Carl Wieland ja Jonathan Sarfati
Hyvin tunnettu fyysikko Paul Davies1 sanoi jonkin aikaa sitten Nature-lehden artikkelissa,2 että ”elämän alkuperä pysyy yhtenä suurista tieteen ratkaisemattomista mysteereistä”. Se mitä hän tietenkin tarkoittaa on naturalistinen elämän alkuperä – ts. miten kemikaalit ovat voineet tulla eläviksi soluiksi ilman yliluonnollista suunnittelua.
Sille mitä hän kutsuu ”astrobiologian polttavaksi kysymykseksi”3 hän luetteloi vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa: ”Oliko tunnetun elämän synty kummallinen sattuma vai odotettavissa oleva seuraus luontaisesti elämälle suotuisista fysiikan laeista?” Luominen suljetaan pois heti alusta alkaen.4
”Kummallinen sattuma”-olettamus ei ole houkutteleva, kun otamme huomioon ne ällistyttävän pienet todennäköisyydet, jotta edes yksi monista pitkäketjuisista elämään tarvittavista molekyyleistä järjestäytyisi oikeaan järjestykseen sattumalta.5 Sir Fred Hoyle sanoi erinomaisesti, että tämä olisi sama asia kuin jos koko aurinkokunta olisi tupaten täynnä sokeita miehiä, rinta rinnan, pyörittämässä Rubikin kuutioita, ja he kaikki onnistuisivat ratkaisemaan Rubikin kuution sattumalta – aivan samanaikaisesti.6 Joka tapauksessa tuo molekyyli olisi käyttökelvoton yksinään.
Elämään tarvittavan koneiston saavuttamiseksi tarvitaan paljon enemmän kuin oikeat rakennuspalikat. Elävät eliöt ovat täpötäynnä ohjelmia – ts. informaatiota. Pitkäketjuisten molekyylien (esimerkiksi DNA:n tai proteiinin) alayksiköiden kokoamisjärjestys antaa niille niiden ominaisuudet. Toisin sanoen ne kantavat ohjelmoitua informaatiota (mukaan lukien niiden omaan lukukoneistoon tarvittavan informaation). Ja tämä järjestys (kuten tietokoneen ohjelmistotkaan) ei ole ”oletettavissa oleva seuraus luontaisesti elämälle suotuisista laeista”, sen paremmin fysiikan kuin kemiankaan laeista. Ohjelmat ovat peräisin joko älykkäästä suunnittelijasta tai toisista ohjelmista (jotka ovat myös saaneet alkunsa suunnittelijasta).7
Davies on hyvin selvillä tästä. Hän kirjoitti aikaisemmin samasta aiheesta: ”Miten tyhmät atomit kirjoittivat itsestään omat ohjelmistonsa...? Kukaan ei tiedä...”.8
Entä sitten kuuluisat Miller-Urey-kokeet? Sähköiset purkaukset kaasuseoksessa johtivat joihinkin hyvin yksinkertaisiin ”elämän rakennuspalikoihin”. Davies hylkää tämän oikeutetusti ”umpikujana”. Hän tietää, etteivät rakennuspalikat voisi selittää elämän informaatiota, niin kuin ei salamakaan pystyisi polttamaan tiiliä maaperän savesta itsestään tapahtuvan tiilitalon rakentumisen ensimmäisenä vaiheena. Siihen tarvittaisiin informaatiota. Davies kirjoitti: ”Ei tunneta fysiikan lakia, joka pystyisi luomaan informaatiota tyhjästä”.8
Mihin Davies sitten takertuu mahdollisena tulevaisuuden ratkaisuna, kun hän kieltää Raamatun Jumalan ja siten luomisen ihmeen? Siihen epämääräiseen käsitykseen (ilman yksityiskohtia), että ”kvanttimekaniikka” tulee jollakin tavalla ”ratkaisemaan elämän arvoituksen”. Olipa kielenkäyttö miten sivistynyttä tahansa, tämä ei ole mitään muuta kuin silkkaa bluffia ja mahtailua.
Toinen tämän artikkelin kirjoittajista (JS) on tehnyt väitöskirjan paljolti kvanttimekaniikkaan liittyvistä aiheista. Todellisuudessa kaikki mitä tiedämme kvanttimekaniikasta itse asiassa lisää Davies’n pessimismiä siitä, että elämälle löytyisi ei-kreationistinen selitys – kvanttimekaniikka selittää kemialliset reaktiot, jotka jo tiettävästi pyrkivät torjumaan elämän syntyä, säälimättömästi hajottaen elämää. Hänen arvailuun perustuva ”kvanttiharppauksensa (suuri edistysaskel)” on todellisuudessa valtava ”kvanttibluffi”.
- Isossa-Britanniassa syntynyt Dr Davies toimii australialaisessa astrobiologian keskuksessa Sydneyn Macquarie-yliopistossa.
- Davies, P., A quantum recipe for life, Nature 437(7060):819, 6. lokakuuta 2005.
- Tutkimus maailmankaikkeudessa olevan elämän alkuperästä, levinneisyydestä ja kohtalosta. Se käsittää eksobiologian tiedonalan – maan ulkopuolella olevan elämän tutkimuksen – jolla ei ole vieläkään mitään tutkittavaa kohdemateriaalia.
- Katso Wieland, C., Science: The rules of the game, (creationontheweb.com/rules).
- On päivänselvää, ettei luonnonvalinnasta ole apua ennen kuin perimän kahdentumiseen tarvittava kokonaisuus on olemassa.
- Hoyle, F., The big bang in astronomy, New Scientist 92(1280):527, 1981.
- Tällä tavoin ohjelmat siirtyvät eteenpäin elävissä eliöissä – eliön koneisto on ohjelmoitu ohjelmoimaan sen jälkeläiset samalla tavalla.
- Davies, P., Life force, New Scientist 163(2204):27-30, 18. syyskuuta 1999.
- Kvanttimekaniikka selittää esim. molekyylien energiatasot ja sen että kokonaisenergia on alhaisempi monomeereissa, yksittäisissä yksiköissä, kuin polymeereissä (pitkäketjuisissa molekyyleissä) ja vedessä. Tästä syystä polymeereillä on taipumus hajota yksinkertaisempiin yksiköihin, ei toisinpäin.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: NASA
