Luominen artikkeliarkisto

Oppikirjat ”tietävät”, että aitotumaisten (Eukaryota) eliöiden mitokondrio-nimiset soluelimet (kuin myös viherhiukkaset eli kloroplastit) ovat syntyneet pienistä muinaisista aerobisista (happea käyttävistä) bakteereista, jotka joku ”esiaitotumainen”, anaerobinen (hapettomissa oloissa elävä) solu, ehkä suurikokoinen ”peto-arkeoni” nielaisi noin 1,8 miljardia vuotta sitten. (Kuulostaako ristiriitaiselta: hapettomia oloja edellyttävä anaerobinen isäntä otti kumppanikseen happea vaativan alivuokralaisen?¹) Tätä kutsutaan endosymbioositeoriaksi. Ajatuksen siitä esitti muuan venäläinen biologi jo v. 1905. Kuitenkin, vasta Lynn Margulis alkoi näyttävästi ja itsepäisesti markkinoida sitä v. 1966 – siis aikana, jolloin mitokondrioista, DNA:sta ja RNA:sta ei tiedetty vielä kovinkaan paljoa.

Saimme lehtemme lukijalta kritiikkiä siitä, että mainitsemme lehdessä evoluution ja miljoonat vuodet. Emme ole koskaan saaneet palautetta tästä näkökulmasta käsin, josta syystä julkaisemme siitä osia nyt nettiartikkelin muodossa. Kritisoijan tekstiä on lyhennetty ja jäsennelty luettavuuden vuoksi.

Jyväskylän pääkirjaston aulassa oli maaliskuun 2020 alussa luomisaiheisten taulujen näyttely. Näyttely aiheutti ilmeisesti voimakkaita sydämentykytyksiä ateisteille - noussut meteli sai kirjaston väenkin reagoimaan ja lopulta jopa Jyväskylän kaupunginjohtajan oli kommentoitava asiaa. Keskisuomalainen ja YLE uutisoivat tapahtuneesta. Mistä kaikessa oikein oli kyse?

YLE lähetti 18. ja 25.9 "dokumentin" Täydellinen ihmiskeho, jossa esiintyy anatomian professoriksi tituleerattu Alice Roberts. Dokumentissa on monia räikeitä virheitä joista anatomian asiantuntijamme kirurgi Mikko Tuuliranta lähetti YLE:lle oikaisupyynnön. Uskomme, että YLE julkaisi BBC:n tuottaman dokumentin hyvässä uskossa eikä ole tarkistanut sen faktoja, mutta tästä huolimatta ihmisille tulisi kertoa asiat niin kuin ne ovat. Alla kirurgimme kirje, joka puhukoon puolestaan.

Lehdistössä on viime viikkoina puhuttu tärkeistä aiheista kuten historian vaietuista luurankoista, ääriajattelun välttämisestä sekä orjuuden ja ihmisnäyttelyjen surkeasta historiasta. Valitettavasti juurisyihin ei kuitenkaan uskalleta kajota.

Evoluutio syntyi jo antiikin aikana (500-600 eKr.) eikä sen tueksi ole löytynyt empiiristä näyttöä. Sen mekanismit eivät toimi eikä tutkijat ole löytäneet näyttöä edes laboratoriossa evoluution oletetuille prosesseille tai tekijöille mittavista resursseista huolimatta. Nykyisin tieteessä valtaa pitävä omaehtoinen naturalismi on ajautunut moniin ristiriitaisuuksiin uskoessaan mm. universumin ilmestymiseen tyhjästä, elämän syntymiseen elottomasta.

Michael Behen kirja Darwin Devolves julistettiin Science-lehden toimesta pannaan jo pari viikkoa ennen sen ilmestymistä: Behe on ”tieteen monsteri”, joka haluaa tuhota sekä tieteen että länsimaisen sivistyksen. Mistä kirjassa oikein on kyse?

Täältä voit ladata Mikko Tuulirannan laatiman kirja-arvion Juha Valsteen kirjasta Evoluutio – Miten lajit kehittyvät? (SKS), jota voit käyttää ja hyödyntää täysin vapaasti.

ANTIBIOOTTIEN keksiminen oli eräs lääketieteen tärkeimmistä edistysaskelista. Se on parantanut merkittävästi ihmiskunnan terveyttä. Ihmisiä tappaneet bakteeritulehdukset, kuten tuberkuloosi ja haavojen tulehdukset, on nyt mahdollista hoitaa, ja tämä on pelastanut miljoonia ihmishenkiä.

Antibioottien tultua käyttöön 1930-luvulla, vuosittaiset kuolemantapaukset esimerkiksi USA:ssa vähenivät käyttöä seuranneiden noin 15 vuoden aikana 220 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti. Kaikki muut lääketieteelliset teknologiat vähensivät seuraavien 45 vuoden aikana vuosittaisia kuolemia yhteensä vain noin 20 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti.¹

Vastustuskyky antibiooteille uhkaa kuitenkin tätä suotuisaa kehitystä. Monille tai kaikille antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat tulehdukset lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Lisäksi yhä harvemmat lääkeyritykset kehittävät uusia antibiootteja. Vuonna 1990 antibiootteja kehittäviä lääkeyrityksiä oli vielä 18, mutta vuonna 2011 alalla toimi enää neljä yritystä.² Tämä johtuu siitä, että vastustuskyky uudelle antibiootille tulee nopeasti esiin sen markkinoille tulon jälkeen, ja uusien antibioottien kehittäminen on hyvin kallista. Kun vuonna 2015 ilmoitettiin uuden antibioottien ryhmän keksimisestä, tämä tapahtui ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1987.³

Koulujen ja yliopistojen biologian oppikirjat väittävät yleensä, että vastustuskyky antibiooteille olisi esimerkki ”toimivasta evoluutiosta” ja tämä todistaisi, että mikrobit voisivat muuttua mikrobiologeiksi miljardien vuosien kuluessa. Ilmiön taustalla olevien biokemiallisten mekanismien tutkiminen osoittaa kuitenkin, että vastustuskyvyn ilmaantuminen ei tue väitetyn kaltaisia suuren mittaluokan evoluutiomuutoksia. Havaitut muutokset tukevat luomisopin mukaista näkemystä eliömaailmasta, missä tapahtuvat luonnolliset muutokset ovat rajallisia, eivätkä voi johtaa eliöiden muuttumiseen yhdestä luodusta lajityypistä toiseksi.

Kysymys:
Ihmisen kromosomistossa tulee värjäystekniikalla näkyviin fuusio. Edustajanne on vastaus-osiossa samaa mieltä siitä, että fuusiosta on selkeät jäljet nähtävissä mutta lukion biologian analyysissa asia selitetään toisin. Voitteko selventää asiaa.

Kysymys:
Michael Behe, joka selittää vakuuttavasti molekyyli-tasolla näkyvää suunnittelua, uskoo kuitenkin ihmisen ja simpanssin yhteiseen esi-isään. Todisteeksi tästä hän tarjoaa useita identtisiä muutoksia ihmisen ja simpanssin ns pseudogeeneissä. Miten nämä identtisyydet ovat selitettävissä, jos yhteistä esi-isää ei ole?

Dinosaurusten luut ovat kahdenkymmenen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän sisältöään tutkijoille, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai radiohiiltä ”miljoonia vuosia” dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta – ne eivät ole siis vielä täysin mineralisoituneita eli kivettyneitä. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alusta lähtien sarja löytöjä on paljastanut luita, joissa on verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä – erityishuomiona – DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi: ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”1

Kolibrikukan (Strelitzia spp.) trooppisen linnun päätä muistuttavat kukinnot ja niiden kirkkaat värit herättävät ihastusta. Loistava oranssi väri on kukintojakin voimakkaampi pörröisten siementen ulkopinnalla, missä väri säilyy vuosikymmeniä,1 toisin kuin useimmat muut kasvipigmentit, jotka hajoavat nopeasti solujen kuoltua.

Tästä kestävästä ja voimakkaasta väristä innostuneet tutkijat ryhtyivät selvittämään, mistä pigmentistä on kysymys. He käyttivät kahta tehokasta huippuluokan laboratoriomenetelmää (korkean suorituskyvyn nestekromatografiaa ja ydinmagneettista resonanssia) kolibrikukan väripigmentin kemiallisen rakenteen analysoimiseen, mutta oranssin pigmentin kemia ei vastannut minkään tunnetun kasvipigmentin kemiallisia ominaisuuksia.

Populaatiogenetiikan ydin perustuu Fisherin luonnonvalinnan perusteoreemaan (fundamental theorem of natural selection, Fisher´s Theorem), jonka hän esitti The Genetical Theory of Evolution-nimisessä julkaisussaan vuonna 1930. Sen mukaan tietyn populaation, jonka sisällä esiintyy geneettistä muuntelua (eli Mendelin alleeleja), keskimääräinen kelpoisuus kasvaa. Eikä ainoastaan kelpoisuus, vaan myös kelpoisuuden tahti kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempaa populaation muuntelu on (eli mitä enemmän siinä on erilaisia alleeleja). Ja näin asianlaita onkin. Palaan tähän pikapuoliin.

Vuoteen 1935 mennessä Fisher oli mielestään todistanut teoreemansa matemaattisesti ja loi sen perustalle tilastotieteellisen mallin, jonka mukaan kelpoisuuden kasvu on yhtä suuri kuin mitä on populaation geneettinen muuntelu, varianssi (erilaisten alleelien määrä). Ja mutaatiot – totta kai, nyt kun ne oli löydetty – oli nimetty geneettisen muuntelun lähteeksi. Mutta: Fisher ei sisällyttänytkään mutaatioita matemaattisiin yhtälöihinsä! Hän ainoastaan oletti – tai piti itsestään selvänä, että jatkuva uusien mutaatioiden virta joka tapauksessa synnyttää uutta varianssia, joka kasvattaa kelpoisuutta tasaisesti! Tämä oli täysin perusteeton ja väärä oletus. – Mutta siitä tuli modernin synteesin perusta.

YLE uutisoi 26.11. sivuillaan Galapagossaarille syntyneestä uudesta lintulajista evoluution jättipottina.¹ YLE:n juttu perustuu BBC:n uutiseen², joka edelleen pohjautuu Science-julkaisun artikkeliin.³

Todellisuudessa tämä evoluution riemuvoittona rummutettu uutinen on vahva todiste Raamatullisen luomisen puolesta.

Ihmisen evoluution” todisteina käytettyjen ”apinaihmisten” fossiileista on esitetty useita, täysin vastakkaisiakin, tulkintoja. Näitä ”hominideja” pidetään esi-isinämme, välimuotoina apinoiden ja ihmisten väitetyn yhteisen esi-isän ja meidän välillä.¹ Aina kun viimeisimpiä ”löytöjä” markkinoidaan, ihmetellään, kuinka kukaan enää voi epäillä polveutumistamme apinankaltaisista esi-isistä. Loppujen lopuksi, eikö jokainen uusi löytö olekin uusi linkki evoluution ketjussa?

”Kokonaiskuva” on kuitenkin täysin toisenlainen ja sopusoinnussa raamatullisen kreationismin kanssa. Monien vuosikymmenten aikana tehdyistä löydöistä on rakentunut johdonmukainen tulkinta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.²

Molekyylikellomenetelmä evoluutiohistorian tutkimuksessa: onko se toimiva? Entä miten Michael Dentonin sitä vastaan osoittama kritiikki selviytyy vastakriitikistä?

Science julkaisi v. 2007 ihmisen ja simpanssin DNA:n samankaltaisuudesta artikkelin, joka oli otsikoitu: ”Suhteelliset erot: yhden prosentin myytti”.² Kirjoittaja Jon Cohen asetti kyseenalaiseksi 1 %:n luvun jatkuvan käytön, siteeraten simpanssin DNA-luonnoksen julkaisemisen jälkeen tehtyjä vertailuja, joissa ero DNA-sekvensseissä oli noin 5 %. Mutta kuitenkin 1 %:n myytti on pysynyt elossa samassa lehdessä v. 2012!

Sitä kuinka väärin tämä on, kuvaa Dr Jeffrey Tomkinsin ja Dr Jerry Bergmanin vuoden 2012 katsaus julkaistuista tutkimuksista, joissa verrattiin ihmisen ja simpanssin DNA:ta.⁵ Kun koko DNA otetaan huomioon (eikä ainoastaan esivalittuja kohtia), he havaitsivat, että:

”Voidaan varmuudella päätellä, että ihmisen ja simpanssiin genomien samanlaisuus ei ole enempää kuin noin 87 %, eikä mahdollisesti korkeampi kuin 81 %.”

Toisin sanoen erot ovat suunnattomia, ehkä enemmän kuin 19 %. Dr Tomkins suoritti tosiasiassa oman perusteellisen vertailunsa, ja totesi eron olevan noin 30 %.6 Myös Y-kromosomit, jotka löytyvät vain miehiltä, ovat perinpohjaisesti erilaiset, vastoin evoluution kannattajien odotuksia.⁷

Artikkeleissa Fossiilien joukkohaudat ja Nisäkkäiden ja dinosaurusten fossiilit esitettyjen ongelmien lisäksi dinosaurukset tuottavat evolutionisteille muitakin ongelmia.

Miten kreationismi suhtautuu tähän? Ohessa lainaus Tiede 2000 lehdestä. 06.01.2010 Kuva: JFantasy/ Wikimedia Commons Ihmisgenomista löytyi vieraita osia Ihmisten ja muiden nisäkkäiden genomista on löytynyt viruksen dna:ta, jota siellä ei ennen tiedetty olevan. Tiedossa oli jo, että ihmisen genomissa on pätkiä retroviruksen perimästä. Ne ovat liittyneet iturataamme miljoonia vuosia sitten. Nyt ihmisen ja muiden kädellisten perimästä on löytynyt myös ainesta, joka on peräisin bornaviruksista. Nämä osat näyttävät liittyneen osaksi genomiamme peräti 65 miljoonaa vuotta sitten. – – 

Lainalaisuudet jotka kreationismi nyt määrittelee eivät välttämättä päde enää sadan vuoden päästä, koska ne perustuvat jatkuvasti kehittyvään tieteeseen. Kreationismiltahan katoaa pohja kun se perustuu moderniin tieteeseen ja tieteen kehittyessä kreationismi joutuu myös jatkuvasti muuttumaan. Oheinen löytö on siitä hyvä esimerkki. – –

Yleisen käsityksen mukaan kyseiset virusten geenit genotyypissämme todella ovat jäänteitä esi-isien saamista tartunnoista. Kun ihmisillä ja kädellisillä on samanlaisia viruksia samoissa kohdin perimässään, on oletettu, että virus on tarttunut molempien yhteiseen esi-isään. Paras vaihtoehtoinen selitys on, että kyseiset virukset on sama luoja luonut eri lajeilla samoihin kohtiin tuottamaan samanlasia fysiologisia toimintoja.