Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Olemme jo raportoineet kiehtovasta, sukupuuttoon kuolleesta, jättimäisestä selkärangattomasta saalistajasta nimeltään Anomalocaris.¹ Tämä muistutti suunnatonta noin metrin mittaista katkarapua (mutta saattoi kasvaa kaksi kertaa tähän mittaan) piikikkäine etujalkoineen ja donitsin muotoisine suineen, joka oli täynnä hampaiden kaltaisia sahanterämuodostumia. Aikaisempi artikkeli osoitti sen järkyttäneen vallitsevaa evolutionistista olion ”ajoitusta”, ja pani myös merkille, kuinka hämmästyttävää oli, että sellainen pehmytkudoksinen olio – jolta puuttui jopa kova ulkoinen tukiranka – saattoi ylipäätään muuttua fossiiliksi. Darwin itse kirjoitti: ”Mikään kokonaan pehmeä eliö ei voi säily䔲, sillä hän uskoi pelkästään hitaisiin ja vähittäin eteneviin kehityskulkuihin, torjuen ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvatun vedenpaisumuksen tapahtumisen.

Nyt näemme, miten hyvä fossiili siitä tuli. Etelä-Australian Emu Bay Shalesta peräisin olevalla näytteellä, joka on ”ajoitettu” noin 515 miljoonan vuoden ikäiseksi, havaittiin olevan verkkosilmät tappien päissä. Kumpikin silmä oli läpimitaltaan noin 2–3 cm, ja niissä oli noin 16 000 kuusikulmaista pientä pintaa (fasettia). Huonekärpäsellä niitä on vain 3 000. (Ainoastaan sudenkorennoilla on enemmän, noin 28 000. Evolutionistit pitävät sudenkorentoja ”alkeellisina” lentävinä hyönteisinä, vaikka insinöörit suunnittelevat räpyttelemällä lentäviä minilennokkeja käyttäen niitä malleina!³).

Tutkijat päättelivät, että Anomalocariksella on täytynyt olla tarkka näkökyky, mutta tämä aiheutti ongelmia heidän kehitysopilliselle oppirakennelmalleen. Yksi selvitys kertoi tiimin johtajan, Dr John Patersonin Uuden Englannin yliopistosta sanoneen:

”– – ei ollut olemassa mitään todisteita eliöiden silmistä ennen kambrikauden lajiräjähdystä eli ennen noin 540 miljoonaa vuotta sitten alkanutta elävien lajien moninaisuuden nopeaa lisääntymistä. Viimeisin löytö osoitti monimutkaisen näkökyvyn kehittyneen hyvin nopeasti. Se syntyi yhdellä iskulla, geologisessa silmänräpäyksessä.”⁴

Itse asiassa tämä tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että silmä olisi lainkaan kehittynyt. Toisin sanoen näyttää siltä, että silmät ilmestyivät äkisti ja täysin muodostuneina. Evolutionistit eivät voi vedota pitkiin ajanjaksoihin saadakseen apua, koska silmät ilmaantuivat niin yhtäkkisesti. ”Kambrikauden lajiräjähdys”, missä kaikki tärkeimmät eliöryhmät, selkärankaiset mukaan luettuina, ilmaantuivat äkisti, on ollut valtava ongelma evoluutioteorialle aina Darwinin ajoista lähtien.⁵ Samoin ovat yleisesti olleet verkkosilmätkin. Muita eläviä olentoja koskeneen varhaisemman tutkimuksen mukaan:

”Nämä tulokset kuvaavat täsmälleen, miksi niveljalkaisten verkkosilmän evoluutio on jäänyt kiistanalaiseksi, koska jommankumman seuraavista, hyvin epätodennäköisiltä näyttävistä kehitysopillisista menneisyyden kuvauksista täytyisi olla totta. Joko yksityiskohtiaan myöten samankaltaiset verkkosilmät kehittyivät lukuisia kertoja niveljalkaisten eri ryhmissä, tai verkkosilmät on menetetty kaikesta päätellen kohtuuttoman suuressa määrässä niveljalkaisten kehityslinjoja.”⁶

Ei, on olemassa parempi selitys: ”Kuulevan korvan ja näkevän silmän – molemmat on Herra luonut” (Sananlaskut 20:12).

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).