Kategoria

Todistus (7)

Todistuspuheenvuoroja.

Monissa artikkeleissa ja mielipidetiedusteluissa on pohdittu, miksi nuoret jättävät seurakunnat joukoittain. Mielestämme on tärkeää, että näet ja kuulet syyt suoraan nuorilta itseltään. Kun ihmiset näkevät eroprosentit, he yleensä tuumivat: ”Tämä ei varmastikaan koske minun seurakuntaani tai lapsiani!” CMI kuitenkin tekee yli 1200 seurakuntavierailua vuosittain ja voi siten vahvistaa, että tämä ilmiö on tosiasia useimmissa seurakunnissa. Mitä sille siis voidaan tehdä?

Ihmiset kertovat meille usein innostuneesti, miten ”lamppu syttyi”, kun he tulivat tietoisiksi luomisesta ensimmäistä kertaa. Monista tulee intohimoisia ”luomisevankelistoja”, jotka jakavat kiihkeästi eteenpäin samankaltaista tietoa, mikä muutti heidän oman elämänsä.

Se oli melkoisen uuvuttavaa! Kysyjä pommitti minua kysymyksillä toisensa perään malttaen hädin tuskin odottaa, että sain vastattua edelliseen. Olin juuri pitänyt puheen, jossa selitin luomissanoman merkityksellisyyttä ja seisoin ihmisryhmän kanssa kirjapöytien ääressä syventyneenä keskusteluun erinäisistä kiistakysymyksistä. Kyselijäni oli haastanut minut joukolla tieteellisiä ja teologisia yksityiskohtia, yrittäen saattaa raamatullisen luomisen huonoon huutoon. Pieni joukko oli kerääntynyt ympärillemme kuuntelemaan.

Raamatullisina kreationisteina me ymmärrämme, kuinka tärkeää oppi luomisesta on Raamatun kokonaisuudelle luomisesta, lankeemuksesta, lunastuksesta ja ennalleen asettamisesta. Monet meistä muistavat sen hetken, kun ”valot syttyivät” ja ymmärsimme, että 1. Mooseksen kirjaan voi todella luottaa historiallisena kuvauksena.

Olen taustaltani ateisti, Jumalan kieltäjä. Olin aikanani ehdottomasti kristinuskoa ja kaikkea kristillisyyttä vastaan. Pidin kristittyjä vanhanaikaisina, ymmärtämättöminä, eräänlaisina vanhoihin taruihin uskovina muinaisjäänteinä. Olin syvällä sydämessäni täysin vakuuttunut siitä, ettei minusta koskaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa voisi tulla kristittyä. Se oli minulle aivan mahdoton ajatus.

Käsitykseni perustui puhtaasti tieteelliseen maailmankuvaan. Olin luonnontieteen lumoissa, täysin orientoitunut tieteelliseen ajatteluun. Minusta tieteellinen maailmankuva tarjosi vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Minulle oli aivan selvää, että joskus 4 miljardia vuotta sitten oli kiehuvassa maapallon alkuliemessä syntynyt solu, josta vähitellen kehittyi kala, joka aikansa uiskenneltuaan päätti ryhtyä kävelemään. Se oli sitä mieltä, että olisi mukava olla sammakko. Niinpä se muuttui sammakoksi ja vähitellen sisiliskoksi ja siitä rotan kaltaiseksi alkueläimeksi. Tämä taas kehittyi jonkinlaiseksi kummituseläimeksi ja edelleen apinankaltaiseksi esi-isäksi, jonka kautta joitakin miljoonia vuosia sitten syntyi uljas ihminen.

Tämä oli mielestäni täydellinen, hieno kuvaus maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja tarkoituksesta. En voinut mitenkään ymmärtää, että jotkut oppimattomat ihmiset edelleen uskoivat Jumalaan.

Ensikiinnostukseni Raamatun teksteihin heräsi 1960-luvulla, kun uskonnonopettajamme antoi meille läksyksi opetella ulkoa joitain Sananlaskujen kirjan jakeita.  Niissä vaikutti olevan jotain sellaista syvällisempää viisautta, että mielenkiintoni heräsi muitakin Salomonin sananlaskuja kohtaan.

Kesällä 1969 pyrin Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.  Motiivi oli mielenkiintoni biologiaa, kemiaa ja muita luonnontieteellisiä aineita kohtaan.  Tutustuin ennakolta lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja innostuin siitä valtavasti.  Pääsykokeita varten opettelin monien muiden tavoin lukion biologian kirjamme suurin piirtein ulkoa -kuitenkin sillä poikkeuksella, että evoluutiolukuun en juurikaan kiinnittänyt huomiota, koska evoluutiolla ei mielestäni ollut mitään tekemistä lääketieteen kanssa.  Karsintakurssien pääsykokeen toinen kysymys kuitenkin kuului ”Ihmisen sukupuu Kurténin mukaan”.  Tämä oli järkytys.  Taisin tuolloin hätäpäissäni peräti luvata Jumalalle, että jos pääsen opiskelemaan lääketiedettä, voin lähteä kehitysaputöihin vaikka ”pimeimpään Afrikkaan”!  (Tuo lupaus on vieläkin lunastamatta.)

Evoluutioko?

Luominen vs. evoluutio aihepiirin kiistely on toistaiseksi päättymätön tarina. Niin kutsutut ateistit esittävät tieteellisiä laskelmia ja todisteita asioista, jotka eivät liity itse kysymykseen muuta kuin siten, että tietty joukko ihmisiä liittää ne siihen. Tämän takia Luomiseen uskovia ja ateisteja ei ole helppo saada ”saman pöydän ääreen”. Asia on myös tavattoman laaja, ja ehkä sen vuoksi tietyt näennäisesti kehitysoppia mainostavat uutisoinnit tulevat esille suurella volyymilla. Käsite ”uusi laji” on yksi harhaanjohtavimmista. Se, että tuollaisella väitteellä olisi mitään perää vaatisi sen, että koko maapallon menneestä eliöstöstä olisi olemassa täydellinen selonteko. No tällaistahan ei tietenkään ole.

Voimakkain ristiriita ateistisessa maailmankatsomuksessa suhteessa Luomisnäkemykseen on se, että luonnontutkijat eivät ota lainkaan huomioon menneisyydessä tapahtunutta ihmiskunnan syntiin lankeamusta, jonka seurauksena ”talon säännöt” muuttuivat radikaalisti.