15.10.2017 Evoluutioon uskovien likaisia salaisuuksia

Elämän ilmestyminen aineesta on samanlainen ongelma kuin aineen ilmestyminen tyhjästä

YLE:n uutisissa kerrottiin 15.10.2017 kuinka ”jälleen kerran” ollaan lähempänä ”elämän synnyn ymmärtämistä”. Elämä olisi saanut alkunsa, kun meteoriitit pommittivat ”alkumaapallon” lämpimiä lammikoita 4 miljardia vuotta sitten.

Jokainen fysiikkaa ja kemiaa ymmärtävä tietää, että itsestään syntyvä elämä edustaa ateistista taikauskoa, jolla ei ole mitään yhteistä kokeellisen tieteen kanssa.

Evolutionistit eivät etsi totuutta, vaan parasta jumalatonta selitystä, koska he uskovat maailman syntyneen itsestään ilman älyä.

Elämän itsestään tapahtuvaan syntyyn tarvittaisiin aivan uutta fysiikkaa ja kemiaa, koska nykyinen estää tehokkaasti elämän synnyn! Elämä toimii nykyfysiikan ja kemian ehdoilla, mutta nykyiset luonnon perusvuorovaikutukset estävät solun, itsestään tapahtuneeksi väitetyn, synnyn aineesta. Elämän aineenvaihduntaketjut kertovat viestin fysiikan ja kemian ulkopuolelta tulevasta, mykistävän nerokkaasta älykkäästä ohjelmoinnista.

Kaikki solut eivät käytä samaa DNA -koodia, vaikka oppikirjoissa näin valehdellaan. Tämä sulkee pois väitetyn polveutumisen ”samasta alkusolusta”. Evolutionistit eivät tiedä, miksi näin on ja mistä nykyinen koodi on kotoisin, mutta he eivät tietenkään halua pitää asiaa esillä.

Elämä perustuu aineen peilikuviin

Työnnä appelsiiniin neljä eriväristä kynää ja laita se peilin viereen. Ota sitten toinen appelsiini ja laita siihen myös neljä kynää, jotka ovat samalla tavalla kuin peilikuvassa. Appelsiini kuvaa elämälle välttämätöntä hiiliatomia ja kynät siihen liittyviä aineita. Vertaa sitten tulosta. Tuotteet ovat erilaisia, samalla tavoin kuin vasemman käden hansikas eroaa oikean käden hansikkaasta. Elämä käyttää valkuaisaineissa vain vasemman käden hansikkaita (aminohappoja) ja DNA:ssa vain oikean käden hansikkaita (sokereita) sen kierteisiä tikapuita muistuttavassa rungossa. Väärä hansikas väärässä paikassa on elämälle myrkkyä. Meteoriitti toisi myrkyllisen seoksen ja saman tekisi myös maanpäällinen tulivuorenpurkaus. Laboratoriossakin on erittäin kallista ja hankalaa poistaa näitä myrkkyjä. Fysiikan ja kemian lait synnyttävät luonnossa tällaisia myrkyllisiä 50/50 seoksia. On järkyttävän suurta valehtelua uskotella suurelle yleisölle, että myrkyllinen seos synnyttäisi itsestään elämää. Tällaiseen pelleilyyn ei kukaan asioista perillä oleva biokemisti usko, mutta on ällistyttävää, että he eivät saa sitä sanotuksi! Astrobiologia on pelkkää alkemiaa!

Solun toimintaa ei voi täysin ymmärtää pelkkänä kemiallisena reaktiona. Osoittaa ylimielistä röyhkeyttä oppikirjojen kirjoittajilta antaa tällainen vaikutelma. DNA:n moniulotteista tietopankkia ja sen säätelyä ei kukaan ymmärrä. Apuun on huudettu myös ”kvanttibiologiaa”. Hyvä esimerkki on punarinnan käyttämä kvanttikompassi, josta kerron kirjassani Eläimet opettavat. Arvellaan myös, että banaanikärpäset pystyvät aistimaan molekyylien värähtelyä. Elämän salaisuutta on nyt muotia yrittää selittää kvanttimekaniikan ilmiönä, koska vanhat ”selitykset” ovat onttoja. On mediaseksikästä sanoa, että ”luonnonvalinta olisi valinnut kvanttimekaniikan biologiaan”. Tällainen oppineelta kuulostava hölynpöly uppoaa maallikkoon kuin veitsi voihin ja sitä on mukava toistella oppineen oloisena kahvikuppi kädessä ja pikkusormi pystyssä.

Elämää ei ole valmistettu atomeista ja molekyyleistä laboratorioissa, vaikka tiedotusvälineet antavat suurelle yleisölle tällaisen vaikutelman. Tämä johtuu siitä, että jos tiedetoimittajat todella ymmärtäisivät näitä asioita, he eivät enää olisi tiedetoimittajia. Tietysti he saisivat myös potkut, jos sanoisivat lukijoille, että luomakunta vaikuttaa suunnitellulta.

Normaali ja ennakkokäsityksistä vapaa ihminen, joka uskaltautuu ajattelemaan ihan itse, todellinen harvinaisuus nykyään, ymmärtää kuitenkin helposti, että kaupunki ei rakennu itsestään sen jälkeen, kun on keksitty, miten tiiliskiviä syntyy. Solu on suurkaupunkiakin monimutkaisempi. Molekyylien ja elävän solun välillä on ylittämätön kuilu.

Media kertoo mielellään, kuinka ”tiedemies toistaa Luojan työtä”. Kyseessä voi olla tarkemmin katsoen pelkkä DNA:n pätkän siirto eliöstä toiseen. Tälläisella askartelulla ei ole mitään tekemistä elämän synnyn kanssa. Se sopii kyllä paavillisen tiedeakatemian puuhailuksi. Paavin mielestä Jumala ei pysty luomaan heti, tässä ja nyt, vaan on kuin puutarhuri, joka kyhää kasaan ihmisen tappamalla prototyyppejä 4 miljardin vuoden ajan. Pahaa aavistamattomia maallikoita on helpo huijata, kun titteli on paavi tai professori, jonka yllä on valkoinen kaapu.

Oppikirjoissa valehdellaan suuruudenhulluun tapaan, että elämän luonne ymmärretään jo lähes täydellisesti. Tällaiset väitteet ovat pelkkää mielikuvitusta ja hyväuskoisten huijaamista. DNA on pakattu solun tumaan tavalla, jota ei ymmärretä. Meidänkin soluissamme 3,5 miljardia koodikirjainta on kierretty 30 miljoonan valkuaisaineista rakennetun ”lankarullan” ympärille. Sen jakautumisen ”evoluutiosta” voidaan esittää vain oletuksia, tämän tietopankin vähennysjakautumisesta nyt puhumattakaan!

Vahvimman tai kelpoisimman eloonjääminen ei selitä monimutkaisen anatomian ja fysiologian, eikä ihmisen 300 erilaisen solun aineenvaihdunnan kokonaisjärjestelmien ja niiden säätelyn syntyä. Monet näyttävät olevan umpisokeita koko ongelmalle. Tomppelit tiedetoimittajat toistelevat uusdarvinismia kuin tyhjää mantraa. Luonnonvalinta voi valita vain jo olemassa olevista vaihtoehdoista, se ei suunnittele eikä rakenna niitä.

Alkuperäisen luodun lajityypin perimään on jo valmiiksi ohjelmoitu valtava määrä ulkoasun vaihtelua, muuttuviin luonnon oloihin sopeutumista varten. Tämä kertoo vakuuttavasti, että elämä on suunniteltu selviytymään.

On pelkkää haihattelua luulla, että elämää olisi muualla maailmankaikkeudessa. Ateistien epätoivoa kuvaa, että ”sen löytämiseen” on eräs miljardööri sijoitettanut äskettäin 100 miljoonaa dollaria. Raha ei auta. Selväjärkinen ateisti Jacques Monod, joka palkittiin biokemian Nobelilla, totesi, että vihdoinkin tiedämme varmasti, että olemme yksin maailmankaikkeudessa. Elämän etsiminen muistuttaa keijukaisten etsimistä kosmoksesta. Jo Charles Darwin totesi, että elämän alkuperän pohtiminen on roskaa, jota voi verrata aineen alkuperän pohtimiseen.

Jos tapahtumasarja, joka muuttaa aineen eläväksi on tuntematon, tapahtuman todennäköisyyttä ei voi edes laskea. Kysymys ”kuinka todennäköistä elämän syntyminen on?”, on toisin sanoen täysin järjetön. Lisäksi on arvioitava, kuinka todennäköistä on, että sattumalta syntynyt solu kehittyisi radioteleskooppeja rakentavaksi eliöksi! Ongelma kaksinkertaistuu, koska alkusolusta atomifyysikoksi kehittymisen mekanismia ei tunneta.

Ateistien väite elämän nopeasta synnystä maapallolle ei tietenkään todista, että sitä syntyisi nopeasti myös muualla, koska ei sitä ole tännekään itsestään syntynyt. On surullista, että maailman tärkein viesti ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan” on hepreaa sekä teologeille että tiedemiehille. Ylipapit ja kirjanoppineet suhtautuvat Jeesukseen, joka loi kaiken, yhtä murhaavan pilkallisesti kuin 2 000 vuotta sitten.

Tämä blogi perustuu fyysikko Paul Daviesin englanninkieliseen luentoon ”Elämän likaiset salaisuudet”: https://www.youtube.com/watch?v=tVVcf5LBIhs

 

TULEVIA TAPAHTUMIA:

  • Pekka Reinikainen on Alfatv:n ”Illan virkut” ohjelmassa 16.10 kello 21-23.
  • Matti Leisola puhuu Helsingissä Tieteiden talolla 19.10 kello 18-21.
  • Pekka Reinikainen puhuu Helsingin Risteyspaikka seurakunnassa 25.10 kello 18-21.
  • Pekka Reinikainen avaa Luomisnäyttelyn Lohjan Adventtiseurakunnassa 28.10 kello 19
  • Pekka Reinikainen puhuu Eutanasiasta 31.10 kello 19 Helsingin lähiradiossa 100,3 MHz