20.1.2019: Maa opettaa sinua (Job 12:8)

Pekka Reinikainen

Ateistit ja teistiset evolutionistit kieltävät vedenpaisumuksen

Geologit väittävät, että Raamatussa kuvattu vedenpaisumus ei olisi voinut synnyttää nykyisin havaittavia kerrostuneita sedimenttikivilajeja. Asia on käytännössä kuitenkin täsmälleen päinvastoin, sillä vallitsevan akateemisen opin, uniformitarianismin, mukaiset geologiset tapahtumat eivät selitä nykyisten kerrostuneiden kivilajien olemassaoloa. Kerrostuneita kivilajeja nimittäin on yllättävän vähän Maan väitettyyn pitkään ikään nähden. Nykyinen kerrostumisnopeus tuottaisi paljon enemmän, jos ”nykyisyys olisi avain menneisyyteen” eli uniformitarianismi olisi totta. Sen mekanismi kerryttäisi valtavan määrän sedimenttiä 4,5 miljardissa vuodessa. Kerrostumien puutetta selitetään aputeorioilla, mutta se ei auta, vaan maakerrostumat todistavat, että vallitseva uniformitarianismi ei ole totta!

Mitä uniformitarianismi on?

Uniformitarianismi tai aktualismi viittaa geologiassa ja maantieteessä James Huttonin 1700-luvulla muotoilemaan periaatteeseen, jonka mukaan maanpinnan korkeuserot ja ulkoiset piirteet ovat syntyneet samojen ilmiöiden vaikutuksesta kuin ne nykyäänkin syntyvät eli mm. eroosion, rapautumisen ja laattatektoniikan seurauksena. Uniformitarianismin periaate tunnetaan yleisesti muodossa: Nykyisyys on menneisyyden avain. Se on nykyäänkin, tosin pienillä lievennyksillä, geologian vallitseva paradigma.

Uniformitarianismin kanssa kilpaileva teoria oli katastrofismi, jonka mukaan maan ulkoiset piirteet ovat kaukana menneisyydessä tapahtuneiden äkillisten luonnonmullistusten, yleensä raamatullisten, aiheuttamia. Hutton ei kuitenkaan keksinyt näitä sanoja vaan englantilainen tieteilijä ja pappi William Whewell (Wikipedia).

Moderni geologia on umpikujassa

Tämä ei yllätä, koska sen tulkinta maakerrostumista on väärä. Mielenkiintoista on myös, että geologit pitivät maailmanlaajuista vedenpaisumusta tapahtuneena tosiasiana aina 1700-luvulle asti! Muutos tulkinnassa tapahtui yksinomaan poliittisista syistä, kuten aikaisemmista blogeistani käy ilmi.

Nykyisen eroosion olisi pitänyt tuottaa paljon enemmän kerrostuneita kivilajeja

Nykyisten kerrostumien määrä todistaa uniformitarianismin vääräksi. Jotta geologit voisivat säilyttää uskottavuutensa, heillä on vain kolme ulospääsyn mahdollisuutta tästä ongelmasta:

  1. Maa ei olekaan miljardien vuosien ikäinen
  2. Kivikerrostumat eivät edusta Maan historiaa
  3. Uniformitarianismilla ei ole vakuuttavaa selitysvoimaa

Miten kivikerrokset liittyvät Maan menneisyyteen?

Tämä on kaikkea muuta kuin selvä asia. On perusteltua tutkia, kuinka maallistuneet tiedemiehet selittävät kerrostuneet kivimuodostumat. Tarkastellaan saatavilla olevia lukuja.

  1. Kerrostuneiden kivilajien tilavuus. Se on liian pieni.
  2. Nykyinen kerrostumisnopeus. Se olisi tuottanut huomattavasti enemmän sedimenttiä kuin nykyään havaitaan.

Nämä ovat ongelmia. Ne voidaan ratkaista vain olettamalla, että (1) Maa on arvioitua nuorempi tai (2) maakerrokset eivät kerro Maan historiasta tai (3) nykyinen kerrostuminen ei kerro aikaisemmasta kerrostumisnopeudesta. Kaikki ratkaisuyritykset kumoavat uniformitarianismin.

Maan kuoresta 11% koostuu sedimenteistä

ja vulkaanisista kivistä (tarkemmin englanninkielisessä viitteessä). Sedimenttikivi on merenpohjan basalttia kevyempää ja ”kelluu kuin korkki” sen pinnalla. Sedimenteissä on merkittäviä epäjatkuvuuksia. Sedimenttiä on huomattavasti suurempi määrä mantereilla ja niiden reunoilla, eli yli 80% kokonaismäärästä, vaikka ne käsittävät vain 40% maapallon pinta-alasta. Mantereiden päällä olevien sedimenttien paksuus on keskimäärin 5 kilometriä. Kerros ohenee 2,5 kilometriin mantereiden reuna-alueilla ja paksuus on enää 0,4 km merten pohjalla. Myös muita arvioita on, kuten oheisesta viitteestä selviää. Oleellista tarkastelussa on kuitenkin suuruusluokka, joka kumoaa uniformitarianismin.

Nykyinen sedimentaationopeus ja kerroskivilajien synty

Kerroskivilajeja on tosiasiallisesti liian vähän. Uniformitarianismi ei siis voi olla totta. Uniformitarianismin mukaan sedimentaatiota olisi tapahtunut 4,5 vuosimiljardin ajan. Tässä juuri onkin nykygeologian ongelma. Ei auta, vaikka käytettäisiin pienintä mahdollista sedimentaationopeutta ja pisintä mahdollista aikajanaa. Heti kun sedimentin kertyminen ylittää millimetrin vuosituhannessa, se ei sovi nykyisten sedimenttien vähäiseen määrään.

Muinoin tapahtuneen sedimentaation määrää ei tiedetä, mutta nykyistä voidaan mitata

Nykymäärä on paljon suurempi kuin aikaisemmin oletetun sedimentaation määrä. Mississippijoen suistoa kerrostuu 300 metrin paksuudelta vuosituhannessa. Jos sen väitetään muodostuneen 2,5 vuosimiljoonaa kestäneen pleistoseenikauden aikana, sitä olisi saanut kertyä vain 1,4 metrin paksuudelta vuosituhannessa. Nykyinen sedimentin kertyminen on joka tapauksessa merkittävästi suurempaa, kuin oletettu aikaisempi kertyminen.

Uniformitarianismin mukaan olemassa olevia kerrostumia

pitää tarkastella nykyisen sedimentin kertymisen valossa. Jos näin tehtäisiin, sedimenttikivilajeja pitäisi muodostua tuhansien kilometrien paksuudelta maapallon oletetun 4,5 miljardin vuoden iän aikana. Ero nykyiseen muutaman kilometrin keskimääräiseen paksuuteen on huomattava. Geologit ovat pakotettuja väittämään, että kerrostumista olisi aikaisemmin tapahtunut vähemmän, mutta tämä ei vakuuta, varsinkin kun monista kivikerrostumista näkyy, että ne ovat syntyneet nopeasti. On ilmeistä, että nykyisyys ei ole avain menneeseen. Tämä koskee erityisesti syvän meren vähäisiä sedimenttejä.

Mantereiden eroosio

Miten kauan kestää, että mantereet kuluisivat merenpinnan tasolle? Mantereet ovat keskimäärin 835 metriä merenpinnan yläpuolella, niiden laajuus on 148 miljoonaa neliökilometriä ja tilavuus 124 kuutiokilometriä. Appalakkien vuoristo madaltuu noin 5 cm vuosituhannessa, Alpit 7-90 cm ja Himalaja 70 cm, mahdollisesti paljon enemmänkin eräiden arvioiden mukaan. Vuoristot tuottavat 80% eroosioaineksesta. Eroosio riippuu alueesta, korkeudesta ja ilmastosta. Lisää arvioituja lukemia on oheisessa lähteessä. Vaikka käytettäisiin pienimpiä mitattuja määriä, mantereet kuluisivat merenpinnan tasolle 21 miljoonassa vuodessa. Tiedemiesten arviot vaihtelevat 10-50 miljoonan vuoden välimaastossa. Kymmenen miljoonan vuoden lukema saatiin arvioimalla jokien meriin kuljettaman vuosittaisen sedimentin määrää. Lisäksi tulevat tulvat, maanvyöryt ja rannikon eroosio. Sedimentti ei tietenkään voi kadota mihinkään ja sitä muodostuisi 124 miljoonaa kuutiokilometriä 20-50 miljoonan vuoden aikana. Nykyiset sedimentit muodostuisivat jo 90 - 450 miljoonassa vuodessa uniformitarianismin mukaan. Aikaa tähän olisi mennyt vain 2-10% maapallon väitetystä iästä.

Kerrostuneiden kivilajien määrä ja maapallon ikä

On väitetty, että vedenpaisumus ei olisi voinut tuottaa nykyisiä sedimenttejä. Tämän väitteen katsottiin todistavan maapallon 4,5 miljardin vuoden iän. Riemu Raamatun tuhoamisesta oli kuitenkin ennenaikaista. Kuten usein käy, ennalta lukkoon lyöty näkemys saneli väärän tulkinnan. Kyseessä on paraatiesimerkki itseään ylläpitävästä kehäpäättelystä. Sedimenttikerrostumien välillä ei myöskään ole ”vuosimiljoonien” edellyttämää eroosiota.

Jotta ”tiede voitaisiin vapauttaa Mooseksesta”,

maapallon ikää ryhdyttiin vaiheittain venyttämään 75 000 vuodesta aina nykyiseen 4,5 miljardiin asti. Tyypillisen konsensustieteen tavoin kukin ”tulos” aikaa venytettäessä aina ”hyväksyttiin tieteellisesti” kunhan se vain poikkesi Raamatun ilmoituksesta. Tärkeintä oli torjua maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen mahdollisuus. Kylmät tosiasiat kuitenkin osoittavat, että sedimenttiä ei ole tarpeeksi heille, jotka uskovat 4,5 miljardin vuoden ikäiseen maapalloon. Heidän selityksensä eivät vakuuta.

Kyseessä on pelkkä ad hoc -oletus

Ad hoc tarkoittaa psykologisesti helppoa ratkaisua, jonka avulla poistetaan oman suosikkinäkemyksen ongelmat. Ongelmalliset tutkimustulokset poistetaan tekemällä erityisiä oletuksia, joiden katsotaan toimivan tilanteen yhteydessä. Jos tällainen pelastava oletus valitaan siksi, että se pelastaa uskomuksen, se on ad hoc.

Oikea ratkaisu geologien ratkaisemattomaan ongelmaan on nuori Maa ja nykyistä nopeampi sedimentaatio vedenpaisumuksen aikana. Tätä he eivät tietenkään hyväksy. Kivikerrokset kuitenkin kertovat, mitä on tapahtunut. Ne eivät ole nykygeologien ystäviä. Jobin kirjassa todetaan sattuvasti: ”Tutkistele maata, niin se opettaa sinua” (12:8).

Mistä vedenpaisumuksen vesi tuli?

Kristittyjä on aina pilkattu Raamatun jakeiden, kuten: ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Hän on perustanut sen merien päälle, vahvistanut sen virtoja korkeammalle (Ps.24:1-2). Asia selvisi kesällä 2014 kun Maan syvyyksistä löydettiin vettä. Sitä on siellä vielä jäljellä jopa 3 kertaa enemmän kuin merissä nykyään. Ringwoodite Raamattua kannattaa lukea tarkasti. Siinä ilmoitetaan päivän tarkkuudella, milloin vedenpaisumus alkoi (1.Moos.7:11) ja milloin se päättyi eli maan pinta oli täysin kuiva (8:14). Tämä tarkka kuvaus ei sovi ”myyttiin”. Vesien alkuperä kerrotaan myös tarkasti; kaikki suuren syvyyden lähteet puhkesivat. Vedestä leijonanosa tuli syvyyden lähteistä, ei ilman kosteudesta. Aiheesta lisää tärkeässä kirjassa Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta.

Not enough rocks: the sedimentary record and deep time

VASTAISKU HUUHAALLE?

Astrologian, korjaan kosmologian, professori KE on lähtenyt hyökkäykseen huuhaata vastaan. Hän ”ei tarkoita hyökkäyksellä vain faktojen tykittämistä. On tosiaan vaikutettava myös emotionaaliseen vastaanottavaisuuteen. Jos sielu on vastaanottavainen, faktat tulevat perässä - - Vaikka juuri tiede on kriittistä, systemaattista, itseään korjaavaa ja siten parasta tietoa, mitä on saatavilla. Se, mitä sanomme, on perustelua ja sitä ei pidä hävetä eikä hyssytellä”, KE sanoo ja lähes kiihtyy: ”Meillä oli presidenttiehdokas, joka on kreationisti, ja sitä hyssyteltiin! Parhaan tiedon perusteella tämä on ihan järjetöntä. Miten te voitte kuvitella Suomen, jota johtaa kreationisti?” (HS 9.1). Hän viittaa Laura Huhtasaareen, joka on sanonut, että jos sammakko muuttuu prinssiksi 300 miljoonassa vuodessa, kyseessä on tieteen tutkimustulos, jos muutos tapahtuu prinsessan suudelman jälkeen, kyseessä on satu.

PROFESSORI JIM TOUR KERTOO, MIKÄ ON HUUHAATA

Tämä ansioitunut tiedemies osoittaa oheisessa englanninkielisessä luennossaan, että väite aineen muuttumisesta soluksi ja solun kehittymisestä eri lajeiksi on korkeamman luokan HUUHAATA eli selkokielellä sanottuna valehtelua. Dr. Tour on the Origin of Life at Syracuse University Cru

HALLINTO-OIKEUS PÄÄTTÄÄ NYKYÄÄN KIRKON OPISTA

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Uusi Tie lehdessä:

Kuinka tähän päädyttiin? Prosessi on mielenkiintoinen. Kaikki alkoi kirkolliskokoukselle tehdystä aloitteesta, jossa hurskaasti laillistettaisiin rukous samaa sukupuolta olevien parien puolesta. Kun aloitetta ryhdyttiin käsittelemään kirkolliskokouksessa, käytin puheenvuoron, jossa ehdotin asian poistamista listalta. Perusteluna sanoin, että kaikkia asioita ei ole pakko käsitellä, vaan aloite voidaan hylätä. Ortodoksit ovat meitä viisaampia, sillä he eivät keskustele kirkon opin vastaisista asioista.

Kun pirulle antaa pikkusormen

Se ei vie vain kättä, vaan koko ihmisen. Kun keskustelu käynnistetään, peli on samalla hetkellä menetetty. Kirkolliskokous on pääasiassa poliittisten pyrkyreiden palaveri, jonka tarkoituksena on päästä tavoitetta kohti liukuvalle kaltevalle pinnalle. Tämä toteutui kuin suoraan poliittisten pelureiden käsikirjan mukaan.

Äänestysjärjestys

Kun salissa oli tuntikausia kuultu tekopyhää poliittista liturgiaa ”rakkaudesta”, puhe kääntyi lopulta äänestysjärjestykseen. Onko kyse synnin siunaamisesta vai ei? Puheenvuoroista selkeästi yli neljäsosa edellytti, että rukouksen hyväksyminen vaatii 75% kannatuksen.

Kirkon hirmuhallitsija

Kari Mäkinen, joka toimi kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen puheenjohtajana määrää viime kädessä äänestysjärjestyksen. Tässä kuviossa lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja oikeusistuin ovat kaikki saman henkilön peukalon alla. Ovela Mäkinen vei päätöksenteon puhemiesneuvostoon, jossa hän kumosi vähemmistösuojan yksinkertaisella enemmistöllä toteutuneella päätöksellä äänestysjärjestyksestä.

Laiton päätös

Kun kirkolliskokous äänesti asiasta, rukous hyväksyttiin yksinkertaisella enemmistöllä. Käytin puheenvuoron, jossa totesin, että nyt tehtiin laiton päätös. Kun asiaa kysyttiin kokouksessa tätä varten istuvalta lakimieheltä, hän totesi, että asia ”on epävarma”. Tämän johdosta myöhemmin perustettiin näön vuoksi ”laajennettu” puhemiesneuvosto, mutta tämä on pelkkää teatteria, sillä se voi tehdä päätöksen vaikka yhden äänen enemmistöllä. Huomautin turhaan tästäkin asiasta.

Kirkko on luovuttanut päätösvaltansa hallinto-oikeudelle

Tästä varoitin tämän farssin alkuvaiheessa. Nyt ollaan tapahtuneiden tosiasioiden vankeja. Viisi samaa sukupuolta olevaa paria vihkinyttä pappia on valittanut saamastaan tuomiokapitulin sanktiosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus käsittelee tapauksen tietysti maallisen lainsäädännön perusteella ja sieltä voi tulla vain voimassa olevan maallisen lain mukainen päätös. Tuomiokapitulin toimivalta mitätöityy ja kirkolliskokous menettää, omasta syystään, päätösvaltansa tässä kirkon oppia koskevassa kysymyksessä. Asia eteni täysin poliittisen käsikirjoituksen mukaan.

KIRKON JÄSENMÄÄRÄ ON VAPAASSA PUDOTUKSESSA

Vuonna 2018 kirkon jätti 60 000 ihmistä. Kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia suomalaisista. Alle 30 vuoden ikäisistä suomalaisista hädin tutkin 10 prosenttia uskoo enää Raamatun olevan totta. Usko ylösnousemukseen on puolittunut yhden sukupolven aikana. On täysin mahdollista, että sukupolven kuluttua enää 10 prosenttia kuuluu kirkkoon. Kirkon tutkija totesi, että ihmiset eroavat kirkosta, koska he evät usko Jumalaan! Hämmästyttävää on, että kirkko ei tutki, miksi ihmiset eivät usko Jumalaan. Mikä tahansa järjestö selvittäisi syyn näin mittavan jäsenkadon kohdatessa.

OVATKO IHMISEN TIEDOLLISET KYVYT EVOLUUTION TULOSTA?

Emeritusprofessori Petter Portin kirjoitti Kaleva -lehdessä (6.1), että ”ihmisen tiedolliset kyvyt ovat evoluution tulosta”. Laitoin hänen kirjoitukseensa alla olevan kommentin, jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu:

Ihmisen huomattavan hyvä ryhmäoppimiskyky erottaa Portinin mukaan meidät ihmisapinoista ja muokkaa kognitiivisia kykyjämme, kuten puhetta.

Kognitiivinen suorituskyky liittyy kykyyn vastaanottaa ja käsitellä tietoa eli havaitsemiseen, muistamiseen, oppimiseen, ajatteluun ja kielenkäyttöön. Portin toteaa, että nämä kyvyt ”tekevät mahdolliseksi sen, että päinvastoin kuin mikään muu laji, voimme itse vaikuttaa evoluution kulkuun”.

Tieteen suurimpia ratkaisemattomia ongelmia on tietoisuuden mysteeri. Sitä ei voida paikantaa aivojen rakenteisiin tai geeneihin, jotka käsittävät vain 1,5% ihmisen DNA:sta. Aivotutkimuksessa haetaan muistia ihmisen miljoonasta miljardista aivosoluja yhdistävästä synapsista. Niissä on tuhansia molekyylejä, joiden arvellaan tallentavan tietoa. Synapsi voidaan rinnastaa tietokoneen mikroprosessoriin. Tutkijoita on ällistyttänyt, että yhden ihmisen aivoissa näitä mikroprosessoreita on enemmän kuin kaikissa maailman tietokoneissa yhteensä.

Esimerkiksi lukeminen perustuu silmänpohjissa tapahtuvaan tietojenkäsittelyyn. Silmä ei ole kamera, vaan ikkuna, josta aivot katsovat ulos. Silmissä käsitellään joka sekunti miljardin fotonin tuoma tieto. Tämä vastaa miljoonan kannettavan tietokoneen toimintaa. Aivomme on lisäksi kytketty kommunikaatioita varten. Aivokuoren lihaksia ohjaavasta alueesta suurin osa on kytketty puhelihaksiin sekä kasvojen ilmeillä ja viittomilla tapahtuvaan viestintään.

Kuinka ihmisapinoiden aivojen tilavuus olisi kolminkertaistunut aikajanalla, joka on pelkkää silmänräpäys evoluution näkökulmasta, on mysteeri? Kun ihmisen ja simpanssin geneettisen eron sanotaan olevan parin prosentin luokkaa, tulos on saatu vertaamalla geenejä, jotka käsittävät vain runsaan prosentin koko perimästä. On syytä olla nöyrä ja todeta, että kognition, tietoisuuden ja ihmisaivojen Google-hakukonetta ja Internet-tietoverkkoa muistuttavan suorituskyvyn alkuperä on tieteelle toistaiseksi tuntematon.

SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN PÄIVÄKIRJA

Julkaistiin CONCORDIASSA 3/2018:

5. lokakuuta: Elämäni alkoi tänään. Vanhempani eivät vielä tiedä sitä, mutta minä se jo olen. Ja minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset ja siniset silmät. Joka tapauksessa lähes kaikki on määräytynyt, jopa sekin, että pidän kukista.

19. lokakuuta: Jotkut sanovat, etten ole vielä oikea ihminen ja että vain äitini on olemassa. Mutta minä olen oikea ihminen, aivan samoin kuin pieni leivänmurunen on oikeaa leipää. Äitini on ihminen ja minä olen ihminen.

23. lokakuuta: Suuni on juuri nyt avautumassa. Ajattelehan, että noin vuoden kuluttua minä nauran ja myöhemmin puhun. Tiedän, mikä on ensimmäinen sanani. Se on äiti.

25. lokakuuta: Tänään sydämeni alkoi sykkiä itsestään. Tästedes se lyö kevyesti koko loppuelämäni pysähtymättä koskaan lepäämään.

2. marraskuuta: Kasvan hiukan joka päivä. Käsivarteni ja jalkani alkavat muotoutua. Mutta saan odottaa vielä kauan ennen kuin nuo pienet jalkani nostavat minut äitini syliin ja ennen kuin pystyn keräämään näillä pienillä käsilläni kukkia ja kietomaan ne isäni kaulaan.

12. marraskuuta: Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Odotan aikaa, jolloin saan tarttua niillä äitini hiuksiin.

20. marraskuuta: Vasta tänään lääkäri kertoi äidille, että minä elän täällä hänen sydämensä alla. Voi miten onnellinen hänen täytyykään olla.

25. marraskuuta: Äiti ja isä luultavasti miettivät minulle nimeä. Mutta he eivät edes tiedä, että minä olen pieni tyttö.

10. joulukuuta: Hiukseni kasvavat. Ne ovat sileitä, kiiltäviä ja hohtavia. Millaiset hiukset äidillä mahtaa olla?

13. joulukuuta: Pystyn melkein näkemään. Ympärilläni on pimeää. Kun äiti tuo minut maailmaan, se on täynnä auringonpaistetta ja kukkia. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä äitini. Miltä sinä näytät, äiti?

24. joulukuuta: Mahtaako äiti kuulla sydämeni kuiskaukset? Jotkut lapset tulevat maailmaan sairaina, mutta minun sydämeni on vahva ja terve. Se sykkii niin tasaisesti: pom pom, pom pom. Saat terveen pikku tyttären, äiti.

28. joulukuuta: Tänään äitini tappoi minut.

Tekijä tuntematon

 



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.