Kategoria

Elämän synty (13)

Louis Pasteur osoitti aikanaan kiistattomasti, että elämää syntyy vain elämästä. Kukaan ei ole koskaan havainnut poikkeuksia tähän luonnonlakiin.

Toistaiseksi ei ole havaintotietoa siitä, että RNA voisi kopioitua itsestään. ... [Biomi 1-] oppikirjan väite on siis harhaanjohtava, koska se viittaa siihen, että (luonnollisen) RNA:n tiedetään kopioituvan itsenäisesti.

Hyvin tunnettu fyysikko Paul Davies sanoi jonkin aikaa sitten Nature-lehden artikkelissa, että ”elämän alkuperä pysyy yhtenä suurista tieteen ratkaisemattomista mysteereistä”.

Luomiskertomuksen vertauskuvallistaminen ja luomispäivien tulkinta miljoonien vuosien pituisiksi vievät pohjan sekä Luojan erittäin hyvältä luomistyöltä että Jeesuksen sovitustyöltä, ristinkuolemalta ja koko evankeliumin uskottavuudelta. Miksi?

Science Fiction on erittäin suosittu tyylilaji, ja monet kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista edustavat sitä. Sellaisia elokuvia kuin Star Wars ja scifi-televisiosarjoja, kuten Star Trek, esitetään kaikkialla.

Kemiallisen evoluution termodynaaminen umpikuja: entropia ja vapaa energia

Mikko Tuuliranta, lääket. lis., tammikuu 2021

Päivitettyjä vastauksia luomiseen kriittisesti suhtautuvan kysymyksiin biologiasta.

Oletko joskus päätynyt keskusteluun evolutionistin kanssa ja tuskaillut yrittäessäsi ymmärtää hänen logiikkaansa? Onko pääsi ollut pyörällä sen jälkeen, kun sitä on pommitettu huimaavalla sarjalla olettamuksia puettuna evoluutiojargoniksi? Nyt meillä on sinulle työkalu: Darwin-sanakirja! Tämä kätevä ja tyylikäs opas kertoo sinulle 40 termin todellisen merkityksen evolutionistien käyttämästä sanastosta. Haluatko tietää, onko väitteelle ’ihmisen hännästä’ perusteita? Katso, löytyykö hakusana alla olevasta listasta. Onko ”evolutiivinen pysähtyneisyys” ristiriitainen termi? Nyt saat vastauksen luotettavasta lähteestä. Älä siis jää odottelemaan, vaan ryhdy lukemaan ja selvitä evolutionistien käyttämien mystisten termien todelliset merkitykset. Seuraa oheisia linkkejä saadaksesi entistä syvemmän käsityksen määritelmien taustalta löytyvistä ydinkohdista.

Oppikirjat ”tietävät”, että aitotumaisten (Eukaryota) eliöiden mitokondrio-nimiset soluelimet (kuin myös viherhiukkaset eli kloroplastit) ovat syntyneet pienistä muinaisista aerobisista (happea käyttävistä) bakteereista, jotka joku ”esiaitotumainen”, anaerobinen (hapettomissa oloissa elävä) solu, ehkä suurikokoinen ”peto-arkeoni” nielaisi noin 1,8 miljardia vuotta sitten. (Kuulostaako ristiriitaiselta: hapettomia oloja edellyttävä anaerobinen isäntä otti kumppanikseen happea vaativan alivuokralaisen?1) Tätä kutsutaan endosymbioositeoriaksi. Ajatuksen siitä esitti muuan venäläinen biologi jo v. 1905. Kuitenkin, vasta Lynn Margulis alkoi näyttävästi ja itsepäisesti markkinoida sitä v. 1966 – siis aikana, jolloin mitokondrioista, DNA:sta ja RNA:sta ei tiedetty vielä kovinkaan paljoa.

Kaikissa eliöissä on hämmästyttäviä koneita ja niiden ”rakennusohjeita”. Ohjeet on kirjoitettu DNA:n eli kuuluisan deoksiribonukleiinihapon kemiallisten ”kirjainten” eli nukleotidimolekyylien jonoon, samaan tapaan kuin kirjan sivuilla oleva tieto on tallennettu kirjainten jonoon.

Nämä ohjeet kopioidaan myös seuraavalle sukupolvelle. Et saanut äitisi silmiä ja isäsi korvia, vaan niiden rakennusohjeet kopioitiin DNA-nauhaasi (katso erillistekstiä artikkelin viimeisellä sivulla).

DNA:n mittasuhteet aiheuttavat monia ongelmia, jotka on ratkaistava ennen kuin yksinkertaisinkaan eliö voisi toimia. Kaksoiskierre on vain noin 2,5 nanometriä eli 2,5 millimetrin miljoonasosaa leveä – niin ohut, että sitä ei voi nähdä parhaimmallakaan valomikroskoopilla. Kierteen täyteen kierrokseen mahtuu noin 10,5 kirjainta. DNA-molekyyli on kuitenkin valtavan pitkä. Kromosomi 1 on ihmisen kromosomeista pisin ja siinä on 220 miljoonaa kirjainta. Täyteen mittaansa oikaistuna sen pituus olisi 8,5 senttimetriä. Jos yhden ihmissolun kaikki DNA pantaisiin jonoon, se olisi kahden metrin mittainen! Nämä valtavan pitkät, ohuet ja tahmeat juosteet on pakattava mikroskooppisen pieneen soluun ja huolehdittava siitä, että ne eivät muutu kierteiden ja solmujen sekasotkuksi. Tähän kaikkeen solu tarvitsee monimutkaisia koneita. Näiden koneiden hämmästyttävä monimutkaisuus kertoo Luojan nerokkuudesta.

Julkaisimme Luominen-tiedelehden numerossa 27 kirja-arvion Andreas Wagnerin kirjasta "Kelpoisimman synty - Evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu".

Alta voit ladata Mikko Tuulirannan laatiman kirjan laajemman analyysin, jota voit käyttää ja hyödyntää täysin vapaasti.

Kelpoisimman synty – evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu
Andreas Wagner, Terra Cognita 2015.
Alkuperäisteos: Arrival of the Fittest, Solving Evolution´s Greatest Puzzle, 2014, Suomennos Kimmo Pietiläinen
Kirjan analyysi + suppea ”tietoisku” modernin synteesin ongelmista
Mikko Tuuliranta (11/2017, päivitetty 1/2018)

Lataa analyysi (465 kt)

Royal Truman

Yhtenä viikonloppuna päädyin keskustelemaan Jumalasta, Raamatusta ja evoluutiosta erittäin lahjakkaan fysikaalisen kemistin, entisen kollegani kanssa. Huomasin, että hänen evoluutiokommenttinsa olivat jatkuvasti ristiriidassa meidän molempien kemiassa rutiininomaisesti käyttämien peruskäsitteiden kanssa.

Kuvittelin voivani osoittaa ongelmakohtia selvemmin kysymällä häneltä: Jos hän täyttäisi kylpyammeensa vedellä ja tulisi takaisin miljoonan vuoden päästä, olettaisiko hän, että siellä uisi kala?

Tässä artikkelissa käymme erinäisiä oppilaitosten tuoreimman opetussuunnitelman mukaisia biologian oppikirjoja ja niiden esittämiä väitteitä ja teorioita liittyen elämän syntyyn. Kommenttimme pohjautuvat aina kyseessä olevien oppikirjojen esittämiin väittämiin.

Sarjamme ensimmäinen osa käsittelee kysymystä elämän synnystä maapallolla. Käsittelemme aihetta WSOY:n ”Elämä ja evoluutio” & ”Lukion Biologia: Elämä” -oppikirjojen esittämien kommenttien pohjalta.

Kirjoittanut: Thomas Heinze
Alkuperäinen teksti: http://creation.com/did-god-create-life-ask-a-protein

Suurimmalle osalle lukion oppilaista opetetaan koulussa, että elämä alkoi, kun salamat läpäistessään tietynlaisen ilmakehän muodosti kemikaaleja, joita kutsutaan aminohapoiksi. Näistä taas rakentuvat proteiinit, solujen pääasialliset aineosat. Vuonna 1953 Stanley Millerin suorittama kuuluisa testi osoitti, että joitakin aminohappoja pystytään todellakin synnyttämään tällä tavalla.

On kuitenkin yksi asia saada kokoon rakenneosat, mutta aivan eri asia saada ne rakentamaan.