tiistaina, 30. maaliskuuta 2021, klo 19.59

Lajiutuminen ja jalostus on rappeutumista

Pekka Reinikainen

Kasvinjalostus, missä tavoitellaan edullisia sopeutumia ja pyritään lisäämään tuottoa ja kasvien elinkelpoisuutta jossakin tietyssä ympäristössä, johtaa yleensä kasvien perimän köyhtymiseen. Tätä tapahtuu myös silloin, kun sattumanvaraiset mutaatiot mahdollistavat kelpoisimman eloon jäämisen luonnonolojen muuttuessa. Tätä pidetään uusdarvinistisen evoluution mekanismina.

Mutaatiot vaurioittavat geenejä ja bio-ohjelmia

Mutta tästä voi yllättäen olla joskus etua sopivissa luonnonoloissa, mutta onko tämä hyvä asia pitkän päälle? Tiettyihin kasvuolosuhteisiin liittyvä valintaetu auttaa kasveja valtaamaan elintilaa ja syrjäyttämään alkuperäisiä, mutta silloin köyhtynyt perimä yleistyy! Uusdarvinistinen evoluutio toisin sanoen etenee geenejä menettämällä, koska tällaiset onnenkantamoiset auttavat tilapäisesti pysymään elossa. ”Evoluutio” paljastuu eteneväksi rappeutumiseksi, joka pitkän päälle tärvelee perimät ja kuljettaa kohti sukupuuttoa, koska paluuta aikaisempaan monimuotoisuuteen ei enää ole.

Perimän toimintoja tärvelevät mutaatiot ovat väistämättömiä

Solujen jakautuessa niitä tapahtuu tasaisen tappavalla tahdilla, soluihin tehdasasennetuista mutaatioiden korjaustoiminnoista huolimatta. Perimän DNA on valtava muistitikku, jossa kukin koodin symboli voi osallistua 12-20 toimintoon, lukusuunnasta ja lukukehyksestä riippuen. Aikaisemmassa blogissa kerroin, kuinka perimä on todellisuudessa RNA-tietokone: Elämä paljastui RNA-tietokoneeksi Jokainen ymmärtää helposti, että tällaisen, taivaallisen nerokkaan tietokoneen päällekkäiset ohjelmat eivät voi parantua sattumanvaraisten koodivirheiden avulla, eikä kukaan koodaaja paranna monikerroksista ohjelmaa tekemällä siihen sattumanvaraisia muutoksia.

Perimä on nerokkaasti suunniteltu kestämään rappeutumista ennalta määrätyn ajan

DNA-koodi vaikuttaa optimaaliselta ja on ilmeisen huolellisesti valittu lukemattomien mahdollisten koodien (1,5x10 potenssiin 84) valtamerestä. Siihen on tehdasasennettu tietyn suuruinen tiedon ylimäärä (redundanssi), joka pitää eliöitä hengissä muutaman vuosituhannen ajan. Tämä johtuu siitä, että kolmen koodikirjaimen yhdistelmät, jotka määräävät proteiineissa olevat aminohapot, sietävät määrätyn määrän mutaatioita ilman, että aminohappo muuttuu. Elämän rakenteiden 20 aminohappoa on myös huolellisesti valittu miljoonien mahdollisuuksien joukosta: Elämän rakennuspalikat on huolella valittu

DNA:han kertynyt rappio on ajan mittari

Rappion eli piilevien haitallisten mutaatioiden määrästä selviää, kuinka pitkä aika luomisesta on kulunut. DNA:ta on tuman kromosomien lisäksi myös mitokondrio -soluelimissä. Mitokondrioiden DNA kertoo luotettavasti, että täällä on oltu vain joitakin tuhansia vuosia ja elämä loppuu ennalta säädetyn sukupolvien määrän kuluttua, koska soluille energiaa tuottavat mitokondriot eivät pysty ylläpitämään toimintaansa. Tämä johtuu siitä, että ne eivät saa uutta geneettistä pääomaa geenienvaihdunnan kautta kromosomien DNA:n tavoin.

Tämä tieteellinen tosiasia kumoaa uusdarvinistisen evoluution, josta kuitenkin pidetään kouristuksenomaisesti kiinni, koska ainoa vaihtoehto on luominen, joka ei käy nykyihmiselle. Jokainen ymmärtää helposti, että geenien vaurioituminen ja menettäminen ei voi tuottaa uusdarvinismin edellyttämiä, täysin uusia biologisia rakenteita ja toimintoja.

Geenien menettäminen on jalostuksen ja lajiutumisen ehto

Tämän tietävät parempiin tuottoihin pyrkivät kasvinjalostajat ja tästä on seurannut alkuperäisten kasvien geenien varastoiminen geenipankkeihin turvaan. Jos näin ei tehdä, elämän monimuotoisuus on vakavasti vaarassa ja tuotantokasveja voidaan lopullisesti menettää.

Gepardit ovat lajiutuneet juoksemaan nopeasti, mutta ovat geenien menettämisen takia aivan sukupuuton partaalla.

Uusdarvinistien oppilause, jonka mukaan varsieväkalasta kehittyisi ihminen, perustuu vanhentuneeseen käsitykseen mutaatioiden ja valinnan luomisvoimasta. 



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.