Niilinhauet ja evoluutiouskon suuri harppaus
Philip Bell
Akvaarioharrastajien suosimat niilinhauet ovat afrikkalaisten kalojen heimo [Polypteridae], jotka pystyvät hengittämään keuhkoilla ja oleskelemaan maalla useiden muiden kalalajien, kuten keuhkokalojen ja liejuryömijöiden tapaan. Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että vankeudessa kasvatettujen viherniilinhaukien (Polypterus senegalus) oli havaittu kävelevän.1 Niitä pidettiin kokonaan poissa vedestä, vaikkakin kosteissa olosuhteissa.
Kalat eivät luonnossa tietenkään valitsisi tätä elämäntapaa. Useiden kuukausien kuluttua tutkijat kuitenkin havaitsivat, että kalojen liikkeet olivat hieman vähemmän kömpelöitä kuin vedessä kasvaneiden kalojen. Ympäristön ”paine” (kahdeksan kuukauden aikana) oli jopa aiheuttanut hyvin pieniä muutoksia rintaeviä tukevissa lihaksissa ja luissa – tätä kutsutaan kehitysplastisiteetiksi – ja se teki niistä vankempia ja kykenevämpiä kannattelemaan kehoa maalla.
Tosiasiat ja mielikuvitus sekoitetaan
Nature-lehti käytti innokkaasti hyväkseen uutta tilaisuutta markkinoida kaloja esi-isinämme ja julkaisi YouTube-videon, missä tutkijoitten maalla kasvattamat niilinhauet ”kävelevät”: ”Maahan mieltyneet kalat kohottivat päänsä korkeammalle, painoivat evänsä maahan tehokkaammin ja liukastelivat harvemmin kuin vedessä kasvaneet toverinsa.”2 Tämä ei ole läheskään niin vakuuttavaa kuin kuulostaa, kuten katsojat voivat helposti havaita,3 mutta ”valesyöttiansa”4 on nyt viritetty tämän propagandavideon pahaa aavistamattomalle katsojalle. Katsojille näytetään pieniä muutoksia, ja siitä hypätään kalasta kirurgiksi -evoluutioon eli väitetään, että sopeutuminen mahdollistaisi ”suuren evoluutioaskeleen, kun esi-isämme ryömivät meristä maalle. – – Ehkä se ei näytä tyylikkäältä, mutta älkää antako pettää itseänne. Lopultakin kalaesi-isiemme yksi pieni haparoiva askel on voinut johtaa ihmiskunnan suuriin harppauksiin!”2
Uskonharppaus
Creation-lehden vakituiset lukijat tuntevat muitakin esimerkkejä ”kävelevistä kaloista”. Vaikka evoluutioon uskovat väittävät niiden vaikeuttavan uskoa raamatulliseen luomiseen, aksolotlit,5 okakrotit6 ja liejuryömijät7 ovat tosiasiassa väkeviä todisteita Luojan ylivertaisesta suunnittelusta (Room. 1:20). Kaikkien näiden kalojen, kuten myös niilinhaukien kohdalla, tosiasiat eivät ole ongelma, vaan ongelma on niiden päälle liimattu tarina. Raamatun luomiskertomus ei opeta, että Jumala loi biologiset lajit pysyviksi ja muuttumattomiksi. Se opettaa, että luodut lajit [engl. kind, nykybiologian termein heimot/lahkot] ovat pysyviä (1. Moos. 1:11, 12, 21, 24, 25).
Jumala on selvästi suunnitellut eliöt kykeneviksi muunteluun, ja tämä sopii niilinhauessa havaittuihin muutoksiin. Muutos vaikuttaa ympäristön aikaansaamalta. Siinä DNA-koodi ei ole muuttunut. Sama voidaan todeta kehonrakentajan lihaksissa ja luissa, joita painojen nostelu vahvistaa.8 Samaan tapaan niilinhaukien rinnan rakenne on vankistunut kannatellakseen paremmin niiden painoa maalla – ne lähentävät eviään, toisin kuin vedessä kasvatetut kalat, jolloin niiden pää on hieman korkeammalla. Ja aivan kuten kehonrakennuksen vaikutukset eivät periydy lapsille, ei ole näyttöä siitä, että niilinhaukien käytöksessä ja rintakaaren rakenteessa havaittu vähäinen muutos olisi perinnöllistä, kuten evoluutio edellyttää.9 Kyseessä ei ole myöskään kehitys kohti maaeläinten kävelyä, missä raajojen luut niveltyvät selkärankaan.
Apostoli Paavali opetti, luomiskertomuksen ensimmäisen luvun tapaan, että kalat ja monet muut eläimet eroavat toisistaan ja ihmisistä (1. Kor. 15:39). Aiemmin mainitun videon loppusanoja mukaillen, ajatus kalojen evoluutiosta käveleviksi eläimiksi on todellakin yksi ”ihmiskunnan suurista [uskon]harppauksista”. Älkää antako pettää itseänne.
- Standen, E.N., Du, T.Y. & Larsson, H.C.E., Developmental plasticity and the origin of tetrapods, Nature 513:54–58, 4. syyskuuta 2014.
- Fish out of water, Nature videos, youtube.com, 27. elokuuta 2014.
- Epäilemättä, kuten tutkijat myöntävätkin, liejuryömijät (mangrovesoilla elävät kalat) ovat kaloista taitavimpia liikkumaan maalla.
- Katso Walker, T., Älä nielaise syöttiä, Luominen 6:5–6. Alkuperäisjulkaisu Creation 29(4):38–39, 2007; creation.com/baitandswitch.
- Dykes, J., The Axolotl: The fish that walks? Creation 27(4):21–23, September 2005; creation.com/axolotl.
- May, K., Rare Australian fish has fins like hands, Creation 28(3):28–29, June 2006; creation.com/handfish.
- Bell, P., Mudskippers – marvels of the mudflats! Creation 34(2):48–50, huhtikuu 2012; creation.com/mudskipper.
- Toinen esimerkki ovat keskiajalla Englannissa monia taisteluita voittaneet, tehokkaalla pitkäjousella ampujat. He harjoittelivat jousiampumista lapsesta asti, joten he jaksoivat jännittää jousia, joita harvat nykyiset jousiampujat pystyisivät käsittelemään. Heidän luurangoissaan on suurentunut vasen käsivarsi sekä luupiikkejä vasemmassa olkapäässä ja ranteessa ja oikean käden sormissa, joita jousen taivuttamisessa käytetään eniten.
- Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tämä ympäristön aikaansaama muutos osoittautuu perinnölliseksi, se olisi esimerkki epigenetiikasta. Mutta se tarkoittaisi olemassa olevien geenien päälle / pois kytkentää eikä uusien geenien syntymistä. Katso White, D., Geneettinen sätkynukkemestari, Luominen 7:15–17. Alkuperäisjulkaisu Creation 30(2):42–44, maaliskuu 2008; creation.com/the-genetic-puppeteer.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Otsakekuva ©: Wikipedia/Commons
Polypterus ©: iStockphoto/pmvchamara
