tiistaina, 10. joulukuuta 2019, klo 8.21

Ihminen - tyhjästä sattumalta nyhjäistyä roskaa?

Pekka Reinikainen

Tämä on yliopistojen ja piispojen mielestä yhtä varma asia kuin painovoiman olemassaolo, eikä tätä "nykytieteen tulosta" ole lupa vähätellä!

Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä painovoima oikeastaan on ja ennen kaikkea miksi se on nykyisen suuruinen. Jos suurennat sitä hitusenkin, maapallo kutistuu herneen kokoiseksi! On 10^500 eri vaihtoehtoa säätää luonnon perusvuorovaikutukset, mutta vain yksi säädöistä mahdollistaa nykyisen kaltaisen elämän. 

Onko nykytieto aina lopullinen ”totuus”?

Akateemiset oppineet pitivät suurinta osaa ihmisen perimästä ”roskana” ja evoluution todisteena 40 vuoden ajan. Roska "todisti", että Älykästä suunnittelua (ID) ei ole, koska DNA on täynnä vuosimiljoonien aikana kertyneitä kopiointivirheitä, joita luonnonvalinta ei ole katsonut tarpeelliseksi poistaa. Siis 97% perimästä olisi ”tarpeetonta painolastia”!

Vaikka myytin murskannut ENCODE -tutkimus osoitti väitteen vääräksi

joitakin vuosia sitten, useimmat uusdarvinistit riippuvat kuitenkin yhä kiinni rakkaassa ”roskassaan”, koska heillä ei ole selitystä sille, miksi DNA vaikuttaa todellisuudessa vain joidenkin tuhansien vuosien ikäiseltä. Ihmiskunnan perimässä nimittäin on niin vähän vaurioita, että alkuperäinen täydellinen luomus on ehtinyt rappeutua syntiinlankeemuksen jälkeen vain muutamia vuosituhansia (lapsella on aina 100-300 DNA:n kopiointivirhettä, joita vanhemmilla ei ollut). Ihmiskunnan perimässä on vain noin 0,2 miljoonaa ”kopiointivirhettä”. Rohkeimmat (ja älykkäimmät) evolutionistit ymmärtävät havainnon merkityksen ja antavat jo periksi tosiasioiden edessä.

BioEssays -lehden päätoimittaja Andrew Moore kommentoi tuoretta artikkelia, jonka mukaan perimässä on päällekkäin koodattua tietoa. Siellä on lähes koko genomin (perimän) kattava päällekkäinen tiedosto, joka tiivistää ja pakkaa DNA:n tiedon. Artikkelin kirjoittaja Giorgio Bernardi toteaa, että ei ollut yllätys, että tietoa oli enemmän kuin aluksi luulimme:

”Meidän ei pitäisi yllättyä, että myös niissä perimän osissa, joissa ei havaita ’toimivaa’ koodia, jonka evoluutio olisi poiminut ja vakiinnuttanut sen antaman valintaedun vuoksi, perimässä on myös koodi, joka on tyypiltään aivan uudenlainen”.

Onko BioEssays siirtynyt Älykkään suunnittelun puolelle?

Päätoimittaja Moore ei kuitenkaan ole ID:n kannattaja, vaan hän kommentoi asiaa evoluution näkökulmasta. Kuvatessaan perimän mittavaa toimintaa, hän liittää siihen mukaan ”evoluutiotarinointia” muistuttaakseen millä puolella aitaa on (ja säilyttääkseen työpaikkansa).

Kirjoittaessaan perimän päällekkäisistä toiminnoista hän kuitenkin poikkeaa evolutionistien enemmistöstä, joka on vuosikymmeniä vannonut, että proteiineja koodaamaton DNA on pääasiassa ”roskaa” - - siitä ollenkaan piittaamatta, että ENCODE -tutkimus on kumonnut tämän näkemyksen. Vuonna 1980 esimerkiksi Francis Crick ja Leslie Orgel kirjoittivat: “Suurin osa korkeampien elämän muotojen DNA:sta ei ole juurikaan roskaa parempaa” ja ”näin ollen olisi hulluutta pakonomaisesti tutkia sen toimintaa”. Samanlaisia lausuntoja kuultiin paljon vuosien varrella.

Mooren tärkeä näkökulma erottuu kuitenkin selvästi, vaikka se perustuukin evoluutioajatteluun, sillä siinä tulee esiin koko perimän läpi kulkeva yhteensovitettu toiminto. Hänen havaintoonsa on ID:n kannattajien helppo yhtyä. Entäpä jos havaittu koodi toimii kolmessa ulottuvuudessa ATGC symbolijonon ohella? BioEssays -lehdessä juuri julkaistu artikkeli tutkii tätä ällistyttävää mahdollisuutta …

DNA:n tieto on pakattu moneen kerrokseen

ja se säätelee solun toimintoja useassa ulottuvuudessa. Tämän lisäksi tieto on usein koodattu ”päällekkäin” DNA:n symbolijonoon. DNA:n mysteeri on siinä olevan tiedon päällekkäisyys molempiin suuntiin luettaessa. Tämä muistuttaa palindromia, mutta on sitä paljon monimutkaisempi. Sattuma ja valinta eivät voi tuottaa tätä perimässämme olevaa koodia. ID:n kannattajat ovat asian todenneet jo vuosia sitten ja tulkitsevat koodin Suunnittelijan olemassaolostaan antamaksi viestiksi.

Nykytilanne - miten päällekkäiset koodit tulkitaan?

Moore toteaa, että ”kaksoistoiminnalla varustettuja ’informaatiojaksoja’ on perimässä kaikkialla ja ne pystyvät sekä koodaamaan proteiineja että määrittämään ’koko perimän kattavan koodin’”.

Miten kaksi eri tiedostoa voisi koodata päällekkäin samaan symbolijonoon?

Tällöin pitäisi huomioida tuotteen aminohappojen järjestys, joka määräytyy kolmen DNA:n symbolin ryhmän avulla, sillä proteiinin valmistus pitää varmistaa samanaikaisesti toisen toiminnon toteuttamisen yhteydessä. Tämä ”toinen toiminto” on Giorgio Bernardin mukaan informaatiota, joka ohjaa valtavan pituisen DNA -molekyylin pakkaamista solun suhteellisen pieneen tumaan. Kyseessä on ennen kaikkea koodattu informaatio, joka ohjaa DNA:n kiertymistä pakkausproteiineina toimivien histoni-proteiinien ympärille. Bernardi kutsuu tätä ”perimän koodiksi” (genomic code). Kyseessä on rakenteellinen koodi, joka määrittää pakatun DNA:n muodon tiiviissä kromatiinissa. Kromatiini on DNA:n ja siihen liittyneiden proteiinien muodostama rakenne, josta aitotumaisten solujen kromosomit muodostuvat.

Kyseessä on koko perimän kattava koodi,

jota evolutionistit pitivät ”roskana” ja jota vasta vähitellen on opittu tulkitsemaan. Evolutionistit yrittävät selvitä tämän monikerroksisen ”palindromin” ongelmasta ”evoluutiotarinoinnin” avulla. Se paljastaa heidän ennakkoasenteensa, mutta tästä huolimatta suunnittelu paistaa läpi, koska koodin toiminta on ilmeistä ja toiminto havaitaan aikaisemmin ”roskaksi” leimatussa koodissa! Moore selittää, kuinka tämä koko perimän kattava koodi ylittää proteiineja koodaavat alueet ja jatkuu lähes kautta koko perimän ja siinä on toistuvia jaksoja, jotka aikaisemmin luokiteltiin roskaksi.

Enin osa perimäämme on täynnä informaatiota,

eikä suinkaan toistuvia jaksoja, joita pidettiin ”roskana” tai muinaisten ”retrovirusten jäänteinä”. Tämä koodi on välttämätön elämän kannalta, sillä ilman sitä DNA:ta ei pystyisi pakkaamaan solun tumaan. Perimä osoittautuu rakenteellisesti yhteensovitetuksi käyttöjärjestelmäksi, joka ei voi syntyä kopiointivirheiden ja luonnonvalinnan tuloksena.

Vasta aivan tuore tieteellinen tutkimus todisti,

että perimässä on 1. Rakennekoodi, joka koodaa ja muokkaa kromatiinin rakenteen ja nukleosomeihin kiinnittymisen; 2. Koodi ulottuu koko perimän yli; 3. Se on päällekkäin proteiineja koodaavan koodin kanssa ja rajoittaa sen toimintaa, koska se vaikuttaa siihen määräämällä aminohappojärjestyksen.

Nukleosomi on kromatiinin alhaisin järjestäytymisen muoto. Se koostuu histoni-proteiinista, jonka ympärille kaksijuosteinen DNA on kiertynyt. Nukleosomin tarkoitus on pakata pitkä DNA-molekyyli niin, että se mahtuu solun tai tuman sisälle. Nukleosomi tarjoaa DNA:lle kuusinkertaisen pakkauksen.

Ällistyttävä johtopäätös

Mooren artikkelin johtopäätös on ällistyttävä: ”Näitä DNA:n alueita voidaan näin ollen pitää rakenteellisesti tärkeinä yksikköinä, sillä ne muovaavat oikean muodon ja erottavat toisistaan perimän pakatut osat siitä riippumatta, mitä muita tehtäviä niillä on.Voimme ihastella näitä monimutkaisia rakenteita ja esittää kysymyksen ’pitääkö niiden olla aivan näin monimutkaisia toteuttaakseen tehtävänsä?’ Näin ehkä on siksi, että niiden täytyy pystyä pakkaamaan ja asettamaan histoni-proteiinit täsmälleen oikeisiin paikkoihin ja oikeaan asentoon, jotta saadaan kolmiulotteinen, evoluution onnistuneesti valitsema rakenne. Mutta kun tiedämme, että proteiineja koodaava koodi on ”perimän koodin” sisällä, herää epäilys, että myös jokin toinen valintapaine on toiminnassa …”

Moore ei kerro, mikä tämä ”toinen valintapaine” on, mutta hän ymmärtää selvästi ”perimän koodin” koko perimää kattavan toiminnallisen tärkeyden. Lopputulos on, että nyt evoluutiotutkijat esittävät, että suurin osa perimästämme on toiminnallisesti tärkeää, koska se sisältää geneettisen koodin, joka määrää kuinka DNA pakataan kolmiulotteisesti tumaan. Koodi on ”sisäkkäin” proteiineja koodaavan koodin kanssa. Enää ei voida puhua evoluutiota todistavasta, täynnä roskaa olevasta DNA:sta.

Miksi Mooren ja Bernardin kaltaiset evoluutiotutkijat ovat jättäneet vanhan uskomuksen? Tähän on helppo vastata. Tutkimustulokset johdattavat johtopäätösten tekoa. Niihin pitäisi muidenkin luottaa enemmän! Paavali totesi, että se mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmestä, kun hänen tekojansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä. Ateisteilla ei ole mitään, millä itseänsä puolustaa. Tämä todetaan Roomalaiskirjeen 1. luvussa, missä myös ennakoidaan evolutionismin tulo (jae 23) ja sen seuraukset. Tästä syystä valtakunnansyyttäjä saattaa viedä Jumalan Sanan maallisen oikeuslaitoksen tuomittavaksi. Jos näin käy - - seuraukset Suomelle voivat olla kammottavat!

BioEssays Editor: “‘Junk’ DNA… Full of Information!”

TUORE VIESTI ERÄÄLTÄ TEOLOGIAN OPISKELIJALTA

Rukousaihe teille jotka olette uskossa!

Teologisessa tiedekunnassa ei saa kyseenalaistaa teististä evoluutiota.

Jos aiheesta tekee kandityön, ei saa verrata Raamatun ilmoitukseen ja osoittaa epäraamatulliseksi. Ei saa biologiseen näyttöönkään perustuvaa kritiikkiä esittää.

Eli on vain sallittua esittää esimerkiksi Eero Junkkaalan ajatus teistisestä evoluutiosta, ja verrata sitä...niin mihin? - - ei mihinkään. Tai korkeintaan kai ateistiseen evoluutiouskoon, ja ehkä osoittaa että on ihan järkevää muka paikata evoluutioteorian aukot Jumalalla. Mutta Raamattua ei saa käyttää lähteenä kandityössä.

Kirkossa ei saa puhua aiheesta luominen ja evoluutio, jos uskoo luomiseen. Paikalla pitäisi olla joku joka puolustaa evoluutiota.Tällöinkään tuskin onnistuisi. (Näin minulle kävi, sain valita aiheen vapaasti mutta kas kummaa, pappi kielsi tämän aiheen.) Toisella kertaa vapaa-ajattelija ateisti oli puolustamassa evoluutiota ja Jaakko Heinimäki, joka sanoi ettei hänelle ole kynnyskysymys että onko Jumalaa edes olemassa, ja hänkin uskoi evoluutioon. Ja he keskustelivat, kirkossa ja yleisö kuunteli, onneksi sai muutama kommentoidakin

Darwinismista on tullut ainoa pyhä oppi, koskematon, muuttumaton, mitä ei saa kyseenalaistaa. Eikä Setaa. Edes teologisessa, edes kirkossa. Ei missään.

TÄSTÄ VOIT LUKEA LISÄÄ TEISTISEN EVOLUUTION TUHOISISTA SEURAUKSISTA

Teistinen evoluutio

TIIVISTELMÄ TEISTISEN EVOLUUTION TUHOISISTA SEURAUKSISTA

Kristinuskossa ei tietenkään ole mitään järkeä, jos uskotaan, että maailma on luotu ateistisen filosofian mukaisesti alkuräjähdyksen ja evoluution avulla, sillä silloin:

1. Jumalan Raamatussa ilmoittama historian kulku kiistetään eli JUMALASTA TEHDÄÄN VUOSIMILJARDEJA NÄPERRELLYT ASKARTELIJA, JOKA EI PYSTY LUOMAAN SANALLAAN!

2. Jumalan luonne vääristetään eli hänestä tulee epäonnistuneita koekappaleita MURHAAVA JULMURI!

3. Jeesuksen sanoihin ei uskota eli hänestä tehdään VALEHTELIJA!

4. Pahuuden ongelma muuttuu eli kuolema, kärsimys ja sairaudet olisivat JUMALAN SYYTÄ!

5. Ihmisen asema Jumalan kuvana hämärtyy ja muutumme PÄIVITETYIKSI APINOIKSI - SUKULUNASTAJA EI LUNASTA ETELÄNAPINOITA!

6. Perisynnin opista luovutaan eli MENIKÖ JEESUS TURHAAN RISTILLE, KOSKA LUNASTAJAA EI TÄLLÖIN TARVITA!

7. Raamatun ilmoitus kuoleman alkuperästä torjutaan eli KUOLEMASTA TEHDÄÄN YSTÄVÄ JA LUOMISEN TYÖKALU!

8. Evankeliumin perustusta horjutetaan, Raamatun teksti muuttuu mielettömäksi, kun VIIMEINEN AADAM (JEESUS) MITÄTÖIDÄÄN!

9. Kaiken ennalleen asettaminen tulevaisuudessa kyseenalaistetaan. Kuluuko uusien taivaiden ja maan luomiseen taas vuosimiljardeja, kun ILMESTYSKIRJAN JA 1. MOOSEKSEN KIRJAN YHTEYS KATKAISTAAN!

10. Kirkon tehtävä menettää merkitystään ja siitä tulee SOSIAALIEETTINEN KRISTILLINEN PERINNEYHDISTYS!

11. Yhteiskuntajärjestys tuhoutuu, kun Raamatun 11. alkuluvun tapahtumat muutetaan myyteiksi. Synti poistetaan ja avataan portit ABORTILLE, EUTANASIALLE, LGBTQ-SEKOILULLE, JUMALAN SANAN KÄYTTÄMISEN KIELTÄMISELLE YM.

NUORISOILTA JOENSUUSSA

Pekka Reinikainen: Elämän synty - kosminen vahinko vai suunnittelun tulos OSA 1

Pekka Reinikainen: Elämän synty - kosminen vahinko vai suunnittelun tulos OSA 2

Pekka Reinikainen: Elämän synty - kosminen vahinko vai suunnittelun tulos OSA 3

Pekka Reinikainen: Elämän synty - kosminen vahinko vai suunnittelun tulos OSA 4



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.