Luominen artikkeliarkisto

Russell Grigg

Carl Linnaeus¹ (1707–1778) on ruotsalainen tutkija, joka toi maailmanlaajuisesti käyttöön järjestelmän, missä luonnon kaikki elävät olennot luokitellaan kahden latinankielisen sanan avulla. Hän nimesi näin tuhansia kasveja ja eläimiä, ja häntä on kutsuttu ”taksonomian isäksi”.²

Pikku kasvitieteilijä, joka pinnasi oppitunneilta

Carl syntyi Råshultissa, eteläisessä Ruotsissa vuonna 1707. Hänen isänsä Nils oli luterilainen pastori ja puhui mielellään latinaa, ja Carlin sanotaan oppineen latinan ennen ruotsia. Nils, innokas puutarhuri, koristeli Carl-vauvan kehtoa kukilla ja antoi hänelle kukkia leikkikaluiksi. Kun poika oli nelivuotias, Nils ryhtyi opettamaan hänelle kasvien latinankielisiä nimiä. Se ei ollut Carlille ollenkaan helppo ulkoläksy, esimerkiksi tomaatin nimi oli Solanum caule inermi herbaceo, folis pinnatis incisis, racemis simplicibus.³ Eräänä päivänä Nils sanoi Carlille, että ”hän ei enää kertoisi tälle yhtään uutta nimeä, jos tämä jatkuvasti unohtaa ne. Tämä jälkeen poika omistautui koko tahdonvoimallaan muistamaan ne. Tämä intohimo nimiin säilyi hänessä elämän loppuun asti.”⁴

Koulussa, kahdeksanvuotiaana ja pitkästyneenä, Carl toisinaan pinnasi tunneilta mennäkseen keräämään luonnonkukkia; hänen koulutoverinsa nimesivät hänet ”pikku kasvitieteilijäksi”. Opinnoissaan hän menestyi huonosti, kunnes eräs ystävällinen lääkäri ehdotti, että hänen pitäisi opiskella lääkäriksi, koska siihen aikaan useimmat lääkkeet saatiin kasveista. Ehdotus miellytti Carlia, ja hänestä oli hauskaa leikkiä ”lääkäriä” sisarustensa kanssa: tunnustella heidän sykettään ja valmistaa kuvitteellisia yrttilääkkeitä, isänsä kirjaston kasvitieteellisten kirjojen kuvausten perusteella, ja hoitaa sisarustensa kuvitteellisia sairauksia.

Opiskelija, josta tehtiin luennoitsija

Vuonna 1728 hän aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa. Siellä teologian professorina toimi Dr Olof Celsius, joka oli myös kasvitieteilijä. Hänen veljenpoikansa Anders Celsius keksi nykyään käyttämämme lämpöasteikon, jota Linnaeus muokkasi.⁵ Olof sattui tapaamaan Linnaeuksen yliopiston puutarhassa ja yllättyi siitä, että tämä tiesi kaikkien siellä olevien kasvien pitkät latinankieliset nimet. Hänestä tuli Linnaeuksen hyväntekijä, joka tarjosi tälle asunnon sekä kirjastonsa käytettäväksi. Vuonna 1729 Linnaeus luovutti hänelle tutkielman kasvien pölytyksestä, missä selitettiin heteiden (miespuolinen osa) ja emien (naispuolinen osa) osuus siementen synnyssä. Siinä siitepöly vastaa siemennestettä, siemenet munasoluja ja niin edelleen.⁶

Vaikka tämä oli oikea tieteellinen havainto,⁷ Linnaeus kuvasi tapahtuman värikkäin ja inhimillistävin ilmauksin. Esimerkki: ”Kasveillakin on rakkautta. Miespuoliset ja naispuoliset kasvit, jopa kaksineuvoiset, viettävät häitä. – – Kukan varsinaiset terälehdet ovat lisääntymisen kannalta merkityksettömät, ne ovat vain häävuode, jonka suuri Luoja on niin upeasti valmistanut – – jotta sulhanen ja morsian voisivat viettää häitään sitäkin suuremmalla juhlallisuudella.”⁶

Carl von Linnén vaakuna: kilven punainen, musta ja vihreä kolmannes edustavat eläin-, kasvi- ja kivikuntaa. Keskellä oleva muna viittaa luontoon. Kukkareunuksena Linnaea borealis.

Tällaisen oppineisuuden johdosta hänet nimitettiin Uppsalassa kasvitieteen luennoitsijaksi, vaikka hän oli vasta toisen vuoden opiskelija. Hänen luennoistaan tuli niin suosittuja, että kuulijoita oli usein 300–400. Myöhemmin hän käytti ajatuksiaan kasvien lisääntymisestä kasvienluokittelujärjestelmänsä perustana.

Vuonna 1732 Linnaeus lähti matkalle Lappiin etsiäkseen uusia kasveja ja eläimiä sekä mahdollisia arvokkaita mineraaleja.⁸ Sieltä hän löysi suuren määrän vanamoita, jotka nykyään tunnetaan Linnaea borealis -nimellä ja joista tuli hänen henkilökohtainen tunnuksensa. Myöhemmin hän kävi Saksassa, Hollannissa, Englannissa ja Ranskassa.

Lääkäri, aviomies ja professori

Vuonna 1735 hän sai nopeasti lääkärin oppiarvon Harderwijkin yliopistossa Hollannissa tutkielmalla, jonka hän oli kirjoittanut Ruotsissa aiheesta ”Uusi olettamus toistuvan kuumeilun syystä”.⁹ Hän arveli taudin johtuvan savimaalla asumisesta.¹⁰ Hän oli nyt 28-vuotias, ja hänellä oli oikeus toimia lääkärinä. Vuonna 1739 hänet nimitettiin lääkäriksi ruotsalaiseen Amiraliteetin taloon [Swedish Admiralty]. Hänestä tuli myös vastaperustetun Ruotsin tiedeakatemian ensimmäinen puheenjohtaja.¹¹ Kun hän nyt ansaitsi tarpeeksi rahaa voidakseen elättää perheen, meni hän naimisiin morsiamensa Sara Lisa Moraean kanssa. He saivat seitsemän lasta.

Vuonna 1741 Linnaeus nimitettiin Uppsalan yliopiston lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi paikkaa toisen professorin kanssa ja sai näin vastuulleen kasvitieteen ja luonnonhistorian. Hän piti usein luentoja yliopiston puutarhassa ja käytti kasveja havainnollistaakseen kasvitieteen osa-alueita. Hän kutsui parhaita oppilaitaan ”apostoleikseen” ja lähetti heitä tutkimusmatkoille ympäri maailmaa. Yksi heistä, David Solander, purjehti James Cookin kanssa Endeavourilla (1768–71) ja toi Eurooppaan ensimmäiset suuret kasvikokoelmat Australiasta ja eteläiseltä Tyyneltämereltä. Nämä opiskelijat myös levittivät Linnaeuksen kaksinimistä luokittelujärjestelmää ympäri maailmaa, joten hänen ei tarvinnut sitä varten itse lähteä Ruotsista. Hänen elämäkertansa kirjoittaja, Wilfred Blunt, kirjoitti: ”Mikään ei kerro selvemmin Linnaeuksen menestyksestä opettajana kuin se, että jopa 23:sta hänen oppilaastaan tuli professori.”¹²

Vuonna 1753 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik löi Linnaeuksen Pohjantähden ritarikunnan ritariksi [Order of the Polar Star] ja ehdotti vuonna 1757 myös hänen aateloimistaan, mikä tuli voimaan valtakunnanneuvoston [Privy Council] antaman hyväksynnän jälkeen vuonna 1761; siitä lähtien hänet tunnettiin myös nimellä Carl von Linné.

Linnaeus kuoli vuonna 1778. Englantilainen luonnonhistorioitsija Sir James Edward Smith, joka perusti Linnean¹⁴ Society of Londonin vuonna 1788, osti Linnaeuksen leskeltä hänen kirjastonsa, käsikirjoituksensa ja luonnonhistoriallisen kokoelmansa¹³. Linnaeuksen kuva on ollut lukuisissa ruotsalaisissa postimerkeissä ja seteleissä. Muita hänen mukaansa nimettyjä asioita ovat vanamokasvien suku (Linnaea), kuun Linné-kraatteri ja kobolttisulfidimineraali linneiitti, joka löydettiin Ruotsista vuonna 1845.

Linnaeuksen luokitusjärjestelmä

Vuonna 1735 julkaistiin hänen Systema Naturae (Luonnon järjestys) -kirjansa ensimmäinen painos.¹⁵ Se esitteli luonnon kolme kuntaa: kivet (tai mineraalit), kasvit ja eläimet, joista kaksi jälkimmäistä jaettiin edelleen luokkiin, lahkoihin, sukuihin, lajeihin ja alalajeihin. Kymmenennessä painoksessa, joka julkaistiin vuonna 1758, eläimille annettiin kaksiosaiset nimet, ja sitä pidetään eläinten tieteellisen nimeämisen alkuna. Siinä kuvattiin noin 4 400 eläinlajia.

Vuonna 1753 julkaistun kirjan Species Plantarum (Kasvilajit) ensimmäistä painosta pidetään kasvien järjestelmällisen nimeämisen alkuna. Siinä kuvattiin noin 7 700 tuolloin tunnettua kasvia.

Linnaeuksen kaksinimisessä luokittelussa ensimmäinen sanoista kuvaa sukua ja on yhteinen kaikille sen suvun lajeille; toinen määrittelee yksittäisen lajin.¹⁶ Esimerkiksi koira on Canis familiaris [nykyään Canis lupus familiaris]. Se kuuluu nisäkkäiden luokkaan ja koiraeläinten heimoon, johon kuuluvat koirat, sudet, kojootit ja sakaalit, ja familiaris täsmentää lajin kesyksi koiraksi. Huomaa: jotta kaikki nämä eläimet voivat edelleen olla olemassa, Nooan tarvitsi ottaa arkkiin vain yksi Canis-suvun pari.

Koska nimet ovat latinaa (eivätkä ruotsia tai englantia), ne ovat samat jokaisessa maailman maassa.¹⁷ Virallisissa papereissa suvun ja lajin nimen perässä on toisinaan nimen laatijan nimi ja joskus myös vuosi, jolloin nimi annettiin. Monissa on yksinkertaisesti ”L.”, jos nimen antoi Linnaeus, esimerkiksi Canis familiaris, L. 1758.

Koska ihmiset aivan ilmeisesti eivät ole kiviä eivätkä kasveja, Linnaeus sijoitti ihmiset eläinkuntaan, kädellisten lahkoon ja nisäkkäiden luokkaan. Tämä ei ollut evoluutioteorian mukainen luokittelu. Itse asiassa Linnaeus erotti ihmiset kaikista muista olennoista käyttämällä meistä nimeä: Homo sapiens (viisas ihminen).¹⁸

Linnaeus uskoi luomiseen

Linnaeus uskoi olevansa Jumalan valitsema työkalu, joka tarkasti paljastaisi luomakunnan jumalallisen järjestyksen. Hänen kirjoituksissaan on monia viittauksia Jumalaan Luojana. Kirjansa Systema Naturae myöhäisen painoksen esipuheessa hän esimerkiksi kirjoitti: ”Creationis telluris est gloria Dei ex opere Naturae per Hominem solum.” (Maan luominen on Jumalan kunnia, kuten ihminen näkee luonnosta).

Luomiseen uskovana hän aluksi yhtyi ajan vallitsevaan käsitykseen, jonka mukaan Jumala oli alussa luonut erikseen jokaisen lajin. Hän kirjoitti: ”Lajeja on niin monta kuin Ääretön Olento tuotti alussa erilaisia muotoja.”¹⁹ Tutkimustensa edetessä hän törmäsi risteytymiin ja alkoi ymmärtää (oikein), että luotuihin lajeihin saattoi kuulua samantapaisia lajeja ja jopa uusia sukuja. Nykyään Oxford Dictionary määrittelee ”lajin” näin: ”elävien eliöiden joukko, joka koostuu samankaltaisista yksilöistä, jotka pystyvät vaihtamaan geenejä tai saamaan keskenään jälkeläisiä”. Kreationistisessa biologiassa kahta eliötä pidetään saman luodun lajin jälkeläisinä, jos ne voivat saada jälkeläisen, ainakin munasolun todelliseen hedelmöitymiseen saakka.

Linnaeuksen mielitunnus, Linnaea borealis eli vanamo.

”Lajien muuttumattomuuden” ajatus oli peräisin antiikin kirjailijoilta, kuten kreikkalaiselta filosofilta Aristoteleelta. Sen lisäksi latinankielisessä raamatunkäännöksessä (Vulgatassa) heprean laji-sana (mîn) 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun jakeissa 11, 12, 21, 24 ja 25 oli välillä käännetty latinan sanalla species ja välillä genus (monikko genera). Linnaeuksen lajin ja raamatullisen lajin merkitykset erkanivat toisistaan vähitellen, mikä aiheutti sekaannusta. Jonathan Sarfati kommentoi: ”Raamattu puhuu luotujen lajien [kind] muuttumattomuudesta, josta latinankielisesssä käännöksessä tuli lajien [species] muuttumattomuus, jolloin sen merkitys vaihtui perustelemattomasti Linnaeuksen lajien muuttumattomuudeksi.”²⁰

Linnaeus ei uskonut evoluutioon, vaan suurten ryhmien sisäiseen muunteluun, kuten luomiseen uskovat nykyään. Elinaikanaan häntä kutsuttiin ”toiseksi Aadamiksi”,^21,22 koska ensimmäinen Aadam antoi eläimille nimet (1. Moos. 2:19–20) ja Linnaeus antoi niille latinankieliset nimet.

Johtopäätökset

Linnaeus pyrki tutkimaan ja luokittelemaan kaikkea luonnossa olevaa ja antamaan sille paikan järjestelmässään osoittaakseen miten järjestäytynyt Jumalan luomistyö on. Hänen maailmankatsomuksensa, jota nykyajan jumalankieltäjien ja evoluutioon uskovien olisi hyvä pohtia, oli:

”Teologisesti ihminen on ymmärrettävä luomistyön päätarkoitukseksi; sijoitettuna maailmaan Kaikkivaltiaan mestariteoksena, joka pohdiskelee maailmaa terävän älynsä avulla, ja tekee johtopäätöksiä järjellään, juuri Hänen teoistaan ihminen tunnistaa kaikkivaltiaan Luojan, kaikkitietävän, mittaamattoman ja iankaikkisen Jumalan, ja oppii elämään moraalisesti Hänen valtansa alla, vakuuttuneena Hänen Nemesiksensä täydellisestä oikeudenmukaisuudesta.”²³

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.