli luonut: ”Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut. Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.” (Job. 40:10-14, vuoden 1938 käännös)

Yksi raamatuntutkijoiden ongelmista on ollut määritellä mikä ”behemot” voisi olla. Se selvästikin oli elossa Jobin aikana, sillä muuten Jumalan sanoissa ei ole mitään järkeä. Jotkin Raamatun kääntäjät, jotka eivät ole olleet varmoja mikä eläin on kyseessä, ovat yksinkertaisesti translitteroineet heprean בּהמוֹת-sanan behemotiksi. Toiset taas ovat ajatelleet sen olevan suurin nykyään elävä maaeläin kuten norsu tai virtahepo sen vahvuuden perusteella, ja siksi että sitä kutsutaan jumalan luomistöistä uljaimmaksi. Tämä on huomioitu alaviittenä tai itse käännöksessä.

Fossiiliaineiston perusteella kuitenkin tiedetään, että useat dinosaurukset olivat huomattavasti norsuja suurempia. Lisäksi behemotin tulkinta norsuksi tai virtahevoksi ei ole järkevä, sillä behemotin hännän kuvataan olevan kuin setrin runko. Narunkaltaisia norsujen tai virtahepojen häntiä ei kuitenkaan voi mitenkään järkevästi verrata setrin runkoon. Paleontologien fossiilien perusteella tekemät kuvaukset brachiosauruksesta taas sopivat erinomaisesti behemotin kuvaukseen Jobin kirjassa.7

Katso myös:
Lähdeviitteet
  1. Katso Fossiilien joukkohaudat -vastaus
  2. Tämä ja lukuisat muut tapaukset samantyyppisistä kohtaamisista ihmisten ja lohikäärmeiksi kuvattujen dinosaurustenkaltaisten eläinten kanssa voi löytää kirjasta Cooper, B.: After the Flood – The early post-Flood history of Europe traced back to Noah, New Wine Press, West Sussex, UK, 1995. s. 130–161, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf.
  3. Taylor, P. S.: The great dinosaur mystery and the Bible, Chariot Victor Publishing, Colorado Springs, USA, 1989. s. 43, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf.
  4. Bell, P.: Bishop Bell’s brass behemoths! Creation 25(4):40–44; 2003, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf.
  5. Vuonna 1845 sanomalehteen tallennetut Australian aboriginaalien kuvaukset bunyipistä ovat vahvasti yhtenevät niiden eläinten kanssa, jotka nykyään tunnetaan hadrosaurideina. Huomattava on, että vasta 13 vuotta vuoden 1845 jälkeen ensimmäinen hadrosauridi kuvattiin fossiiliaineiston perusteella. Kts. Anon.: Bunyips and dinosaurs, Creation 15(2):51, 1993, ja Anon: Settlers feared the bunyip, Creation 28(2):11, 2006, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf.
  6. Batten, D.: Crouching tiger, hidden dinosaur? Creation 23(4):56, 2001, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf.
  7. Steel, A., Could Behemoth have been a dinosaur? Journal of Creation 15(2):42–45, 2001, viitattu http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter19.pdf