5 kysymystä ja ei-toivotut vastaukset

Kuva ©: Stevanovicigor | Dreamstime.com
Lucien Tuinstra

Kun CMI:n puhujat vastaavat kysymyksiin esitystensä jälkeen, tietyntyyppiset kysymykset toistuvat ajoittain. Niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre. Nimittäin se, että vastaus todennäköisesti tuottaa kysyjälle pettymyksen – ja ehkä muillekin.

Kysymyksen yleinen muoto on jotakin tyyliin: ”Eikö ole totta, että XYZ?”, missä XYZ vaikuttaa argumentilta evoluutiota vastaan ja/tai luomisen puolesta.

Kysyjä saattaa aidosti haluta tietää, onko XYZ totta. Useammin hän kuitenkin ajattelee vastauksen todennäköisesti olevan sekä totta että voimakas argumentti evoluutiota vastaan – ja saattaa jopa ihmetellä, miksi puhuja ei ole siihen mennessä maininnut sitä. Usein se tulee hyväntahtoisesta halusta varustaa puhuja tällä näennäisesti ”järeällä aseella”.

Pettymys tulee, kun puhuja ei vahvistakaan XYZ:aa vaan sen sijaan ystävällisesti selittää, miksi sitä todellisuudessa tulisi välttää. Esimerkiksi siksi, että se yksinkertaisesti ei ole totta, sen puolesta ei ole riittävää näyttöä tai siinä on looginen virhe.

Tämä auttaa ihmisiä olemaan horjuttamatta evankeliumia, jota he pyrkivät vahvistamaan.

Tässä viisi esimerkkiä:

Hylkäsikö Darwin evoluution ja tuli kristityksi?

Charles Darwin. Kuva ©: Georgios Kollidas | Dreamstime.com

Edelleen kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Charles Darwin olisi elämänsä loppuvaiheessa ilmaissut epäilyksensä teoriaansa kohtaan, hylännyt epäuskonsa ja tullut kristityksi.1

Vaikka hän olisikin tehnyt niin, sillä ei tietenkään olisi mitään merkitystä sen kannalta, onko evoluutio totta vai ei. Toinen Charles – kuuluisa evankelista Charles Templeton – hylkäsi Kristuksen ja omaksui evolutiivisen ateismin.2 Tälläkään ei ole mitään merkitystä sen kannalta, onko raamatullinen kristinusko totta vai ei.

Darwinin kirja järisytti silloista vahvasti juutalais-kristillistä länsimaista yhteiskuntaa. Kirja ja sen perintö ovat johtaneet harhaan lukemattomia ihmisiä, mukaan lukien kristittyjä. Tarina siitä, että Darwin olisi muuttanut mielensä, olisi houkutteleva juttu – kuin odottamaton todistus oikeudenkäynnissä aiemmin vihamieliseltä todistajalta.

Todellisuudessa tarina on lähes varmasti mielikuvitusta. Yksinkertaisuutensa ja ”vau-tekijän” vuoksi se ymmärrettävästi vetoaa kristittyihin, mikä on todennäköinen syy siihen, miksi se syntyi ja säilyy urbaanina legendana.3

Eikö miehillä ole yksi kylkiluu vähemmän kuin naisilla?

Röngtenkuva rintakehästä. Kuva ©: Puwadol Jaturawutthichai | Dreamstime.com

Jumala loi Eevan Aadamilta ottamastaan kylkiluusta (1. Moos. 2:21–22). Miehillä ja naisilla on kuitenkin sama määrä kylkiluita. Luun menettäminen – olipa kyse sormen menettämisestä onnettomuudessa, jalan tuhoutumisesta sodassa tai kylkiluun poistamisesta nukutuksessa jne. – ei vaikuta seuraaviin sukupolviin. Seuraava sukupolvi perii kylkiluiden ”DNA-ohjelman”; kylkiluun fyysinen poisto ei vaikuta siihen.

Evoluution mukaan kokonaiset populaatiot kehittyivät asteittain ihmisiksi. Siksi teististen evolutionistien täytyy kieltää, että nainen tehtiin miehen kylkiluusta. Kuuluisa englantilainen teistinen evolutionisti tri R. J. ”Sam” Berry (1934–2018) antoi peräti kummallisen lausunnon perustellakseen, miksi hän hylkää Ensimmäisen Mooseksen kirjan tämän osan historiana (kursivointi hänen):

”Jos Jumala todella on kaikkivaltias, selvästi hän olisi voinut tehdä Eevan yhdestä Aadamin kylkiluusta, mutta se ei tarkoita, että hän todella teki niin. Nykymiehellä on sama määrä kylkiluita kuin nykynaisella.”4

Toisin sanoen hän sanoo, että jos Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus Eevan luomisesta olisi totta, miehillä olisi vähemmän kylkiluita kuin naisilla, mutta heillä ei ole.

Professori Berry tiesi varmasti, että kylkiluun poistaminen ei vaikuttaisi meidän DNA:hamme, minkä vuoksi hänen argumenttinsa raamatullista luomista vastaan on vakavaa harhaanjohtamista; siihen aikaan hän näet toimi genetiikan professorina University College Londonissa!

On mielenkiintoista, että luukalvon sisältä huolellisesti poistettu kylkiluu yleensä kasvaa takaisin muutamien kuukausien kuluessa.5 Joten Aadamin vähempi kylkiluiden määrä Eevaan nähden (ja vain toiselta puolelta) oli joka tapauksessa vain tilapäistä.

Entä dinosaurusten jälkien yhteydestä löytyneet ihmisen jalanjäljet?

Dinosauruksen jälki. Kuva ©: Tinglee1631 | Dreamstime.com

Kun Texasissa sijaitseva Paluxy-joki kulutti uomansa pohjaa, paljastui useita jälkijonoja, joissa näkyi ilmiselviä dinosaurusten jalanjälkiä. Niiden joukossa oli ihmisen jalanjäljiltä näyttäviä jälkiä. Niistä tehtiin merkittävä kreationistinen dokumenttielokuva6 ja julkaistiin kirja, molemmat arvostettujen julkaisijoiden toimesta.7 Mutta vaikka ihmisten ja dinosaurusten yhteiselosta menneisyydessä onkin hyviä argumentteja,8 tämä ei ole yksi niistä.

Jotkin ”ihmismäiset” jäljet olivat jättiläiskokoisia ja hyvin kaukana toisistaan. Kukaan ihminen ei olisi voinut olla niin kookas, että olisi voinut tehdä niitä, ellei ruumiinrakennetta olisi suunniteltu uudelleen kannattelemaan painoaan.9 Toiset näyttivät normaaleilta ihmisen jäljiltä, mutta eroosion jatkuessa sellaisten jonojen joistakin jäljistä alkoi paljastua dinosaurusmaisia piirteitä. Useissa näkyi tyypillisen dinosauruksen jäljen kolmivarpainen ääriviiva ”ihmisen” jäljen ympärillä, kun taas toisista paljastui kynnenjälkiä. Yksi niistä oli pääasiallinen jälkijono, jota käytettiin jälkiä käsittelevässä elokuvassa. Kun filmin tuottanut järjestö oli tutkinut uudelleen, miten jäljet olivat muuttuneet ajan myötä, se veti elokuvansa pois eettisistä syistä. Myös kirja vedettiin pois.

Eikö Jumala olisi voinut luoda kaukaisten tähtien valon matkan varrelle?

Tähtitaivasta, keskellä kirkas tähti. Kuva ©: Vitalij Kopa | Dreamstime.com

Valo kulkee valtavalla nopeudella (c = ~300 000 km/s). Tällä nopeudella valo matkaa 9 460 000 000 000 (9,46 biljoonaa) kilometriä vuodessa. Tämä matka on yksi valovuosi, etäisyyden mittayksikkö, ei iän. Maailmankaikkeus on epäilemättä valtavan suuri, ja jotkin tähdet ovat miljoonien, jopa miljardien valovuosien päässä meistä.

Kuinka siis miljardien valovuosien takaa tuleva valo voisi saavuttaa meidät, jos maailmankaikkeus on vain hieman yli 6 000 vuotta vanha? Kun tätä kysytään, joskus CMI:n puhujat käyttävät hieman aikaa valottaakseen pääpiirteittäin malleja, joita luomiseen uskovat fyysikot ovat kehittäneet vastatakseen tähän kysymykseen.10

Tässä ei ole mahdollisuutta käydä läpi näitä malleja. Tarkoitus on osoittaa, että se olisi voinut tapahtua useammallakin kuin yhdellä tavalla.

On hyvä tietää, että myös yleisesti hyväksytyllä alkuräjähdysteorialla on oma valon kulun ongelmansa.11 Evolutionistien ehdottamat ratkaisut eroavat useissa tapauksissa vain vähän kreationistien näkemyksistä. Kuten Jonathan Sarfati sanoo: ”Ei ole oikein, että evolutionistit ehdottavat jotain ideaa alkuräjähdysteorian tueksi ja sitten valittavat, kun kreationistit ehdottavat jotain samankaltaista puolustaakseen Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan kirjoitettua Jumalan kertomusta.”12

Joskus kysyjä ihmettelee, miksi kaikki tämä vaiva? Miksi emme vain huomauta, että Jumala olisi voinut luoda näiden tähtien valon ”jo valmiina matkalla olevaksi”? Se takaisi valon saapumisen kuudentena päivänä Aadamin ja Eevan nähtäväksi.

Ongelma tässä ei kuitenkaan ole fysikaalinen (kaikkivaltias Luojahan voisi hyvin tehdä niin) vaan moraalinen/teologinen. Se tarkoittaisi, että valo, jonka nyt näemme mistä tahansa yli 6 000 valovuoden takaa, ei koskaan todella lähtenyt mistään tähdestä, vaan se luotiin matkalla tänne.

Tätä kannattaa pohtia: tähtien valossa on tietoa – se kertoo meille esimerkiksi, että 100 000 valovuoden päässä oleva tähti räjähti supernovaksi. Emme voisi enää sanoa, että kyseessä oli todellinen tähden räjähdys – se, mitä näemme teleskoopeissamme, olisikin keinotekoisesti valmistettu tallenne mukamas tapahtuneesta räjähdyksestä. Se tarkoittaisi, että mitään yli 6 000 valovuoden päässä tapahtuvaa ei voitaisi pitää todellisena; se olisi vain jättimäistä, luotua valo­show’ta. Tämä näyttäisi olevan ristiriidassa Jumalan totuudenmukaisen luonteen kanssa (4. Moos. 23:19).

Jos kehityimme apinoista, miksi apinoita on yhä olemassa?

Jotkut luulevat, että tämä on ”jäitpäs kiinni” -kysymys, joka saisi evoluutioon uskovan hämilleen. Päinvastoin se todennäköisesti saattaisi kysymyksen esittäjän kiusalliseen tilanteeseen.

Apinan kasvokuva. Kuva ©: Jweston | Dreamstime.com

Ensinnäkin evoluutioteorian mukaan ihmiset ja nykyapinat ovat molemmat kehittyneet samasta apinamaisesta yhteisestä esivanhemmasta. (Kuitenkin, jos ihmiset näkisivät tämän hypoteettisen esivanhemman, useimmat kutsuisivat sitä ”apinaksi”.) Toiseksi biologiassa ei ole mitään, mikä estäisi osaa populaatiosta pysymästä melko samanlaisena, kun taas toinen muuttuu suuresti. Itse asiassa suurin osa muuntelusta tapahtuu pienissä populaatioissa, jotka ovat erillään toisistaan tai suuresta populaatiosta. Tämä selittää nopean muuntelun ja lajiutumisen sen jälkeen, kun eläimet olivat lähteneet Araratin vuoristoon pysähtyneestä arkista. Näin ollen tämän virheellisen ”apina-argumentin” käyttäminen horjuttaa kykyämme selittää Raamatun historiaa.

Otetaan esimerkiksi hyvin tunnettu tosiasia, että koirat polveutuvat susista – samasta luodusta lajityypistä. (Eri koirarodut jalostettiin myöhemmin keinotekoisella valinnalla eristetyissä populaatioissa.) Evoluutiota ei ollut mukana; informaatio ei lisääntynyt, kuten evoluutio kalasta kalastajaksi vaatisi. Kukaan ei kysyisi: ”Hyvä on, miksi meillä siis on yhä susia?” Se olisi suunnilleen sama kuin sanoa: ”Vuonna 1620 Englannista purjehti ihmisiä Amerikkaan. Miksi Englannissa on yhä ihmisiä?”

Yhteenveto

Jos et tunne oloasi vielä riittävän pettyneeksi, löydät lisää ”ei-toivottuja vastauksia” sivulta Älä käytä näitä argumentteja luomisen puolustamisessa! 13 Tämä luettelo on kuitenkin lyhyt verrattuna suureen määrään vahvoja ja järkeviä todisteita ja argumentteja creation.comin tuhansissa artikkeleissa. Tärkein opetus on, että todisteita, argumentteja ja malleja tulisi käyttää varovasti;14 todiste itse (ei vain tulkinta) voi ”muuttua”, kuten Paluxyn tapaus osoittaa.

Mallit ja argumentit tulevat ja menevät. Tätä tapahtuu koko ajan evoluution maailmassa, ja sen kannattajat vaihtavat argumenttejaan ongelmitta – mutta he eivät koskaan kyseenalaista taustalla olevaa uskoaan, että maailma jotenkin loi itsensä.

Ero on siinä, että raamatullisella uskolla on paljon varmempi perusta. Raamattu ei muutu. Alun perin hyvä maailma – ensin synnin pilaama ja sitten vuoden mittaisen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen runtelema – palautetaan tulevaisuudessa synnittömään ja kuolemattomaan Eedenin kaltaiseen tilaan. Niille, jotka ovat ”Kristuksessa”, joiden lunastus on hankittu Hänen vuodatetulla verellään ja sinetöity Hänen ylösnousemuksellaan, vakuutetaan, että he saavat elää tuossa tulevaisuudessa ikuisesti. Jos olet yksi heistä, et varmasti tule pettymään!

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Grigg, R., Did Charles Darwin become a Christian before he died? creation.com/darwin-christian, 15.12.2012.
  2. Wieland, C., Death of an apostate, Creation  25(1):6, 2002; creation.com/apostate.
  3. Grigg, R., Did Darwin recant? Creation  18(1):36–37, 1995; creation.com/recant
  4. Berry, R. J., God and the biologist, Apollos, Leicester, s. 50, 1996.
  5. Wieland, C., Uudelleenkasvavat kylkiluut: Aadam ja ”puuttuva” kylkiluu, Luominen  2:22–23, 2006. Alkuperäisjulkaisu Creation  21(4):46–47, 1999; luominen.fi/kylkiluu.
  6. Footprints in Stone, Eden Films, Films for Christ (nykyään Christian Answers) Illinois (nykyään Arizona), ohjannut Stanley Taylor, 1973; vetänyt pois v. 1985 hänen poikansa Paul Taylor, silloinen ja nykyinen järjestön johtaja.
  7. Morris, J., Tracking those incredible dinosaurs—and the people who knew them, ICR, 1980; vedetty pois n. 1986.
  8. Esim. Bell, P., Piispa Bellin vaskihirviöt! Luominen  14:6–10, 2014. Alkuperäisjulkaisu Creation  25(4):40–44, 2003; luominen.fi/piispa-bellin-vaskihirviot.
  9. Jos esimerkiksi ihmisen koko kasvaisi viisinkertaiseksi siten, että ruumiin mittasuhteet pysyisivät samoina, hänen lihaksensa ja luunsa olisivat 25 (52) kertaa vahvemmat, mutta niiden pitäisi kyetä kantamaan 125 (53) -kertainen paino. Tätä ongelmaa kutsutaan neliö-kuutiolaiksi. Ks. Sanders (Cosner), L., Jättiläismäinen huijaus, Luominen  20:56, 2016. Alkuperäisjulkaisu Creation  37(3):56, 2015; creation.com/giant-hoax.
  10. Ks. tämä artikkeli ja siinä olevat linkit: Harwood, M., How can distant starlight reach us in just 6,000 years? creation.com/starlight2, 17.1.2009.
  11. Lisle, J., Light-travel time: a problem for the big bang, Creation  25(4):48–49, 2003; creation.com/horizon-problem.
  12. Sarfati, J., Distant starlight, and dino and human fossils, creation.com/distant-starlight, 21.3.2009.
  13. Älä käytä näitä argumentteja luomisen puolustamisessa! luominen.fi/argumentit. Englanniksi creation.com/dontuse.
  14. Wieland, C., ‘Hanging Loose’, Creation  11(2):4, 1989; creation.com/hanging-loose. Ks. myös luominen.fi/valitse-harkiten.

LUCIEN TUINSTRA, TkK, KM
Lucien Tuinstra valmistui tekniikan kandidaatiksi sovelletun fysiikan alueelta kotimaassaan Alankomaissa ja työskenteli Espanjassa ja myöhemmin Isossa-Britanniassa suunnittelupuolella kaasunporausalalla. Pitkäaikaisena raamatullisena kreationistina hänellä on kasvatustieteen maisterin tutkinto kristillisestä opetuksesta ja apologiasta Institute for Creation Researchista Yhdysvalloista. Hän toimii kokopäivätoimisena puhujana ja kirjoittajana Creation Ministries Internationalin Euroopan toimistossa.

Creation 46(2):36-38 , huhtikuu 2024
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Otsakekuva ©: Stevanovicigor | Dreamstime.com
Darwin ©: Georgios Kollidas | Dreamstime.com
Rintakehä ©: Puwadol Jaturawutthichai | Dreamstime.com
Dinosauruksen jälki ©: Tinglee1631 | Dreamstime.com
Tähtitaivas ©: Vitalij Kopa | Dreamstime.com
Apina ©: Jweston | Dreamstime.com