Luominen artikkeliarkisto

David Catchpoole

Papukaijat ovat yksi suuri perhe, sanovat biologit.¹ Tai muodollisesti lahko. Tämän lahkon nimi on Psittaciformes ja se koostuu yli 80:stä tunnistetusta suvusta ja sadoista eri lajeista; keasta kakaduihin, papukaijoihin, loriineihin, aroihin, undulaatteihin, kakapoihin, paratiisikaijoihin, aratteihin, neitokakaduihin, roselloihin, töyhtökakaduihin, riippukaijoihin, kuningaspapukaijoihin, laulukaijoihin, pikkukaijasiin, guavakaijoihin, viirikaijoihin, rakkauspapukaijoihin ja arasiin. Niiden tunnusomaiset yhteiset piirteet, kuten tukevat kehot (suhteellisen suurikokoinen pää ja lyhyt kaula), voimakkaasti kaareutuvat nokat, vahanahka (vahamaiset² rakenteet sierainten lähellä nokan juuressa), ja yhdyssorminen jalka (kaksi varvasta eteenpäin ja kaksi taaksepäin) tekevät papukaijoista helposti muista lintulahkoista erottuvan ryhmän.

Nokan joustava yläleuka liikkuu pystysuunnassa sarananivelen avulla. Alaleuka liikkuu sekä sivuille että eteenpäin toimien leikkuureunana ja lintu voi murskata kovimmatkin siemenet ja pähkinät.

Evolutionisteilla on kuitenkin ongelma. He eivät löydä papukaijan lähintä sukulaista. Vuosien saatossa on kuitenkin kuultu monia ehdotuksia, joissa on käytetty todisteena yhtä tai muutamaa yhteistä rakennepiirrettä: pöllöä, isoa tai pientä haukkaa (käyrien nokkien vuoksi), tikkaa, käkeä, hiirilintua (yhdyssormisuus), kanarialintua (äänteiden oppiminen) sekä kyyhkystä (pyylevä keho ja hedelmien syönti). Samaan aikaan kun kiistely näistä ja muista papukaijojen lähisukulaisehdokkaista on vellonut ja biologit ovat kääntyneet uusien menetelmien, kuten molekyylibiologian ja genetiikan puoleen, lisää ”ristiriitaisia tuloksia” on raportoitu. Tämä on aiheuttanut lisää hämmennystä.¹ Erään kaikki ehdokkaat molekyylianalyysissään läpikäyneen tutkimusryhmän sanoin:

Siniset värisävyt papukaijan höyhenpuvussa ovat rakenneväriä. Sitä eivät tuota siniset pigmentit, vaan erityisellä tavalla pakatut keratiinin ja melaniinirakkuloiden kerrokset sulissa, jotka muodostavat valonsirontapinnan. Tämä tuottaa voimakasta sinistä tiettyjen valon aallonpituuksien keskinäisellä yhteisvaikutuksella (interferenssi).¹⁵

”Lukuisat lajinkehityksen puumme eivät tuottaneet yhtään johdonmukaista papukaijojen ulkoryhmää tai sisarryhmää. Tämä vahvistaa entisestään ajatusta, että niillä ei ole läheistä sisaruussuhdetta nykyisiin lintuihin.”³

Ja:

”Niiden läheisimmän sukulaisen identiteetti säilyy mysteerinä, joka odottaa lisätutkimuksia.”¹ Miksi tämän pitäisi olla tällainen mysteeri? Tämä liittyy oletukseen, jonka mukaan ”läheisen sukulaisen” pitäisi ylipäätään olla olemassa. Julkilausuma paljastaa tutkijoiden evoluution mukaiset lähtöoletukset:

”Tämä jatkuva hämmennys luo vaikutelman, että papukaijat ovat todellakin hyvin muinainen lintujen lahko, joka hajaantui muista nykylintujen esivanhemmista hyvin kauan aikaa, ehkäpä 80–90 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella.”¹

Papukaijat ovat äärimmäisen taitavia käyttämään yhdyssormijalkojaan tarttuakseen ja käsitelläkseen ruoka-aineita, tai käyttäessään niitä kiipeillessään samanaikaisesti nokkansa kanssa.

Miten kukaan voisi nykyään tietää mitä tapahtui ja milloin, ennen kuin he olivat havainnoimassa tapahtunutta? Silminnäkijän todistus on pohjimmiltaan ainoa tapa tietää varmasti.⁴ Silminnäkijän todistus, joka meillä on Jumalan Sanassa kertoo, että Luojamme teki kaikenlaiset linnut viidentenä luomisviikon päivänä (1. Moos. 1:20–21) vain noin 6 000 vuotta sitten,⁵ jotta ne lisääntyisivät ”kukin lajinsa mukaan”. Kuten Creation-lehti on alleviivannut moneen kertaan,⁶ raamatullinen termi ”lajille” ei ole sama kuin nykyinen termi [engl. kind vs. species] — sen sijaan, jos kaksi nykyistä lajia voi risteytyä, ne ovat molemmat polveutuneet samasta alkuperäisestä luodusta lajista.

Ottaen huomioon laajamittaisen risteytymisen⁷, papukaijojen tapauksessa raamatullinen termi ”lajinsa mukaan” sisältää luultavasti koko Psittaciformes-lahkon. Eli evolutionistien sanoessa, että papukaijoilla oli yhteinen alkumuoto, he ovat oikeastaan oikeassa. Mutta sanoessaan, että papukaija ja kyyhkynen (tai jokin muu ”ei-kaija”) periytyvät yhteisestä kantamuodosta, he ovat väärässä. Ei ole ihme, että biologit löytävät runsaasti todisteita joka yhdistää kaikki papukaijat, muttei tämän edemmäs, eli ei-papukaijoihin.

Papukaijojen ryhmän ulkopuolinen läheisin sukulainen on todellakin kadoksissa, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan!

Älä matki evoluutiopuhetta

Biologinen aineisto osoittaa, että papukaijat ovat saaneet alkunsa papukaijoista – evoluutiota ei ole havaittavissa! Psittaciformes-lahko on todellisuudessa esimerkki Vedenpaisumuksen jälkeisestä sopeutumisesta ja lajiutumisesta (jonka olemme osoittaneet monta kertaa aiemmin olevan jotain muuta kuin evoluutiota⁸).

Papukaijat tunnetaan niiden kirkkaista värisävyistä, jotka toisinaan näyttävät koko sateenkaaren värit jossakin yksittäisessä linnussa, kuten esimerkiksi osuvasti nimitetyssä sateenkaariloriinissa.

Vain noin 4 500 vuotta sitten Nooan ei tarvinnut ottaa arkkiin kuin kaksi papukaijaa, koiras ja naaras,⁹ jotta me voimme tänä päivänä nauttia lukemattomien erilaisten ja värikkäiden kirkuvien papukaijojen pyrähdyksistä, äänistä ja ulkonäöstä niiden luonnollisessa elinympäristössä kautta Maapallon pohjoisten ja eteläisten lämpimien alueiden.

Huolimatta evoluutiokirjallisuuden toistuvasta hokemasta, että Psittaciformesin lajit ”kehittyivät” yhteisestä papukaija-kantamuodostaan, mitään sen kaltaista lajiutumista ei ole tapahtunut, mikä todistaisi väitteen, jonka mukaan bakteerit kehittyisivät papukaijoiksi ja patologeiksi vuosimiljardien aikana.

Papukaijojen monimuotoistumista voidaan verrata sekarotuisten koirien ulkonäöltään vaihteleviin jälkeläisiin. Se ei edellytä uuden geneettisen informaation syntymistä. Se on olemassa olevan geneettisen informaation muuntelua, jonka seurauksena jälkeläisillä on vähemmän muuntelumahdollisuuksia kuin kantaryhmällä.¹⁰ Psittaciformesien jokainen laji kantaa yhtä geenien osajoukkoa Nooan alkuperäisestä papukaijapariskunnasta, jotka vuorostaan polveutuivat luomisviikon viidentenä päivänä, noin 6 000 vuotta sitten, luoduista alkuperäisistä papukaijoista.

Muita papukaijapulmia evolutionisteille

Papukaijat ovat tunnettuja kyvystään matkia ihmispuhetta. Tutkimus on osoittanut, etteivät papukaijat aina välttämättä ole pelkästään matkimassa (englanniksi ‘parroting’, in ‘parrot fashion’) mitä ne kuulevat. Sen sijaan ne ovat osoittaneet melko vaikuttavaa älykkyyttä kyetessään vastaamaan oikein yksinkertaisiin kysymyksiin esimerkiksi numeroista, väreistä ja muodoista.¹¹

Tämä papukaijojen kyky ja dokumentoidut esimerkit varisten ja muiden lintujen korkeasta älykkyydestä korostavat evoluution ongelmaa. Jos simpanssit, eivätkä linnut, ”ovat lähimpiä evoluution mukaisia sukulaisiamme”, miten on mahdollista, että linnut ovat simpansseja parempia erilaisissa älykkyystesteissä?¹²

Papukaijat ovat ainutlaatuisia lintujen joukossa myös pigmenttiominaisuuksiltaan. Niiden psittacofulviini-pigmentit tuottavat höyhenpeitteen sateenkaaren värit.^13,14 Mutta miten tällainen monimutkainen ja uusi biokemia syntyi, kun sitä ei esiinny muualla biosfäärissä? Oletettu askel-askeleelta -evoluutio ei voi saada aikaiseksi edes ensimmäistä entsyymiä jota tarvitaan koodaamaan koneistoa, joka puolestaan on välttämätön tuottamaan psittacofulviini-pigmenttien valikoimaa.

Pikemminkin, kuten apostoli Johannes kirjoitti (Ilm. 4:11): ”Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken. Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.”

DAVID CATCHPOOLE
Filosofian tohtori (kasvifysiologia)
Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän on eläkkeellä työskenneltyään yli 15 vuotta kokopäiväisesti  Creation Ministries Internationalille Australiassa, mutta jatkaa kirjoittamista  Creation-lehteen.