Pekka Reinikainen (203)
Pekka Reinikainen kommentoi blogissaan ajankohtaisia asioita.
Uusdarvinistinen evoluutio vaikuttaa aivan kaikkeen läntisessä maailmassa
Evoluutio voidaan kuitenkin osoittaa taikauskoksi luonnontieteen avulla. Moderni proteiinien tutkimus nimittäin sulkee pois uusdarvinistisen tarinan alkusolusta polveutumisesta viiltävällä tarkkuudella. Mitään "elämän puuta" ei ole olemassa! Luonnontieteen näkökulmasta luominen on uskottavaa, mutta evoluutio on osoittautunut epäuskottavaksi!
Tiedelehti PLOS ONE julkaisi taannoin neljän kiinalaisen tutkijan artikkelin käden toiminnasta.
Artikkelissa kuvattiin, kuinka esineisiin tartutaan: Biomechanical characteristics of hand coordination in grasping activities of daily living. Siitä käy ilmi, miten monimutkaisia biomekaanisia rakenteita ja säätelyä itsestään selvinä pidetyt jokapäiväiset askareet vaativat.
Uusdarvinistit pitävät ihmisen korvalehteä ”tarpeettomana surkastumana”, joka olisi jäänne ”eläinesi-isiemme” suiposta korvasta, jota lihakset liikuttelivat. He väittävät, että ”korvissamme on lukuisia osia, joita emme enää tarvitse”.
Surkastumat kehityksen todisteina?
Monien oppineiden tavoin saksalainen anatomian tutkija Robert Wiedersheim (1848 -1923), joka julkaisi luettelon ihmisen ”86 surkastumasta”, väitti ihmisen korvalehteä surkastumaksi. Vuonna 1986 painetussa oppikirjassa Uuden lukion biologia 2, WSOY, s. 74 – 75, kerrotaan, että: ”Surkastumia havaitaan myös aikuisyksilöissä, ihmisessäkin parisataa. Surkastumat määritellään käyttöä vailla oleviksi kehittymättömiksi elimiksi, jotka kuitenkin sukulaisryhmissä ovat toimintakykyisiä ja täysin kehittyneitä”. Surkastumia olisivat ”häntä”, ”vilkkuluomi” ym. Kaikki nämä väitteet on kumottu kirurgi Mikko Tuulirannan vapaasti luettavassa nettikirjassa Koulubiologian analyysi.
Johns Hopkins -sairaalan psykiatri Paul McHugh kirjoittaa transseksuaalisuudesta Wall Street Journal -lehdessä. Psykiatrin mukaan kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota tulee ymmärtää, hoitaa ja ennaltaehkäistä tästä näkökulmasta.
Yksilön voimakas kokemus transsukupuolisuudesta
kertoo kyseisen henkilön mielenterveyden häiriintyneen kahdella tavoin. Kyseessä on ensinnäkin väärä tulkinta sukupuolesta - sehän ei perustu asiaa pohtivan henkilön todelliseen biologiaan. Toinen tosiasia on, että se voi johtaa vakaviin psykologisiin seurauksiin ja koko elämänkaaren muuttumiseen.
Evoluutio perustuu "kehitykseen yrityksen ja erehdyksen avulla". Tätä voisi verrata tehdaslaitoksen kaatopaikkaan, missä ruuvit ja mutterit yhdistyvät vailla päämäärää, kun kasaan kipataan lisää romua. Jos sattumalta näin syntynyt tekele onnistuu kopioimaan itsensä, kaksoiskappaleet jatkavat tarkoituksetonta elämäänsä ja lopulta hajoavat, kun ruuvit ja mutterit ruostuvat. Jos tekele sattuu koostumaan ruostumattomasta teräksestä, se hajoaa hitaammin.
David Klinghoffer kertoo, kuinka tiedetoimittaja Stephen Buranyin artikkeli Guardian -lehdessä paljastaa ällistyttäviä seikkoja tavasta, millä evoluutioteorian epäonnistumisia käsitellään. Epäonnistumisista kerrottiin aikaisemmin vain osallistujamäärältään vähäisissä asiantuntijakokouksissa tai teknisissä julkaisuissa, joiden ajateltiin olevan turvallisia, koska tieto tavoittaa vain suppean sisäpiirin. Tilanne muistutti avioparin keskinäistä kiistelyä, josta ulkopuolisille ei juurikaan tihkunut tietoja ja mallikkaan naimakaupan kulissit säilyivät moitteettomina.
Jokaisessa solussasi on valtava lankakerä molekyyleistä rakennettua helminauhaa. Tässä tuplanauhassa on 2 x 3 500 miljoonaa molekyylihelmeä, joihin on varastoitu rakennuspiirustuksesi ja käyttöohjeesi. Tietoa tarvitaan joka hetki, ja sitä kopioidaan tästä vetoketjua muistuttavasta DNA:n kaksoisnauhasta. Tätä varten vetoketjua on avattava. Tästä videosta voit katsoa kuinka se tapahtuu: Untangler of Knots: The Amazing Topoisomerase Molecular Machine
David Coppedge kirjoittaa suolan elintärkeästä roolista Evolution News -sivustolla 19.12.2022. Seuraavassa lainaan ja kommentoin artikkelia.
Missä vettä – siellä elämää?
Astrobiologien mantra nestemäisen veden ratkaisevasta merkityksestä elämän alkamiselle ja kehittymiselle, toistuu jatkuvasti uusdarvinistisessa näennäistieteessä. Jo Darwin haaveili ”pienestä lämpimästä lätäköstä”, joka olisi ottanut luojan roolin. Astrobiologit etsivät vetisiä paikkoja, jotka kiertävät aurinkoaan pysyvästi ”elämän vyöhykkeellä”. Taivaankappaleen lämpötila saisi vaihdella nollan ja veden kiehumispisteen välimaastossa, jolloin astrobiologit luokittelevat sen ”asuttavaksi” siitä riippumatta, onko siellä elämää vai ei.
Ann Gauger kirjoittaa orpogeeneistä Evolution News – sivustolla
Kyseessä ovat geenit, joita on vain tietyllä lajilla tai sen lähisukulaislajeilla. Ne ovat erittäin kiinnostavia, koska ne ovat suuri ongelma uusdarvinistiselle evoluutioteorialle, mutta kertovat älykkäästä suunnittelusta.
Miksi orpogeenit osoittavat uusdarvinistisen polveutumisen ongelmalliseksi?
Uusdarvinismin mukaan elämä polveutuu yhdestä tai muutamasta esi-isästä – ensimmäisestä solusta, joka olisi kehittynyt itsestään. Tästä seuraisi, että kaikilla eliöillä on yhteistä DNA:ta, joka todistaisi polveutumisen samoista soluista. Ennen nykyisiä, mittavia geenikartoituksia ajateltiin, että eliöillä olisi yhteisiä geenejä, ja että kaikilla olisi joukko geenejä, jotka pitävät perimää toimivana. Tämän lisäksi olisi paljon pienempi määrä lajityypillisiä geenejä. Oletus oli, että suurin osa geeneistä sijoittuisi kautta eliöiden perimän. Miksi näin? – Koska arveltiin, että uusien geenien saaminen on vaikeaa, ja sen jälkeen kun toimiva kokonaisuus oli saatu, se säilytettäisiin jälkipolville. Ajateltiin, että suurin osa geeneistä olisi keksitty jo evoluution alkumetreillä, ja siksi kokoelma olisi säilynyt lähes kaikissa eliöissä.
Raamatussa kehotetaan seuraamaan ajan merkkejä. Mutta mitä aika oikeastaan on? Filosofit ovat kiistelleet ajan olemuksesta vuosisatojen ajan. Teoreettinen fyysikko Lee Smolin totesi vuonna 2010, että neliulotteisessa aika-avaruudessa on järkeä vain, jos aika on todellista. Danielin kirjassa todetaan, että ennen iankaikkista valtakuntaa tulee lyhyeksi aikaa taho, joka pyrkii muuttaman ajat (Dan.7:25) ja hän saa vallan ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Raamatun aikakäsitys tuhottiin 1700-luvulla poliittisista syistä lakimies Charles Lyellin ja teologian ylioppilas Charles Darwinin toimesta.
