Pekka Reinikainen
Oxfordin yliopiston tieteen kansanomaistamisen professori Richard Dawkins näkee ihmisen teknologiassa suunnitteluvirheitä, jotka hänen mukaansa osoittaisivat, että luonnossa ei ole ”suunnittelua ja tarkoitusta”. Dawkins väittää esimerkiksi silmän kehittyneen valoa aistivista soluista, ja perustelee kantaansa sillä, että hänen mukaansa selkärankaisten silmän rakenteessa on virhe, jollaista suunnittelija ei tekisi, mikäli sellainen olisi olemassa. Dawkins väittää, että silmä voisi kehittyä ”silmänräpäyksessä” valolle herkistä soluista. Valolle herkät solut painuisivat kuopalle ja kehittäisivät eteensä linssin. Väitteensä tueksi Dawkins kuvailee luonnosta löytämänsä ”välimuotojen sarjan”.
Materialistit, kuten Dawkins siis väittävät silmän rakenteen todistavan, että Suunnittelijaa ei ole. Väite perustuu siihen tosiasiaan, että silmän valoa aistivat solut ovat selkärankaisilla kääntyneet poispäin valosta, joka näin ollen joutuu läpäisemään useita solurakenteita ennen aistinsolujen tavoittamista, ja tämä huonontaisi kuvan laatua. Tämä aistinsolujen poiskääntyminen valosta on tyypillistä selkärankaisille ja harvinaista selkärangattomilla, joskin sitä tavataan joillakin.
Selkärangattomilla eläimillä aistinsolut ovat yleensä kääntyneet valoa kohden, ja tämä olisi evoluution kannattajien mukaan oikea ratkaisu myös selkärankaisille, jos suunnittelija olisi olemassa. Evoluutiota kannattavat materialistit naureskelevatkin ihmisen silmän aistinsolujen järjestykselle, jota he pitävät takaperoisena. Richard Dawkins toteaa: ”Kaikki insinöörit tietysti olettaisivat, että aistinsolut olisivat valoon päin kääntyneitä niin, että niiden hermosäikeet kulkisivat taaksepäin aivoihin. Insinöörejä huvittaisi järjestys, missä aistinsolut olisivat valosta poispäin kääntyneitä ja niiden hermosäikeet olisivat tulevan valon edessä. Tämä on kuitenkin tilanne selkärankaisten verkkokalvolla. Jokainen aistinsolu on asetettu väärinpäin ja hermosäikeet tulevat valoa kohden, kulkevat verkkokalvon yli ja sukeltavat verkkokalvossa olevan reiän, ns. sokean pisteen läpi päästäkseen liittymään näköhermoon. Tästä seuraa, että valon on läpäistävä hermosäikeiden muodostama tiheikkö ja oletettavasti seurauksena on kuvan laadun vääristyminen (ei kuitenkaan paljon, mutta periaate ahdistaisi jokaista tarkkaa insinööriä).”
Toinen evoluutioteorian kannattaja George William väittää lisäksi, että silmä olisi ”tosiasiallisesti typerästi suunniteltu”. Biologi Jares Diamond on todennut, että tällaisen kameran suunnittelija saisi heti potkut mistä tahansa yrityksestä.
Kuinka selkärankaisen silmä toimii? Valo tulee silmään läpinäkyvän sarveiskalvon kautta, joka on silmän ikkuna ja toimii voimakkaan linssin tavoin. Pupillin läpi kuljettuaan valo taittuu edelleen silmän mykiössä. Kuva tarkentuu verkkokalvolle (retina), joka muuntaa valon fotonit sähköisiksi signaaleiksi. Rhodopsiini-molekyyli muodostuu valkuaisaine opsiinista ja 11-cisretinaalista. Kun valon fotoni osuu rhodopsiinimolekyyliin, törmäyksessä absorboitu energia muuttaa cis-11-retinaalin kolmiulotteista rakennetta all-trans muotoon. Tapahtumaa kutsutaan myös isomerisaatioksi. Molekyylin muodonmuutos saa aikaan monimutkaisen tapahtumaketjun, joka johtaa aistinsolun sähköisen latauksen muuttumiseen, ja tästä alkaa tapahtumasarja, joka mahdollistaa sen, että voimme nähdä. Näkeminen riippuu täysin siitä, että cis-11-retinaali muuttaa muotoaan. Jokainen yksittäinen fotoni (niitä tulee sekunnissa 1000 miljoonaa), joka osuu fotoreseptoriin pystyy muuttamaan yhden cis-11-retinaalimolekyylin kolmiulotteista rakennetta. Retinaalit täytyy alituiseen palauttaa cis-11 muotoon, jotta näkeminen voi jatkua. Tämän työn tekee RPE, jonka solut keräävät käytetyn trans-retinaalin, ja käyttäen A- vitamiinia valmistavat jälleen cis-retinaalia, jonka ne siirtävät takaisin aistinsolujen fotoreseptoreihin.
Verkkokalvon alla on suonikalvo, jossa on pigmenttiä ja runsas verisuonitus. Verkkokalvossa on kymmenen kerrosta, joista alin, retinan pigmenttiepiteeli (RPE) lepää suonikalvon päällä. RPE on valoa läpäisemätön sisältämänsä melaniini- pigmentin vuoksi. RPE:n soluilla on pienet ohuet ulokkeet, jotka ympäröivät valoa aistivien solujen päitä. Jokainen valoa aistiva solu, oli kyseessä tappi tai sauva, muodostuu sisäisestä ja ulkoisesta segmentistä. Edellisessä on solunsisäisiä organelleja, jotka valmistavat jälkimmäisessä olevan visuaalisen pigmentin. Tappi- ja sauvakerros sekä kaikki sen edessä olevat kahdeksan kerrosta muodostavat läpinäkyvän ja valoa aistivan verkkokalvon, jossa monimutkaisten tapahtumaketjujen kautta valon aikaansaamat sähköiset signaalit kulkevat näköhermoon. Monilla lajeilla joille hämäränäkö on tärkeä, on valoa heijastava aine, tapetum lucidum RPE:ssä tai suonikalvossa aiheuttamassa ns. kissansilmä-ilmiön joutuessaan yöllä valokeilaan. Silmässä on toki paljon erilaisia muita toimintoja, muun muassa kokonainen järjestelmä sen kostuttamiseksi ja jopa tuskan ja kivun helpottamiseksi (kyynelnesteen endorfiinit), vierasesineiden poistamista varten (ns. vilkkuluomi) ja silmän liikuttamiseksi. Silmässä on myös useita lihastoimintoja, muun muassa jatkuva hienon hieno liike, joka takaa tauottoman kuvan vastaanoton. Niskalihasten ja silmien liikkeet on myös synkronoitu.
Ja lopuksi, väite aistinsolujen väärästä paikasta osoittaa ateistien täydellisen tietämättömyyden silmän toiminnasta. Silmiin joka sekunti tuleva miljardin fotonin virta vangitaan eräänlaisiin ”suppiloihin” ja viedään ikään kuin valokuitukaapelia pitkin aistinsoluille. Tämä järjestelmä terävöittää värit ja kuvan. Joten solujen asennus silmissä on optimaalinen ja ateistien väitteet joutuvat paljastavat heidän heikon tietopohjansa ja tuovat esiin Jumalan nerokkaan suunnittelun. Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi! (Psalmi 94:9)
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
