Ari Takku
Ihmiskunnan alkuhistoriassa tapahtunut syntiinlankeemus aiheutti kuoleman tunkeutumisen maailmaan ja koko luomakunnan kiroamisen. Tämän muistaminen auttaa vastaamaan kysymykseen siitä, miksi Jumala ”antaa” pahojen asioiden tapahtua (s. 43).
Se selittää lisäksi erilaisten ihmissairauksien, mutta myös eläinkunnan vaivojen – kuten Tasmanian pussipirua vaivaavan naamasyövän – varsinaisen alkuperän (s. 26).
Tämä kaikki kertoo perimmäisen syyn sille, miksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi ja miksi Hänestä tuli kärsivä Herran Palvelija, jonka päälle Jumala laittoi kaikkien ihmisten kaikkina aikoina tekemät kaikki synnit – myös minun ja sinun synnit (Jes. 53).
Koska Jeesus oli ja on sukua Aadamille, Hän todella pystyi lunastamaan koko ihmiskunnan (s. 39). Tämä auttaa meitä myös ymmärtämään, miksi nainen tuli luoda Aadamin kylkiluusta (s. 20).
Oikea jumalakuva on keskeinen asia kenen tahansa elämää. Kiihkeä ateisti Richard Dawkins ihmettelee, miksi Jumala ei voinut sormia näpsäyttämällä vain antaa syntejä anteeksi ilman Jeesuksen kidutusta ja kuolemaa. Sivulta 7 alkavassa artikkelissa eteemme piirtyy kuva Raamatun Jumalasta, joka on Pyhä ja muuttumaton – ja tässä on meidän toivomme perusta. Koska Jumala todella laittoi joka ikisen synnin Jeesuksen kannettavaksi, voimme Jeesuksen uhriin turvaten olla täydellisen varmoja siitä, että tuleva tuomiomme on vapauttava!
Tässä numerossa Luomisesta lapsille -osion seitsenosainen sarja evankeliumin historian L-kirjaimista tulee päätökseen ja huipentuu otsikolla Lupausten täyttymys (s. 30). Lapsille tarkoitettu artikkeli on erittäin hyvää luettavaa myös meille muille, koska se muistuttaa meitä maailmanhistorian tulevasta käännekohdasta: Jeesus Kristus tulee palaamaan maan päälle noutamaan omansa. Tämä ei ole minkään uskonlahkon fanaatikkojen vouhotusta, vaan raudanlujaa, kiveen hakattua faktaa, joka vain odottaa toteutumistaan.
Maailman ikä ei ole pelastuskysymys, kuten ei ole mikään muukaan alkuperäkysymys itsessään – vain usko Jeesukseen merkitsee. Mutta silti sillä, miten suhtaudumme Raamatun ilmoitukseen, on kauaskantoisia seurauksia. Jotta Raamatun opettamat asiat olisivat tosia, myös sen ilmoittaman historian tulee olla totta. Raamattu ei anna mitään tukea ajatuksille vuosimiljoonista ja -miljardeista (s. 37). Tätä ilmoitusta tukevat esimerkiksi todisteet, jotka puhuvat nuoresta – ei vanhasta – aurinkokunnasta (s. 13).
Vaikka tiedeyhteisön enemmistö vannookin mikrobista minuksi -evoluution vuoksi miljoonien ja miljardien vuosien nimiin, ei se tarkoita sitä, että enemmistö olisi oikeassa. Totuutta maailman ja ihmisen alkuperästä ei selvitetä äänestämällä. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun tutkijoiden enemmistö seuraa täysin väärää teoriaa (s. 23).
Yhtenä esimerkkinä toimii ihmisen ja simpanssin DNA:n eroavuudet. Vaikka ne on osoitettu hyvin erilaisiksi, myytti yhden prosentin erosta elää sitkeänä (s. 49).
Raamatun ilmoitus luomisesta tuo meille turvan siitä, että kaiken takana on hyvä ja rakastava Jumala, joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet kuoleman omaksi, jotta Pyhää Jumalaa vastaan kapinoinut ihmissuku pääsisi perille taivaaseen Herran luo (Joh. 3:16, Room. 8:32).
Odotan mielenkiinnolla Uutta taivasta ja Uutta maata – henkilökohtainen villi veikkaukseni on se, että niiden tekoa ei tarvitse odottaa vuosimiljardeja. Hän sanoo… ja niin tapahtuu.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com
