perjantaina, 20. joulukuuta 2019, klo 9.48

20.12.2019: Professori Matti Leisolan kanta teistiseen evoluutioon

Pekka Reinikainen

Toimitimme professori Matti Leisolan kanssa tärkeän kirjan, Evoluutio ja biologinen informaatio (Datakirjat). Kirja on hyvin ajankohtainen nykytilanteessa, jossa piispat sanoutuivat 27.11 kirjallisesti irti Raamatun mukaisesta luomisesta.

Seuraavassa suora lainaus Evoluutio ja biologinen informaatio -kirjasta:

”Olemme tässä kirjassa perustelleet luonnontieteen tulosten valossa miten useimmat biologiaan liittyvät havainnot eivät selity tunnettujen evoluutiomekanismien avulla. Olemme myös osoittaneet, että elämä vaikuttaa siltä, kuin se olisi suunniteltu jotain tarkoitusta varten. Tämä on todennäköisesti eräs tärkeimmistä syistä miksi kaikissa kulttuureissa on aina uskottu aineen ulkopuoliseen luojaan. Kristillinen luomiskäsitys on ollut länsimaiselle kulttuurille ja tieteelle ratkaisevan tärkeää ja monet modernin luonnontieteen isistä olivat myös tunnustavia kristittyjä. Usko luomiseen ja syntiinlankeemukseen oli heidän ajattelunsa perusta ja avain tieteellisiin löytöihin kuten Tapio Puolimatka on vakuuttavasti osoittanut. Kristittyjen ei tulisi kevyin perustein hylätä luomista ja omaksua oppia evoluutiosta. Siksi on syytä lopuksi arvioida evoluutionäkemystä kriittisesti myös Raamatun valossa.

Rice-yliopiston keväällä 2014 tekemän

tutkimuksen mukaan noin puolet Yhdysvaltain kansalaisista uskoo edelleen luomisen tapahtuneen luomiskertomuksen mukaisesti kuudessa päivässä (Saksassa evoluutiota epäilee 20 % ja Suomessa 30 %). Euroopassa naturalistinen näkemys biologian historiasta on koulu- ja yliopisto-opetuksessa hyväksytty itsestään selvyytenä. Tämä poikkeaa oleellisesti siitä mitä USA:ssa ajatellaan Raamatun alkukertomuksista ja luomisesta. Me täällä ”tiedämme”, että ihminen on syntynyt osana eläinkuntaa miljoonia vuosia kestäneen hitaan evoluutioprosessin tuloksena.

Kristilliset kirkot ovat myös omaksuneet

naturalistisen näkemyksen evoluutiosta ja poistaneet Jumalan aktiivisena luojana tapahtuman taustalle. Kristillisen uskon kannalta on tämän näkemyksen mukaan merkityksetöntä, tapahtuiko todellisuudessa Raamatun alkulukujen kuvaamia asioita vai ei. Kertomukset luomisesta, ihmisen lankeamisesta, veljesmurhasta, vedenpaisumuksesta ja kielten sekoituksesta ovat vain kuvaannollista puhetta ja niillä pyritään ilmaisemaan yhteisiä kokemuksia. Jotkut ovat sitä mieltä, että nämä kertomukset eivät ole historiallisia tapahtumia vaan ainoastaan vahvistivat aikanaan vankeudessa eläneen Israelin identiteettiä ja omanarvontuntoa. Se, mitä Uusi testamentti kertoo Jeesuksen tulosta ihmiseksi, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ei tämän ajattelutavan mukaan liity mitenkään Raamatun alkukertomusten historiallisuuteen.

Mitä Jeesus ajatteli luomisesta?

Voimmeko korvata Raamatun kuvauksen alkutapahtumista evoluutiokertomuksella ilman, että sillä olisi vaikutusta kristilliseen luomisnäkemykseen? Katsotaan mitä Uusi testamentti sanoo asiasta. Kiistellessään fariseusten kanssa Jeesus vahvisti ihmisen luomistapahtuman sellaisena kuin se kuvataan Raamatun ensimmäisessä luvussa. Jeesus piti luomista totena: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (Matteus 19:4). Tämän luomiseen liittyvän tekstin Jeesus ymmärsi kertovan ihmiskunnan alkuhistorian todellisista tapahtumista. Hän ei suhteellistanut tapahtunutta tai tulkinnut sitä uudella tavalla. Tässä raamatunkohdassa tulee myös esille ihmisen kovasydämisyys. Jeesus teki selväksi, että ”alusta ei niin ollut”. (Matteus 19: 8) ”Alussa” viittaa ennen syntiinlankeemusta olleeseen aikaan. Kovasydämisyys ei ole ihmisen alkuperäinen, luomisessa saatu ominaisuus; se ilmaantui vasta myöhemmin. Menneisyys tekee nykyisyydestä ymmärrettävän. Meille kerrotaan ihmisen ja luonnon nykytilan historiallinen tausta: luonto rappeutuu ja ihminen on langennut alkuperäisestä asemastaan ja tarvitsee pelastajan.

Saulus tarsolainen oli samaa mieltä

Paavali argumentoi samalla tavalla. Ateenalaisille filosofeille, jotka eivät tunteneet Raamattua, hän puhui luomisesta ja selitti, että kaikki ihmiset polveutuvat yhdestä ainoasta ihmisestä (Apostolien teot 17: 26). Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa pakanoille, että jokainen ihminen luonnostaan tietää luomisen olevan totta (Roomalaiskirje 1: 19-20) ja liittää Jumalan luoman ensimmäisen ihmisen ja Jeesuksen Kristuksen toisiinsa (Roomalaiskirje 5: 12). Ensimmäinen toi maailmaan synnin ja kuoleman, toinen sovituksen (vapautuksen synnistä) ja elämän. Tässä asetetaan ensin kaksi henkilöä vastakkain: Adam, ensimmäinen ihminen ja Jeesus Kristus. Toiseksi vastakkain asetetaan se, mitä he tekivät ja miten se vaikutti kaikkiin ihmisiin: toisaalta olemme Adamin lankeemuksen tähden kadotettuja ja toisaalta meillä on mahdollisuus pelastua Kristuksen lunastustyön kautta synnistä ja kuolemasta. On selvää, että evankeliumi on erottamattomasti sidottu Raamatun kuvaamiin alkutapahtumiin.

Jos ihminen polveutuisi eläimistä?

Tätä taustaa vasten ristiriita kristillisen luomiskäsityksen ja evolutiivisen historiankäsityksen kanssa on ilmeinen. Jos ihminen polveutui eläimistä, ei voinut olla olemassa yhtä ihmistä – Adamia –, jonka kautta synti tuli maailmaan. Syntisyys olisi vain yksi evoluution tuotos kuten esimerkiksi pystykävely. Evoluutioajatus ei liity ainoastaan fyysisen olemuksen vähittäiseen muutokseen, vaan koskee myös ihmisen käyttäytymistä. Viha ja kateus ovat luovia elementtejä ihmisen evoluutiossa. Jälkeläisten ylituotanto on eräs evoluution perusta. Vain parhaiten sopeutuneet selviytyvät hengissä muiden joutuessa armottoman valinnan uhreiksi.

Evoluution näkökulmasta kuolema on

myönteinen asia. Se tekee jatkuvan kehityksen mahdolliseksi. Kuolema ei tämän mukaan olisikaan synnin seuraus (Roomalaiskirje 5:12 ja 6:23), vaan evolutiivinen keino luomisen loppuun saattamiseen. Roomalaiskirjeen (5: 12) tekstiyhteys ei salli, että rajoitamme kuoleman merkitsemään vain eroa Jumalasta (hengellinen kuolema). Ruumiillinen kuolema kuuluu syntiinlankeemuksen seurauksiin. Näin sanotaan myös syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Mooses 3). Paavali kirjoittaa, että kuolema on ”viimeinen vihollinen”, joka lopulta voitetaan – ei osa luomisprosessia.

Jos evoluutio olisi totta, ei Adamin ja Jeesuksen sekä heidän tekojensa asettamisella vastakkain olisi mitään perustaa eikä niillä olisi mitään merkitystä. Tässä kohtaa on hyvä vielä kerran tehdä selväksi miten historia auttaa selittämään ja ymmärtämään nykyisyyttä. Luukas kirjoittaa evankeliumissaan, että Jeesus tuli ”etsimään ja pelastamaan, sitä mikä oli kadonnut”. (Luukas 19: 10) Tämä on kristinuskon ydinsanoma. Miksi ihminen on kadoksissa ja tarvitsee pelastajaa? Siksikö, että Jumalan ohjaama luova evoluutioprosessi on hänet siihen tilaan johtanut? Ei, vaan koska hän Jumalan luomana suurenmoisena olentona kääntyi pois Jumalasta ja menetti alkuperäisen asemansa. Vain tätä taustaa vasten voimme ymmärtää, miksi Jeesus tuli ihmiseksi, kärsi puolestamme ja kuoli ristillä.

Monet, jotka puolustavat ajatusta evoluution kautta tapahtuneesta luomisesta, eivät – johdonmukaisesti – pidä enää keskeisenä sanomaa Jeesuksesta ihmisten pelastajana. Monissa kirjoituksissa ja puheissa, joissa kannatetaan teististä evoluutiota (Jumala loi maailman, joka kehittyi evolutiivisesti), ei synnillä, kääntymyksellä ja armon kautta tapahtuvalla pelastuksella enää ole keskeistä merkitystä. Kristillisestä uskosta on evoluution tavoin tullut ”tämän puoleista”.

Jumala ei ole aukkojen tilkitsijä

Edellä kuvattujen ongelmien lisäksi ajatus luomisesta evoluution kautta jättää täysin epäselväksi Jumalan roolin kaiken luojana. Onko hän vain ensimmäinen liikuttaja, joka sääti alkuräjähdyksen sellaiseksi, että evoluutio voisi edetä ihmiseen asti? Vai puuttuuko hän vain silloin peliin, kun luonto ei selviä eteenpäin uuden luomisessa? Onko hän evoluution aukkojen paikkaaja?

Jumalan tunnustaminen luojaksi ja samanaikaisesti pelkkien luonnonlakien ohjaaman evolutiivisen ”luomisen” hyväksyminen, merkitsee mahdotonta älyllistä umpisolmua, jonka avaaminen ei voi onnistua. Brittiläinen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aivan oikein syyttänyt nykyteologeja juuri tästä.

Miten kristityn tulisi ymmärtää Raamatun mukainen luomiskäsitys?

Ensiarvoisen tärkeää on ymmärtää miten Jeesus toimi vaikuttaessaan täällä 2000 vuotta sitten. Otamme esimerkiksi kertomuksen spitaalisen parantamisesta. Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan: ”Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: ’Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa’. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti häntä ja sanoi hänelle: ’Minä tahdon; puhdistu’. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.” (Markus 1: 40-42) Tästä kohdasta käy ilmi, mitä sanan kautta tapahtuva luominen tarkoittaa. Silmänräpäyksessä tapahtuu jotakin, mikä olisi mahdotonta luonnollisten prosessien kautta: Jeesuksen sanan kautta leprasairas parantui heti. Kysymyksessä oli luomisakti; sairaan ja kuolleen kudoksen tilalle luotiin terve kudos. Tästä on myös kyse kuolleista herättämisessä, kun Jeesus huusi Lasarukselle: ”Lasarus tule ulos!” (Johannes 11: 43)

Nainin kaupungin kuollutta miestä Jeesus käski: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” (Luukas 7: 14) ja Jairuksen kuolleelle tyttärelle hän sanoi: ”Lapsi, nouse!” (Luukas 8: 54). Kuolleen kutsuminen elämään on luomisteko. Kuinka kaukana tämä onkaan edellä lyhyesti kuvatusta ”kehitysopillisesta luomisesta”!

Avain luomisen ymmärtämiseen

Jeesuksen teot osoittivat hänen toimineen jumalallisella vallalla ja auktoriteetilla. Niistä hänet tunnistetaan Luojaksi, sillä Vanhassa testamentissa kuvataan Jumalan tekoja vastaavalla tavalla: ”Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.” (Psalmit 33: 9) Tämä poikkeaa täysin luonnonlakien ohjaamista luonnollisista prosesseista, joiden väitetään olevan evoluution takana. Jeesuksen luovat teot muistuttivat alussa tapahtunutta luomista: ”Ja Jumala sanoi: tulkoon! Maa tuotti! Viliskööt vedet!” Luominen merkitsee toisaalta luonnollisten tapahtumien käynnistämistä ja toisaalta niihin puuttumista, kuten Jeesuksen toiminnasta käy ilmi. Sanan kautta tapahtuva luominen tekee mahdolliseksi asioita, jotka eivät voi tapahtua joko ollenkaan tai ei ainakaan silmänräpäyksessä. Jeesuksen toiminnan kautta meille on annettu avain luomisen ymmärtämiseen.

Kristus ja luomisen merkitys kuuluvat yhteen

Jeesus tunnistetaan Luojaksi juuri siitä, että hän toimii omalla auktoriteetillaan juuri siten kuin vain Jumala toimi Vanhassa testamentissa. Tässä esitettyjen evoluutiota vastaan puhuvien raamatullisten perusteiden lisäksi myös luonnontiede antaa lukuisia perusteita sille, että luonto on suunniteltu luovasti vaikka siltä itseltään puuttuu luomisen kyky.

Abstraktissa ja yleisessä muodossa tämä käsitys ilmaistiin jo 2000 vuotta sitten kirjeessä heprealaisille: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Paavalin mukaan tämä on kaikille niin ”ilmeistä”, ettei kukaan voi puolustella itseään ja sanoa olevansa asiasta tietämätön.”

Matti Leisolan puheet tilaisuudessa, jonne Espoon piispa lähetti ”faktantarkastajat”

Matti Leisola: Alussa oli Sana

Matti Leisola: Tiede on sitoutunut materialismiin



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.