Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Viimeksi kuluneen 200:n vuoden ajan monet kristinuskon vastustajat ovat turvautuneet ruokottomaan valheeseen (mikä sopii hyvin heidän maailmankatsomukseensa¹), jonka mukaan varhainen ja myös keskiaikainen kristillinen kirkko olisivat opettaneet maan olevan litteä.²

Yksi merkittävimmistä väitteen nykyisistä esittäjistä on maailman ehkä vaikutusvaltaisin mies, Yhdysvaltain presidentti Barack Hussein Obama II:

”Kerronpa teille jotakin. Jos tuota ’joukkoa’ oli paikalla, kun Kolumbus lähti purjehtimaan – [naurua] – he olivat varmaankin Flat Earth Societyn perustajajäseniä [naurua]. He eivät olisi uskoneet maan olevan pyöreä [kättentaputuksia]. Olemme kuunnelleet tätä väkeä aiemminkin.”³

Koska presidentti Obama kannattaa myös sekä aborttia että homoliittoja,⁴ jotka ovat selvästi Raamatun opetuksen vastaisia, onko ihme, että hän toistaa myös yhtä yleisintä kristinuskon vastaista myyttiä?

Mitä alkukirkko tosiasiassa opetti?

Historioitsija Jeffrey Burton Russell (syntynyt v. 1934) murskasi litteän maan myytin perinpohjaisesti yli 20 vuotta sitten merkittävässä tutkimuksessaan Inventing the Flat Earth.⁵

Kuuluisa evolutionisti Stephen Jay Gould (1941–2002) antoi myönteisen arvion tästä mestariteoksesta:

”Oppineitten piirissä ei koskaan ollut ’litteä maa -uskon’ aikakautta (riippumatta siitä, miten tavallinen kansa käsitti planeettamme sekä silloin että nyt). Kreikkalaisten tieto maan pallomaisuudesta ei koskaan hävinnyt, ja kaikki merkittävät keskiaikaiset oppineet hyväksyivät maan pyöreyden vakiintuneeksi tosiasiaksi kosmologiassa.”⁶

Russell osoitti, että usko litteään maahan oli äärimmäisen harvinaista kristillisessä kirkossa. Kaksi tärkeintä litteän maan kannattajaa olivat hämäräperäisiä henkilöitä nimeltä Lactantius ja Cosmas Indicopleustes (nimi merkitsee Intiaan matkustavaa). He olivat mitätön vähemmistö. Huomattava enemmistö kristityistä teologeista, runoilijoista, taiteilijoista, tutkijoista ja hallitsijoista totesivat yksiselitteisesti Maan olevan pyöreä. Russell luettelee lukuisilta keskiaikaisen kirkon oppineilta peräisin olevia tekstejä, joissa Maan sanotaan olevan pyöreä. Kirjoittajia olivat muun muassa silmälasien keksijä, kerjäläismunkki Roger Bacon (1220–1292); johtavia keskiaikaisia tutkijoita, kuten John Buridan (1301–1358) ja Nicholas Oresme (1320–1382); munkki Johannes Sacroboscolainen (n. 1195 – n. 1256), joka kirjoitti kirjan Treatise on the Sphere ja monet muut.

Yksi tunnetuimmista pallonmuotoisen Maan kannattajista oli muinaisenglantilainen munkki, teologi ja historioitsija Beda Venerabilis (673–735), joka teki Jeesuksen syntymään perustuvan ajanlaskun tunnetuksi. Harvempi kuitenkaan tietää hänen olleen myös aikansa johtavia tähtitieteilijöitä.⁷

Kirjassaan On the Reckoning of Time (De temporum ratione) hän muun muassa laski maailman luomisen tapahtuneen vuonna 3952 eKr., opetti miten pääsiäisen ajankohta lasketaan, ja opetti selvästi maan olevan pyöreä. Sen pohjalta hän osoitti, miksi päivien ja öiden pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja miten kuu aiheuttaa vuorovesi-ilmiön. Beda oli ensimmäinen, joka oivalsi tämän, kun taas Galileo selitti vuorovesi-ilmiön väärin vuosisatoja myöhemmin.⁸

Näin Beda opetti maan muodosta – pyöreä ”kuin pallo” eikä ”kuin kilpi”:

”Sanomme Maata palloksi, emme siksi, että sen pinnan tasangot ja vuoret antavat pallomaisen vaikutelman, vaan siksi, että jos sen ääriviivaa piirrettäessä huomioidaan kaikki pinnanmuodot, näin muodostuva kehä kuvaa täydellistä palloa. – – Sillä se todellakin on pallo keskellä maailmankaikkeutta; leveyssuunnassa se on ympyränmuotoinen, ei pyöreä kuin kilpi, vaan niin kuin pallo, ja keskipisteestään mitattuna se on täydellisen pyöreä joka puolelta.”

Johtava keskiaikaisen kirkon teologi Tuomas Akvinolainen (1225–1274) kirjoitti laajimmassa teoksessaan Summa Theologica/Theologiae:

”Fyysikko todistaa maan pyöreyden yhdellä tavalla, tähtitieteilijä toisella: sillä jälkimmäinen todistaa sen matematiikan avulla, esim. pimennyksissä näkyvillä muodoilla tai jollakin sen tapaisella; kun taas edellinen todistaa sen fysiikan avulla, esimerkiksi raskaiden kappaleiden liikkeillä keskustaa kohti ja niin edelleen.”⁹

Keskiajan hallitsijoiden valtakunnanomenat

Kuva 1: Englannin kuningas Rikhard II, kruunajaiskuva, Westminster Abbey.

Kuva 2: Henrik III:lle, Pyhän Rooman keisarille, ojennetaan kuninkuutta kuvaava valtakunnanomena.

Kuva 3: Bysantin keisari Leontioksen kolikko (k. 705).

Jo 400-luvulla keskiaikaisilla Euroopan kuninkailla oli symboli nimeltä globus cruciger (nimi on latinaa ja tarkoittaa ”ristiä kantava pallo”, suomeksi valtakunnanomena) kuninkaallisen vallan kristillisenä vertauskuvana. Pallo, joka oli tavallisesti kultaa, kuvasi Maata – hetkinen, pallo kuvasi litteää Maata – jokin on nyt vinossa – ai niin, se olikin pallonmuotoinen Maa. Sen päällä oli risti kuvaamassa Kristuksen hallintavaltaa maailmassa, ja hallitsija piti sitä kädessään sen vertauskuvana, että hän oli saanut tehtävän hallita maataan. Keskiaikaisissa kuvissa mittakaava ei viitannut todelliseen kokoon, vaan ristin tärkeyteen, siksi risti oli niin suuri.

Itse asiassa monissa kuvissa Kristus itse pitelee palloa, mikä on klassinen Salvator Mundi (Maailman Vapahtaja) -aihe.

Miksi ihmiset vastustivat Kolumbusta?

Yllä kerrotusta selviää, että Kolumbusta (1451–1506) eivät koskaan vastustaneet litteään maahan uskovat ihmiset, siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ihmisiä ei ollut, ei sen paremmin kirkon johtajien kuin poliittisten päättäjienkään keskuudessa. Joten mistä tosiasiassa oli kysymys?

Kolumbus pyrki Intiaan meriteitse, ”pitkää reittiä” maapallon ympäri. Jotta matka onnistuisi, laivoissa täytyi olla tarpeeksi ruokaa koko matkan ajaksi. Hän oli kuullut, että 800-luvulla elänyt persialainen tähtitieteilijä Alfraganus oli arvioinut yhden leveysasteen olevan ”56 ⅔ mailia”. Kolumbus luuli Alfraganuksen tarkoittaneen roomalaista mailia (1 480 m), vaikka tämä tarkoittikin arabialaista mailia (1 830 m). Siksi Kolumbus luuli maan ympärysmitan olevan vain noin kolme neljäsosaa sen todellisesta pituudesta, joka on noin 40 000 km. Kolumbus arvioi myös Japanin ja Kanarian saarten välisen etäisyyden reippaasti alakanttiin 3 000:ksi italialaiseksi mailiksi (3 700 km), vaikka niiden etäisyys meriteitse on lähempänä 19 600 kilometriä.

Kiista koski siis maan kokoa eikä muotoa. Hänen arvostelijansa väittivät, että sen aikaiset laivat (1492) eivät voineet kuljettaa tarpeeksi raikasta vettä ja tuoretta ruokaa niin valtaisaa matkaa varten. Ja he olivat oikeassa! Kolumbus oli vain onnekas, kun hänen reitilleen sattui valtava manner. Hän ei tiennyt mitään viikinkien satoja vuosia aiemmista löydöistä. Ja hän luuli yhä saapuneensa Itä-Intiaan, jolla nimellä Intian niemimaata siihen aikaan kutsuttiin. Hänen erehdyksensä seuraukset ovat nähtävissä vielä nykyäänkin Amerikan alkuperäisasukkaiden nimessä: ”intiaanit”, joka on käännös Kolumbuksen käyttämästä espanjankielisestä sanasta ”indios”.

Merimiehet

Yksi esimerkki väärästä tiedosta ”koulutus­järjestelmässä” on peräisin 1900-luvulla käytetystä, Thomas Baileyn laatimasta yläasteen historian oppikirjasta The American Pageant. Monissa sen painoksista väitettiin: ”[Kolumbuksen miehistön] taikauskoiset merimiehet – –tulivat yhä kapinalli­semmiksi – – koska he pelkäsivät purjehtivansa maailman reunan yli.”

Merimiehet olivat kuitenkin hyvin selvillä Maan muodosta. Yhden myytin mukaan ihmiset tajusivat Maan olevan pyöreä nähdessään laivojen hitaasti painuvan horisontin taakse. Mutta ennen kaukoputkia asia oli todennä­köisemmin päinvastoin: rantaan palaavat merimiehet näkivät korkeat vuoret ennen alavia maita.

Lisäksi pohjoisen pallon­puoliskon merimiehet ylittivät päivän­tasaajan paljon ennen Kristuksen syntymää ja kertoivat, että etelässä aurinko paistoi pohjoisesta. He osasivat myös laskea leveys­asteensa mittaa­malla, mistä kulmasta aurinko keski­päivällä paistoi, mikä onnistuu vain, jos Maa on pallo.

Litteä maa -valheen leviäminen

Edellä on kerrottu tosiasioita Kolumbuksesta. Häneen liitetty ja usein toistettu litteän maan myytti ei ole historiallisesti totta, vaan on peräisin Washington Irvingin (1783–1859) tarinoista: The Life and Voyages of Christopher Columbus (1828). Irving oli todennäköisesti Amerikan ensimmäinen todellinen menestyskirjailija, mutta hän myönsi olevansa ”taipuvainen heittäytymään mielikuvituksen vietäväksi”. Litteä maa -uskomus oli varmasti hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Oli jo tarpeeksi paha asia, että tämä myytti tuli yleiseksi käsitykseksi Irvingin laajan lukijakunnan ansiosta. Mutta asia paheni entisestään, kun väite puettiin tieteelliseen kaapuun, jolloin sitä voitiin käyttää ”mailana kristinuskon lyömiseen” tai kristinuskon halventamiseen. Valheen määrätietoisimmat levittäjät olivat 1800-luvun kiihkomieliset kristinuskon vastustajat John William Draper (1811–1882) ja Andrew Dickson White (1832–1918). Draper, taitava kemisti ja valokuvaaja – American Chemical Societyn ensimmäinen puheenjohtaja – mutta kehno historioitsija, kirjoitti puutteellisiin tietoihin perustuvan ja kirkkoa vastaan hyökkäävän teoksen History of the Conflict between Religion and Science (1872). White oli kirkkoonsa pettynyt entinen episkopaali [piispojen johtaman kirkon jäsen] ja hän perusti Cornellin yliopiston, joka oli Yhdysvaltojen ensimmäinen avoimesti maallistunut yliopisto. Hän myös julkaisi kaksiosaisen teoksen History of the Warfare of Science with Theology in Christendom (1896).

Molemmat kirjailijat käyttivät pääasiallisena lähteenään Cosmaksen kirjoituksia esittäen hänen litteä maa -opetuksensa tyypillisenä, eikä melkein unohtuneena pienen vähemmistön kantana, joka se oli. Juuri he ovat päävastuussa epäluotettavasta ”kristinuskon ja tieteen välisestä vastakkainasettelusta”, todellisen historian sijaan, joka osoittaa, että kristillinen maailmankuva pani tieteen alulle, samanaikaisesti kun se muinaisessa Kreikassa ja Kiinassa oli kuolleena syntynyttä.¹⁰

Colin Russell (syntynyt v. 1928), Open Universityn oppihistorian ja teknologian emeritusprofessori [eläkkeelle jäänyt professori] kirjoitti:

”Draper ottaa historian suhteen sellaisia vapauksia ja esittää keksittyjä tarinoita tosiasioina, että nykyään häntä aivan syystä vältellään vakavassa historiantutkimuksessa. Sama pätee melkein yhtä hyvin Whiteenkin, vaikkakin hänen lukuisat lähdeviitteensä voivat luoda harhaanjohtavan vaikutelman huolellisesta tutkimuksesta.”¹¹

J.B. Russell ja Gould olivat molemmat samaa mieltä siitä, että Draper ja White pyrkivät leimaamaan Darwinin aikana uusia teorioita vastustaneet kristityt ”litteään Maahan uskoviksi”. Juuri mikään ei ole muuttunut noista ajoista!

Litteä Maa -liikkeen johtaja uskoo evoluutioon

Kirkon piirissä tuskin kukaan on koskaan uskonut litteä maa -myyttiin, mutta ”uskomatonta kyllä, jotkut uskovat siihen nykyäänkin”, kirjoitti Natalie Wolchover Live Science -lehdessä viime vuonna:

”Flat Earth Society on aktiivisesti toimiva järjestö, jota johtaa tällä hetkellä virginialainen mies nimeltä Daniel Shenton. Vaikka Shenton uskoo evoluutioon ja ilmaston lämpenemiseen, hän ja hänen sadat ellei tuhannetkin seuraajansa ympäri maailmaa uskovat Maan olevan kiekko, jolta voi pudota.”¹²

Joten seuraavan kerran kun evoluutioon uskova sanoo sinua ”litteään Maahan uskovaksi”, huomauta, että maailman johtava litteän Maan kannattaja uskoo evoluutioon!

Yhteenveto

• Miltei kaikki varhaisen ja keskiaikaisen kirkon oppineet, jotka sanoivat Maan muodosta jotakin, sanoivat selvästi sen olevan pyöreä.
• Keskiaikaiset Euroopan hallitsijat kuvasivat Kristuksen hallitsemaa maailmaa kultaisella pallolla, jonka nimi oli globus cruciger, valtakunnanomena.
• Kolumbuksen vastustajat eivät koskaan olleet hänen kanssaan eri mieltä maapallon muodosta, vaan vain sen koosta – ja he olivat oikeassa!
• Litteä Maa -myytti sai alkunsa Washington Irvingin 1800-luvulla kirjoittamasta mielikuvitustarinasta Kolumbuksesta. Sitten Draper ja White levittivät sitä aggressiivisesti vaikutusvaltaisissa kristinuskon vastaisissa kirjoituksissaan.
• Lopun ironia: nykyajan johtava litteän Maan kannattaja uskoo evoluutioon.

KUUNPIMENNYS - Muinainen todiste pyöreästä Maasta

Kuva 4: Aikaviivekuvia kuusta osittaisen kuunpimennyksen ajalta, joista näkyy selvästi pallomaisen Maan heittämä kaareva varjo.

Paljon ennen Kristuksen syntymää eläneet muinaiset kreikkalaiset olivat tajunneet Maan olevan pallo tarkkailemalla kuunpimennyksiä. He tajusivat, että sellaisina aikoina Maa oli Kuun ja Auringon välissä ja heitti aina kaarevan varjon, suunnasta riippumatta, mikä todistaa sen olevan pallo (ks. kuva 4). Esimerkiksi kuuluisa filosofi Aristoteles (384–322 eKr.) sanoi:

”Joko Maa on pallomainen, tai se on ainakin luonnollisesti pallomainen. Ja on oikein kutsua mitä tahansa siksi, mitä luonto tarkoittaa sen olevan ja mikä kuuluu sille, ennemmin kuin siksi, mitä se on pakosta ja luonnonvastaisesti. Aistien antama todistus vahvistaa tämän. Miksi muuten kuunpimennyksissä näkyisi sellaisia kuvioita kuin niissä näemme? Asiahan on niin, että Kuun omat muodot joka kuukausi ovat kaikenlaisia – suoria, kuperia ja koveria – mutta pimennysten ääriviiva on aina kaareva; ja koska pimennykset syntyvät siitä, että Maa menee Kuun ja Auringon väliin, ääriviivan muoto johtuu Maan pinnan muodosta, joka siksi on pallomainen.”¹³

Tämä sopii yhteen Raamatun kanssa: Jesaja 40:22 kertoo meille, että Jumala ”istuu korkealla maan piirin yläpuolella”. Itse asiassa heprean sana חוּג (chug) merkitsee pallomaista, aivan niin kuin Beda opetti noin 1 400 vuotta Jesajan jälkeen.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).