Dinosaurus, joka kulki omia polkujaan

Kolmikyntisen dinosauruksen jalanjälkiä kuivuneessa pohjamudassa.
Philip Robinson

Yhdysvaltain Texasissa äskettäin ollut kuiva kausi paljasti sarjan hyvin säilyneitä dinosauruksen jalanjälkiä paikassa nimeltä Dinosaur Valley State Park. Paluxy-joen1 pohjassa olevat fossiilijäljet ovat yleensä veden peitossa ja täynnä hienojakoista sedimenttiä. Kun vedenpinta laski elokuussa 2022, ne tulivat näkyviin. Joukko vapaaehtoisia auttoi puhdistamaan jälkiä, että niitä olisi helpompi tutkia ja tarkastella yksityiskohtaisesti, kuinka ne olivat muuttuneet ajan kuluessa.

30 metrin pituisen polun 140 jalanjäljestä 60 paljastui tutkittavaksi kuivuuden takia. Jälkiä kutsutaan ”Yksinäisen ratsastajan poluksi” (Lone Ranger trackway), koska niiden uskotaan olevan yhden ja saman dinosauruksen tekemiä. Puistovirkailijat totesivat, että ”se on tiettävästi pisin tunnettu yhden dinosauruksen jälkijono Pohjois-Amerikassa”.2 Tämän nimenomaisen ”ratsastajan” arvellaan olleen Acrocanthosaurus, suuri kaksijalkainen lihansyöjädinosaurus, jolla oli kolme kynttä kummassakin jalassa. Se painoi yli 4 tonnia ja saattoi kasvaa yli 10,5-metriseksi. Puiston kalkkikiveen on tallentunut useiden muidenkin dinosauruslajien polkuja, kuten suurikokoisen Sauroposeidon-sauropodin.

Kolmikyntisen dinosauruksen jalanjälkiä kuivuneessa pohjamudassa.

Kuinka dinosauruksen jäljet syntyivät?

Dinosauruksen jälkiä löytyi Paluxy-joen pohjasta ensimmäisen kerran vuonna 1908, kun tulva vei pois niiden päällä olleen kivikerroksen.3 Sen jälkeen on löydetty monia muitakin jalanjälkiä. Jotkut puistovirkailijat ovat yrittäneet selittää niiden alkuperää. Puiston apulaisjohtaja Asa Vermeulen sanoo, että jäljet tehtiin jonkinlaisella rannalla: ”Mutta se oli mutainen, ei hiekkainen. Mudan koostumus ja muut olosuhteet olivat täydelliset, niin että kun dinosaurukset astelivat siinä, mutaan jäi useimmiten teräväreunaisia, selkeitä jälkiä.”2 Myös puiston tiedottaja Stephanie Garcia totesi: ”Jäljet tehtiin muinaisen sisämeren rannalla liitukaudella. Dinosaurukset astelivat paksussa mudassa, joka säilytti hyvin jälkien muodot yksityiskohtineen.”4 Näistä virkailijoiden kommenteista ilmenee kaksi pohtimisen arvoista asiaa.

Ensimmäinen on mudan koostumus, joka tallensi dinosauruksen kulkureitin näin upeasti. Mudan täytyi olla kosteaa ja riittävän pehmeää, jotta siihen jäi jälkiä, mutta ei liian pehmeää, koska muuten jalanjäljet eivät olisi näin tarkkarajaisia.

Toinen pohdittava asia puistovirkailijoiden kommenteissa koskee sijaintia. Jos jalanjäljet tehtiin sisämeren rannalla, niin kuinka ne saattoivat säilyä? Kuvittele, että olet koiran kanssa kävelyllä rannalla. Kutsuistasi välittämättä koira ajaa jotain takaa juosten kauaksi näköpiirisi ulkopuolelle. Onneksi sen jalanjäljet ovat jääneet näkyviin ”ei liian kosteaan eikä liian kuivaan” mutaiseen rantaan niin, että voit jäljittää sitä. Jos kuitenkin päättäisit seurata jälkiä vasta seuraavana päivänä, ne olisivat jo hävinneet vuoroveden mukana.

Dinosauruksen jälkien säilyminen

Miten jalanjäljet siis voivat säilyä? Mikään hidas ja asteittainen prosessi ei voi selittää upeasti säilyneitä jalanjälkiä, kuten ”Yksinäisen ratsastajan polkua”. Niiden on täytynyt hautautua nopeasti toisen sedimenttikerroksen alle, niin ettei eroosio ole päässyt hävittämään jälkiä.

Jos polku olisi syntynyt tavalliselle mutaiselle rannalle, se olisi hävinnyt nopeasti. Heti seuraava vuorovesi tai vesisade olisi vienyt sen mennessään. Sen sijaan Raamattu esittelee paljon paremman skenaarion, joka tarjoaa sopivat olosuhteet säilymiselle. Noin 4 500 vuotta sitten tapahtuneessa vedenpaisumuksessa, josta 1. Moos. 7 kertoo, tulvavedet hävittivät muinaisen maailman ja jättivät jälkeensä valtavia sedimenttikerrostumia. Tektoninen aktiivisuus sai vedenpinnan tason nousemaan ja laskemaan maahan nähden, niin että tuoreet sedimenttikerrostumat paljastuivat lyhyiksi ajoiksi.

Tällaisina aikoina sellaiset eläimet kuin Acrocanthosaurus ja Sau­ro­po­sei­don, jotka olivat oleskelleet korkeammilla alueilla tai jaksaneet uida niille asti, laskeutuivat näille alueille ja kävelivät niillä. Kun vesi nousi uudelleen kuljettaen lisää mutaista sedimenttiä, jalanjäljet peittyivät pian uuden sedimenttikerroksen alle ja säilyivät. Tämä malli tunnetaan nimellä BEDS (Briefly Exposed Diluvial Sediments = lyhyeksi aikaa paljastuneet vedenpaisumussedimentit).5 Jäljet jättäneet eläimet menehtyivät myöhemmin, kun vedenpaisumusvedet lopulta peittivät maanpinnan kokonaan.

Tämä selittää myös sen laajoilta alueilta tehdyn havainnon, että dinosaurusten ja muidenkin eläinten jalanjälkiä löytyy paljon alemmista kivikerrostumista kuin itse eläimet, jotka tekivät ne. Evolutionistien ”ajoitusmenetelmien” mukaan jalanjälkikerrostuma on miljoonia vuosia vanhempi kuin eläinkerrostuma. Mutta eihän mikään eläin voi elää miljoonia vuosia! Sen sijaan jalanjälkien jättämisen ja eläimen hautautumisen välillä on voinut kulua vain vähän aikaa.6

Raamattu tarjoaa meille maailmankatsomuksen, jonka avulla voimme ymmärtää ympärillämme olevaa fyysistä maailmaa. Kun lähdemme liikkeelle Raamatun historiallisesta vedenpaisumuskertomuksesta, saamme suoraviivaisia ja tyydyttäviä vastauksia tällaisiin fossiloitumisprosesseihin.

Kosteaa pohjamutaa tonkimassa.
Lähdeluettelo ja kommentit
  1. On esitetty väitteitä, että Paluxy-joella olisi dinosaurusten jalanjälkien seassa ihmisten jalanjälkiä. Todennäköisesti ne ovat kuitenkin rapautuneita dinosaurusten jälkiä. Niinpä CMI ja muut merkittävät luomisjärjestöt kehottavat välttämään tätä perustelua: ”Paluxy-joen jäljet todistavat, että ihmiset ja dinosaurukset elivät samaan aikaan.” (Ks. luominen.fi/argumentteja.) Mutta kuten tämä artikkeli osoittaa, dinosaurusten jalanjäljet yksinäänkin ovat loistavaa todistusaineistoa vedenpaisumuksen puolesta.
  2. South China Morning Post, youtube.com/watch?v=fT1FIFOBQRA, 24. elokuuta 2022.
  3. Turner, D.S., The dinosaur Darwin missed, texasmonthly.com, marraskuu 1982.
  4. Hawkins, D., Drought is exposing world relics—from dinosaur tracks to Nazi ships, washingtonpost.com, 26. elokuuta 2022.
  5. Oard, M.J., Dinosaur Challenges and Mysteries: How the Genesis Flood makes sense of dinosaur evidence including tracks, nests, eggs, and scavenged bones, CBP, 2011; creation.com/s/10-2-582.
  6. Ross, M., dokumenttielokuvassa Is Genesis History?, (linkki suomenkielisin tekstityksin) 2017.

PHILIP ROBINSON, KK, TMPhilip Robinson on toiminut vuodesta 2009 lähtien Creation Ministries Internationalin Euroopan toimiston vapaaehtoisena puhujana ja kirjoittajana.

Creation 45(1):52-53, tammikuu 2023
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: creation.com; National Archives, Washington, D.C.; 123rf.com/OXANA BERNATSKAYA; alamy.com/Chronicle