Pekka Reinikainen
Geologia ei vahvista maapallon vuosimiljardien ikää, vaan päinvastoin vahvistaa sekä 4 500 vuotta sitten tapahtuneen vedenpaisumuksen että nuoren luomakunnan.
”Tieteen vapauttamiseksi Mooseksesta” 1700-luvulla kyhätty korttitalo
Eli vallitseva geologian ”uniformitarianistinen ja poliittinen” korttitalo on sortunut. Tämä ei yllätä, koska Jumalan kumoamiseksi sommiteltu tarina on luonnollisesti epätosi ja edustaa ateistista näennäistiedettä. Se kaatuu maastosta tehtyihin havaintoihin, fossiilien syntyyn ja niistä eristettyihin pehmytkudoksiin!
Kun lapio työnnetään maahan,
mitä James Hutton, ”nykyaikaisen geologian isä” ei tiettävästi juurikaan itse tehnyt, kentältä saatava todistusaineisto kumoaa väitetyt vuosimiljoonat. Laaksot, kanjonit, tasangot, veden tekemät aukot vuorijonoihin, sedimenttikerrostumat, tuliperäinen toiminta, maanjäristykset, eroosio, fossiilien synty, hiilikerrostumat ja monet muutkin prosessit – niiden on väitetty tapahtuneen vuosimiljoonien saatossa. Mutta kun asiat alkavat selvitä, kaikki nämä prosessit ovat muuttuneet uniformitarianismille vihamieliseksi todistusaineistoksi ja niitä esittäneiden geologien väitteet ovat osoittautuneet kehäpäätelmiksi.
Mitä tämä tarkoittaa? Jos jo tutkimusta aloitettaessa pidetään kerrostumia ja maan muotoja varmuudella satojen miljoonien vuosien ikäisinä, joudutaan selittelyjen ansaan!
Juuri tällaisesta selittelyjen ansasta on kyse, sillä vallitsevaa, täysin virheellistä nykygeologien tulkintaa on mahdotonta osoittaa todeksi tieteellisellä menetelmällä.
Geologiassa on tapahtumassa perinpohjainen oppirakennelman muutos
Hiilen synty, ”monet” jääkaudet, fossiilit meripihkassa, dinosaurusten jalanjäljet ja niiden munat väitetyllä ”elämän keskiajalla” osoittavat, että vedenpaisumus ei ainoastaan selitä niitä, vaan antaa uniformitarianismia vakuuttavamman tulkinnan näille havainnoille. Kerrostumat kertovat maailmanlaajuisesta vesikatastrofista.
Myös meripihka ja sen sisälle jääneet eliöt saavat selityksensä
Katso kuva: An ant inside Baltic amber
Pihkaa vuoti runsaasti puunrunkojen pirstoutuessa väkivaltaisessa vedenpaisumuskatastrofissa.
Myös kivihiilikerrostumat syntyivät vedenpaisumuksessa vauhdikkaasti
Hiili on aina ollut tärkeä energialähde ihmisille. Se on syntynyt tiiviistä, muodonmuutoksen läpikäyneestä kasvimassasta. Hiiliesiintymiä on myös maanpinnalla ja aivan sen alla. Hiili esiintyy usein juonteina.
Katso kuva: Tongarra coal ashbeds
Juonteet voivat olla jopa 60 metriä paksuja. Uniformitarianistit ovat perinteisesti väittäneet niiden synnyn edellyttävän vuosimiljoonia. Väite perustuu kasvimassan hitaaseen kertymiseen ja massan hajoamiseen turpeeksi suolla, missä vesi estää valkolahottajahomeen ligniiniä hajottavan toiminnan. Uniformitarianistien perinteinen ”ikoni” on ”hiilisuo”
Turpeen kertymisen jälkeen tarvitaan hienovarainen meren murtautuminen suota peittämään. Näin suo peittyisi sedimenttikerrostuman alle. Tämän tulee tapahtua riittävän nopeasti, jotta turve ei ehdi muuttua mullaksi, mutta samalla riittävän ”hellästi”, jotta turve ei kulkeudu tiehensä.
Vedenpaisumus selittää hiilen muodostumisen kuitenkin paremmin. Vedenpaisumuksen alkuvaiheessa kasvimateriaalia on voinut irrota valtavina ”tukki- ja kasvilauttoina”. Ne ovat saattaneet ajelehtia virtausten mukana ja kasautua paksuiksi kerrostumiksi, jotka jäivät sedimenttien peittoon. Puu muuttuu hiileksi huomattavasti pienemmässä paineessa kuin turve. Hiilen nopea muodostuminen selittyy sillä, että kasvimateriaali hautautui vedenpaisumuksessa nopeasti ja sen päälle kertyi paksu sedimenttikuorma.
Vedenpaisumus selittää myös hiilijuonteiden suhteellisen puhtauden ja niihin liittyvät merelliset fossiilit ja sedimentit. On hyvä ymmärtää myös, että vedenpaisumuksen alkuvaiheessa syvälle hautautunut hiili palautui melko lähelle maan pintaa, kun myöhemmin, vedenpaisumuksen päättyessä merialtaisiin palaavat vedet kuluttivat päälle kasautuneita sedimenttikerrostumia pois. Hiilikerrostumat sopivat hyvin yhteen vedenpaisumuksen tapahtumien kanssa. Niiden syntyyn ei suinkaan tarvita valtavia ajanjaksoja, vaan oikeat olosuhteet ja tapahtumien järjestys. Hiilessä voidaan todeta nuorta C-14 isotooppia, joka vahvistaa hiilikerrostuminen synnyn vedenpaisumuskatastrofin yhteydessä! C-14 vahvistaa, että hautautuneet puut kasvoivat noin 4 500 vuotta sitten!
LÄHDE: Kuusi päivää jakaa kristityt (TV7 kustannus)
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.



